Syksy on tullut, ei mahda mitään. Ja toisaalta: miksi edes tahtoisin mahtaa. Syksyyn kuuluvat sateet, villasukat, teekuppi, sumuiset aamut, NaNoWriMo, alakulo, joulun odotus, ensimmäiset räntäsateet ja kustantamojen uutuuskirjat. Minun syksyni on tähän saakka ollut oikein kelvollinen. Olen lukenut muutaman tosi hyvän kirjan, muutaman vähän huonomman ja syönyt paljon omenia. Minä toki myös...
Lukemista ei pitäisi koskaan hävetä. Sanomalehtiartikkelissa sanottiin, että suomalaisten nuorten lukutaito on heikentynyt huomattavasti. Tekstistä katoavat adjektiivit ja adverbit. Käsitteellinen taso unohtuu, teksti on pelkisettyä ja kuivaa. Nuorista vain pieni osa lukee vapaaehtoisesti. Meidän joukossamme kulkee ihmisiä, jotka ovat lukeneet elämässään vain muutaman kirjan. Ja minä täällä suren sitä, kehtaanko kertoa lukeneeni romanttiseroottisen hömppäkirjan.
Kirjojen arvottaminen on mielenkiintoista. Tässä syksyssä on monta kohuttua kirjaa: Riikka Pulkkisen Vieras, Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat sekä E.L. Jamesin Fifty Shades of Grey -sarja. Ei ole varmaankaan epäselvää mikä näistä kirjoista on se, joka luultavimmin ajaa kirjakauppaan juuri sen ihmisen, joka on elämänsä aikana lukenut vain pakollisen Tuntemattoman sotilaan 9-luokan äidinkielentunnilla. Ehkä ongelma on se, että tietyn kirjan lukijat tulevat helpommin leimatuksi tietynlaiseksi ihmiseksi. Huonosti koulutetut duunarimammat lukevat kevyttä ja surkeasti kirjoitettua hömppää. Fiksut ja koulutetut älyköt lukevat hienoa kirjallisuutta. Vaikka pääasia kai olisi se, että vain lukee. Ettei kieli kuihdu kasaan ja katoa niin kuin syksy kadottaa kukat ja syö puista lehdet pois.
Oletteko te blogini lukijat koskaan hävenneet lukemaanne kirjaa? Miksi?
Tänä syksynä vielä tulossa monta mielenkiintoista kirjaa, arvonta(!), NaNoWriMo-tuskailua ja paljon vesisadetta. Sekä hömppää ja ehkä myös ei-hömppää. Sanoja.
10 kommenttia:
Yhteen aikaan häpesin sitä, että luin nuortenkirjoja, vaikken itse olekaan nuori. Muuten en ole ikinä hävennyt jotain lukemaani. Minua ei hävettänyt edes Pääministerin morsiamen lukeminen.
Mainiota pohdintaa!
Minua välillä hieman hävehtyttää Twilightien lukeminen ja niistä itse asiassa pitäminenkin mutta alan päästä tästä yli. :)
Minua välillä nolottaa kirjamakuni, joka on paikoin, noh, vähän kakaramainen. Onneksi blogistaniassa on löytynyt vertaistukea - nykyään nolottaa vähemmän! :D
Erinäisiä vuosia sitten kävin läpi hetkellisen häpeävaiheen. Krjastossa nolotti niin paljon lainata lasten- ja nuortenkirjoja, että automaattilainaus oli ainoa vaihtoehto. Syytän ikääni: kuvittelin, että teinivuodet ohittaneena olisi pakko lukea ns. vakavaa aikuisten kirjallisuutta. Onneksi mokoma höpötys ei kestänyt kauaa. Tulin siihen tulokseen, että saan lukea ihan mitä tahansa ja jos joku nyrpistää nenäänsä, se on hänen ongelmansa.
Mulla on sama nolostelun aihe, lasten- ja nuorten kirjat. Ei oikeastaan niiden lukeminen mutta itse lainaustilanne. Tuntuu siltä että nuoriso tuijottaa kun viivähdän lasten- ja nuortenosastolla ja kahmin sylintäydeltä kirjoja:) Oikeastaan ihan typerää mutta joku siinä on että se minuakin nolostuttaa.
Nanowrimo, jee! Mukana vuodesta 2009 ja kaikki voitettu:) Vielä ei ole kuin ideanpoikanen tälle marraskuulle mutta eiköhän se sitten selviä kuin h-hetki koittaa!
En oo itse asiassa ihan varma, onko pääasia lukea _ihan mitä tahansa_. Jonkun todella kökön tekstin lukeminen ei välttämättä paranna heikkoa kieli- ja tyylitajua, ja sisältökin voi olla enemmän vahingollista kuin uusia, hyviä virkkkeitä ja ajatuksia antavaa. En nyt ajattele tässä Fiftya enkä mitään muutakaan erityistä teosta, mutta noin yleensä - mieluummin soisin esim. oman lapseni vaikka urheilevan, leikkivän, pelaavan ikätasoisia pelejä, piirtävän jne kuin lukevan jotain ihan kuraa.
Mutta noin yleensä ottaen lukeminen on tärkeää, ja ihanaa - voi kun useampikin sen ymmärtäisi!
En muista hävenneeni minkään kirjan lukemista, mutta en välttämättä haluaisi lainata kaikkia kirjoja (esim. jos etsii tietoa jostain henk. koht. asiasta) oman kylän kirjastotädeiltä :).
En muista, että olisin hävennyt lukemiani kirjoja. Mutta kai sitäkin on tapahtunut..joskus teininä..ehkä?
En ehkä niinkään häpeä lukemiani kirjoja, luen mitä luen ja sillä selvä. En kuitenkaan mainosta kauheasti että minäpä luen kirjoja oikein urakalla. Tuntuu että minun ikäluokkaani kuuluvat nuoret ovat sellaisia jotka ovat lukeneet vain koulussa pakolliset kirjat ja nekin puolihuolimattomasti. Jos kertoo rakastavansa lukemista saa yleensä vain kommentin: "Ooks sää ihan hullu?"... Minulla on ne muutamat ihmiset joiden kanssa keskustelen kirjoista, jos taas joku kysyy vastaan kyllä parhaan taitoni mukaan.
Tulin kirjahyllyäni siivotessa tulokseen, että olen jo niin aikuinen, että voin myöntää, etten lue nk. hienoja kirjoja tai klassikoita vaan voin reteesti pitää hömpän esillä hyllyssä luopua kirjoista, joihin en kuitenkaan tartu.
Minäkin muuten tunnistan tuon fiiliksen, että lastenkirjojen lukeminen hävettää. Tai lähinnä se hetki, kun kuljeksin lastenkirjahyllyjen välissä ja pikkuiset katselevat minua sen näköisenä, että luulevat eksyneen. Tai eivät välttämättä edes katsele, mutta se fiilis, että on väärässä paikassa. Hyvin tuossa Booksy totesikin, että tämä vertaistuki täällä blogimaailmassa on helpottanut tätäkin häpentunnetta ;)
Lähetä kommentti