Katja Kettu: Kätilö

Katja Kettu: Kätilö (WSOY 2011) 348s

Yritän olla ajan hermolla ja lukea jotakin uutta ja suosittua, vaikka tämä ratkaisu ei koskaan minun tapauksessani ole kannattava. Olen tainnut muutamaankin otteeseen valittaa, että en oikein ikinä tunnu tajuavan niitä kirjoja, jotka ovat muiden mielestä hyviä. Katja Ketun Kätilöön uskalsin tarttua, koska äitini piti kirjasta, ja meillä on yleensä saman tyyppinen maku kirjojen suhteen (vaikka en olekaan päässyt äidin rakastamassa Jalna sarjassa ensimmäisen kirjan kolmatta sivua pidemmälle...)

Kätilö sijoittuu maailmaan ja aikaan, joka on kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Lapin sota ja saksalaisten vaikutus Suomessa ovat asioita, jotka ovat etäisessä muistissa, mutta niistä ei puhuta Suomessa aivan samaan sävyyn kuin esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumista. Kettu onnistuu romaanissaan elävöittämään tapahtumat, jotka ainakin minun tietoisuudessani olivat olleet vain hatara muisto koulukirjojen sivuilta. Ketun Villisilmä on rosoinen ja juurikin siksi kosketeltavissa oleva hahmo, jonka murrekielinen puhe on kuin laulu lukijan mielessä.

Minulle syntyi tähän kirjaan sellainen hiukan ristiriitainen suhde. Osittain kaikki johtuu siitä, että koko kevät on ollut lukemisen kannalta hiukan nihkeää aikaa, ja kaipaisin ehkä jotakin helpommin ymmärrettävää ja omaksuttavaa. Kätilö pitää sisällään niin paljon tunteita ja ajatuksia, että huolimattomana olin välillä ihan pihalla siitä missä ajassa ja paikassa oltiin liikkeellä. Äkkiä lukiessani tajusin, että Kätilöhän sopiikin mainiosti Lue kaupungista (paikasta) jossa olet käynyt -haastetta. Olen nimittäin muutamaankin otteeseen käynyt Norjan lapissa, jopa jossakin Kuolleen miehen vuonon tietämillä. Kettu kuvaakin varsin osuvasti pohjoisen maisemaa ja sitä viileän etäistä tunnelmaa, joka pohjoisessa vallitsee. Hyytävät vuonot ja pohjolan karuus kuuluvat niin Ketun kielessä kuin tarinan piirtämissä mielikuvissakin.

Jostain syystä on silti sanottava, ettei Kätilö ollut kirja minua varten. Eittämättä se on hieno ja monella tapaa vaikuttava teos, joka kyllä raapaisee lukijaa. Kätilöä voinee aivan surutta verrata Oksasen Puhdistukseen tai vaikka Flecherin Noidan rippiin, joka samaan tapaan kertoo kolhuja kokeneesta naisesta. Liekö sitten kyse ajankohdasta tai elämäntilanteesta, ettei Kätilö onnistunut täysin vakuuttamaan minua.

En linkitä, koska tämän ovat lukeneet suunnilleen kaikki kirjabloggaajat.

Vuonon ranta Pohjois-Norjassa

Vaikka en itse kirjaan ihan hirveästi syttynytkään, on Kätilö ehdottomasti kotimaisen kirjallisuuden helmi, joka kannattaa lukea. Suosittelen varsinkin  niille, jotka rakastavat koskettavia, tosielämään pohjaavia tarinoita. Kovin herkälle lukijalle en lähtisi kirjaa suosittelemaan rajujen ja raakojen tapahtumien ja kielenkäytön vuoksi.