Piper Kerman: Orange is the new black - Vuosi vankilassa
Otava 2014
461s.
Kirjakaupasta
Tuijotettuani Netflixistä pari kautta vankilamaailmaan sijoittuvaa sarjaa Orange is new black, nappasin tietysti Piper Kermanin omiin kokemuksiin perustuvan kirjan kirjakauppareissullani. Jostain syystä kirjakauppareissuilla käy yleensä huonosti ja lähden yhden sijaan kotiin useampi kirja kainalossa. Tällä kertaa shoppailu oli hyvin perusteltua, koska tarvitsin kotimaan kesälomareissulle paljon luettavaa.
Kermanin romaani on elämänkerrallinen ja sen kyllä huomaa. Sarjaa katsoneelle kirja oli ehkä hienoinen pettymys, osittain siksi että tosielämä on harvoin yhtä värikästä kuin fiktio. Kermanin vankilasta luoma kuva on huomattavasti miellyttävämpi kuin se mielikuva, jonka tv-sarja antaa, ja vaikka tarina on ehdottomasti mielenkiintoinen, se valitettavasti jää sarjan jalkoihin. Tv-sarja perustuu kirjaan melko löyhästi, suurinta osaa tapahtumista ja hahmoista on väritetty aika tavalla, ja seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä teemoja on lisätty runsaalla kädellä.
Perusasetelmana Kermanin tarinassa on se, että parikymppisenä vääriin porukoihin eksyminen kostautuu vuoden linnareissulla ja 35-vuotias Piper päätyy vankilaan. Vankilassa on oma hierarkiansa, mutta ystävällinen ja avulias Piper saa ystäviä ja sopeutuu elämäänsä vankilassa. Mielenkiintoisinta romaanin kuvaamassa maailmassa on vankilan sisälle muodostunut yhteiskunta, joka tuntuu koostuvan erilaisista etnisistä ryhmistä sekä muilla perusteill kokoontuneista joukoista. Piperin vankila-aika sujuu lähinnä joogaten, juosten, kirjoja lukien ja sähkötyön alkeita opetellen.
Tv-sarjata poiketen kirja ei juurikaan kuvaile muita vankilassa olevia naisia, tai ainakin heidän roolinsa jää pintaraapaisuksi verrattuna siihen, miten paljon sarja ottaa myös muita henkilöhahmoja esille. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, sillä kirja kuvailee lähinnä Piperin itsensä elämää ja kokemuksia. Lukukokemuksena Orange is new black oli miellyttävä, sillä kirja oli helppo- ja nopealukuinen ja aiheeltaankin mielenkiintoinen. Samanlaista viihdearvoa kuin sarjalla sillä ei tosin juuri ole.
Suosittelen kirjaa vankilaelämän kuvauksesta kiinnostuneille.
4 kommenttia:
Suosittelisitko siis ehkä lukemaan kirjan ennen sarjan katsomista? Katsoin ensimmäisen osan ja ajattelin kyllä katsoa lisääkin, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Kirjakin kiinnostaa varovaisesti.
Linnea: Kyllä tämä toimii vaikka sarjan olisikin nähnyt, mutta luulen, että sarjan katsoneille kirja saattaa tuottaa pienoisen pettymyksen. Ainakin jos odottaa kirjalta samanlaista meininkiä kuin mitä sarjassa on esitetty.
Toisaalta jos osaa irroittaa kirjan ja sarjan toisistaan, niin olihan tämä mielenkiintoinen lukukokemus. Kirjan lopussa Kerman paasasi muutaman sivun ajan periamerikkalaiseen tyyliin virheistään oppimisesta ja huumeiden kamaluudesta, mutta tällainen tyyli tuntuu olevan aika tyypillinen amerikkalaisissa omaelämänkerroissa...
Lähetä kommentti