Sergei Lukjanenko: Yöpartio

Sergei Lukjanenko: Yöpartio (Into 2012)

Mitä saadaan, kun yhdistetään hämyinen Moskova, vampyyrit sekä hyvän ja pahan taistelu? Sergei Lukjanenkon Yöpartio (Into 2012) on mielenkiintoinen yhdistelmä kaikkea tätä. Kirja, johon en olisi tajunnut tarttua, ellen olisi äkännyt lukea kustantamon katalogia perusteellisesti ja uskaltanut arvata, että tässä voi ollakin lukemisen arvoinen kirja kyseessä!

Moskovassa partioivat yöpartio ja päiväpartio. Valon ja pimeyden edustajat, jotka vahtaavat toisiaan ja pitävät huolta siitä, että tasapaino säilyy. Taistelu hyvän ja pahan välillä asettuu nykypäivän kontekstiin. Romaanissa ei seikkailla miekkojen, taikasauvojen ja loitsujen avustamina myyttisissä maailmoissa, vaan sellaisessa ympäristössä, joka on nykypäivn ihmiselle tuttu. Kirjaa on rinnastettu Harry Potteriin ja pystyn kyllä ymmärtämään vertauksen. Pieni ripaus arkielämän realiteetteja sekä joukko Muita, ihmisiä, jotka pystyvät kulkemaan hämärässä ja näkemään sen, mitä tavalliset ihmiset eivät pysty näkemään. Yöpartio ei kuitenkaan maistu valmiiksi pureskellulta sopalta, vaan siinä on mukavasti omaperäisyyttä niin, että se tuntuu tuoreelta ja uudelta, vaikka taistelu hyvän ja pahan välillä on jo so last season. Vai onko?

Yöpartiossa henkilöhahmot ovat antisankareita. Rikkeensä vuoksi pöllön hahmoon sidottu Olga, yöpartiossa toimiva Anton, joka on liian omapäinen pystyäkseen suoriutumaan kaikista tehtävistään juuri niin kuin pitäisi. Ja se yksi nuori poika, joka ei tiedä valitako valo vai pimeys. Romaanissa hyvä ja paha, valo ja pimeä on selitetty niin, että absoluuttisen pahuuden kliseet jäävät kaikeksi onneksi käyttämättä. Hyvän ja pahan välillä valitseminen liittyy arvovalintoihin ja moraalikysymyksiin. Ei siihen miten heiluttaa taikasauvaa tai tykkääkö enemmän perhosista vai hämähäkeistä.

Kirjassa on vallan mainiot elementit mielenkiintoisen sarjan aloitukseksi. Jokin kerronnassa tai maailmassa jumitti minun kohdallani niin, etten oikein päässyt tarinassa eteenpäin, vaikka periaatteessa pidin kirjasta kovasti. Se imaisi mukaansa mutta vei myös puhtia niin, että kirja jäi moneksi päiväksi yöpöydän kulmalle odottamaan aikaa parempaa. Olen kuitenkin aika varma siitä, että tartun myös kirjasarjan jatko-osiin.

Pienenä kritiikkinä kommentoin kirjan kansikuvaa, joka ehkä vetoaa tietynlaisiin lukijoihin, mutta ei mielestäni anna ihan täyttä oikeutta maailmalle, johon kirja sijoittuu. Pelkkää kansikuvaa katsomalla tämän luulisi olevan dekkari tai vastaava. Kyseessä on kuitenkin fantasiakirja, joka vain pieneltä osin hyödyntää muiden genrejen traditioita. Toisenlaisella ulkoasulla kirja olisi voinut houkutella enemmän lukijoita, varsinkin niitä, joille nyt syntyy kuva miehille suunnatusta toimintajännäristä.

Suosittelen kirjaa lukijoille, jotka haluavat tarttua aikuisille suunnattuun fantasiaan. Sellaiseen kirjaan, jonka tapahtumat sijoittuvat tuttuun maailmaan, mutta sellaiseen kontekstiin, jota me tavalliset ihmiset emme näe.