Amma järjesti kolmannen (hauskan!) copycat-kilpailun, johon halusin ehdottomasti osallistua. Tällä kertaa aihe oli ehkä hiukan aikaisempaa vaikeampi, koska piti valita rakas romaanihenkilö ja tehdä kansikuva hänelle. Tein oikeastaan rakkaimman romaanihenkilöni jo ensimmäisessä copycat-kisassa valokuvaamalla itseni L.M. Montgomeryn Sinisen linnan Valancyna.
Rakkaan romaanihenkilön rooliin olisi ollut monen monta ehdokasta. Harkitsin Diana Gabaldonin vahvaa Clairea, Charlotte Bronten Humisevan harjun synkkää Heatclifiä, ja Tove Janssonin Nuuskamuikkusta. Valitsin kuitenkin lopulta hahmon hyvin läheltä rakasta Valancya. Nimittän Montgomeryn Pienen Runotytön, Emilian.
Emilia on monen kirjoittamista harrastavan esikuva. Sisukas alppipolulla kiipeilijä, joka sai leimahduksia ja kirjoitti runoja ja tarinoita. Mutta millainen Emilia olisi tänä päivänä? Kun mietin Emiliaa ja hänen luonnettaan, minulle tulee mieleen yksi hahmo, niin ikään rakas romaanihahmo, jolla on samanlaista päättäväisyyttä ja itsetuntoa kuin Montgomeryn Runotytöllä.
J.K. Rowlingin Hermione ja Emilia olisivat olleet hyviä ystäviä, jos he olisivat tavanneet. Ensialkuun he olisivat viettäneet vuosia kilpaillen siitä kumpi on nokkelampi ja älykkäämpi, taitavampi käyttämään sanoja ja lukemaan. Jossain vaiheessa he olisivat ymmärtäneet, että on oikeastaan hauskempaa olla ystävä kuin vihollinen. Hermionella ei Harry Pottereissa ollut varsinaista tyttökaveria, mutta luulen, että Emilia olisi ollut sellainen. Ja luulen, että nyt copycat kisan kunniaksi heitän rakkaan romaanihenkilöni Harry Potterin mystiseen maailmaan pyydystämään sulkakynää, jonka Hermione on suutuksissaan loihtinut lentämään Emiliaa pakoon.
Harry Potter ja viisasten kivi -romaanin viidennessä painoksessa oli poikkeuksellisesti erilainen kansi kuin muissa sarjan kirjoissa, jotka kuvitti Mika Launis. Myöhästyin Harry Potterien alkuhuumasta sen verran, että en saanut Launiksen kannella varustettua kirjaa, vaan tämän toisen kannen, joka on alunperin kirjasarjan amerikkalaista painosta varten Mary GrandPrén kuvituksella varustettu. Silloin "vääränlainen" kansikuva harmitti, mutta nykyisin on hauska ajatella omistavansa vähän harvinaisemmalla kannella varustetun Potterin. GrandPrén kuvitukset ovat itseasiassa aika lumoavia, ja kannen hauska kuva antoi inspiraation tämänkertaiseen copycatiin. En halunnut omasta kannestani ihan niin tummaa ja synkkää, joten maalasin sen vesivärikynillä saadakseni siitä hiukan raikkaamman.
15 kommenttia:
Wow, tämä on mahtava! Idea on hauska ja perustelujakin riitti. :)
Wau, hieno! Kauniisti vesivärejä käytetty! Emiliasta en ole lukenut, mutta Harry Pottereita senkin edestä. Olenkin aina ihmetellyt, mitä nämä kansiversiot ovat. Ilmeisesti niitä sitten tehtiin jossain vaiheessa, nykyään niitä ei taida olla kaupassa (ainakin viimeksi kun kävin potterostoksilla ostaessani kirjaa lahjaksi, oli vain niitä Mika Launiksen kansia). Hauskaa, että sinulla on tuollainen erilainen. :) Ja copycatkantesi on kekseliäs.
Voi ihanuus! Sinunhan pitäisi kuvittaa! :D
Todella onnistunut copycat ja kiva idea. Uskaltaako tässä enää edes yrittää? ;)
Hauska ajatus tehdä Emiliasta ja Hermionesta ystävät :) Minulle Hermione on tuttu vain muutaman ensimmäisen Harry Potter -kirjan verran, mutta riittävän tuttu kuitenkin, että voin tavoittaa tuon ystävyysajatuksesi! Emilia on ihana runokeijunen <3 Ja copycat-kantesi oikein hienosti ideoitu ja toteutettu!
Oi että. Olen tämän aiemminkin sinulle todennut, mutta olet kyllä ihan hurjan taitava. Ja kuinka hyvä ja persoonallinen idea! Kiitos sinulle. Laitathan minulle vielä sähköpostiin tämän kuvan näyttelyä varten.
Vau! Paras toistaiseksi näkemäni.
Vau, upea! Olet todella lahjakas :)
Taas kerran – vau!! Oivaltava idea ja taitava toteutus! Oletko opiskellut piirtämistä/kuvataiteita jossakin?
Kiitos kaikille :)
Amma: Laitan kun saan vaan toimeksi ;)
Maria/Sinisen linnan kirjasto: Kiitos :) En ole opiskellut kuvataiteita lukion kuviskursseja enempää. Se oli kyllä haaveissa, mutta elämä heitti toisaalle ja piirtely jäi ihan vain harrastukseksi.
Hauska idea yhdistää kaksi romaanihenkilöä, ja toteutus on upea!
Mahtava idea ja toteutus! Hermionesta ja Emiliasta olisi tosiaan varmasti tullut ystävät.
Tämä on mahtava! Ja nyt tekee mieli kirjoittaa fanficiä tuosta ideasta, Hermionen ja Emilian ystävyydestä siis. Emilia olisi kirjoittanut niin mainioita päiväkirjamerkintöjä Tylypahkasta. :-)
Me ollaan muuten selvästi Montgomery-samiksia, minullekin Emilia ja Valancy kuuluvat kaikkein rakkaimpiin romaanihenkilöihin ikinä. Emilia on myös ollut mukana inspiroimassa kirjoittamaan (vaikka joskus teiniangsteissa hän myös kai masensi uskoani kirjoittamiseeni, koska en kokenut olevani niin ilmiselvän lahjakas kuin Emilia näytti olevan... mutta olen jo päässyt siitä yli ja enemmänkin otan häneltä oppitunteja siinä miten työskennellä kirjoittamisen parissa).
Malna: hei joo! Kirjoita! Haluan ehdottomasti lukea sen!
Tyylikäs ja taiten tehty kansi!
Ahmu, lähetäthän minulle alkuperäisen kuvan mahdollisimman pian, että saamme kuvat painoon :)
Lähetä kommentti