Italo Calvino kirjoittaa tyylilleen uskollisesti romaanissaan Paroni puussa kertoen veijarimaisen tarinan miehestä, joka kiipeää 12-vuotiaana puuhun, eikä tule enää alas.
Calvinon tapa kertoa tarinoita on omituinen ja satumainen. Hänen tarinansa ovat edellä omaa aikaansa, mutta samalla ne kunnioittavat kirjoittamisen perinnettä ja leikittelevät lukijan huumorintajulla ja käsityskyvyllä. Paroni puussa on aikuisten satu, mutta samalla symbolinen kertomus erilaisuudesta, itsepäisyydestä ja yksityisestä. Cosimon veljen näkökulmasta kerrottu tarina peilailee monia yhteiskunnallisia asioita mutta samalla se pureutuu myös yksilötasolla siihe, millaista on kulkea omaa tietään ja seurata omia aatteitaan.
Romaanissa Cosimo muuttuu hyvän suvun perillisestä itsepäiseksi hahmoksi, joka elää elämänsä puiden latvuksissa hyppien oksalta toiselle. Cosimo perii myöhemmin paronin arvon, mutta alusta asti hän on erottautunut puissa kiipeilevistä poikaviikareista kantamalla uskollisesti sukunsa mainetta ja nimeään. Cosimo tutustuu elämänsä aikana erilaisiin henkilöihin aina rikollisista markiisittariin, ja toimii oman kaupunkinsa merkkihenkilönä, paikallisena nähtävyytenä jonka ainutlaatuisuuden ymmärtävät vain muualta tulleet.
Italo Calvinon Paroni puussa on omituinen kirja, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Samaan tapaah kuin muihin Calvinon romaaneihin, ei siihenkään kannata suhtautua turhan ryppyotsaisesti, vaan heittäytyä suosiolla Calvinon luomaan omituiseen maailmankuvaan.
Suosittelen hämmentämään arkipäivän ajatuksia, sekä lukemistoksi niille, jotka ovat joskus harkinneet pakenevansa arjesta ja tekevänsä kaiken toisin kuin odotetaan.
5 kommenttia:
Paroni puussa on kaikkien aikojen suosikkikirjalistallani korkealla. Se on ikimuistoinen, sopivan hullu ja silti ihmeen järkeenkäypä kirja. Oletko lukenut muut Calvinon satuallegoriat, Halkaistun varakreivin ja Ritarin joka ei ollut olemassa? Paroni puussa on paras, mutta muutkin hienoja ja samalla (hyvällä) tavalla hämmentäviä :)
Olen mielestäni lukenut vain Näkymättömät kaupungit sekä Jos talviyönä matkamies -romaanin. Kumpikin hämmentäviä, lyyrisiä, humoristisia, outoja ja hienoja kirjoja. Calvinon tyylissä on vain jotakin hassun vastustamatonta. Nuo mainitsemasi ovat ehdottomasti lukulistalla tulevaisuudessa!
Minä olen lukenut Italo Calvinolta vain Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa. Elämäni toiseksi paras novellikokoelma. Ohi menee vain Raymond Carver teoksellaan Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta. Calvinon teksti on äärimmäisen helposti lähestyttävää ja vangitsevaa.
Calvinon tyylissä on kyllä jotain ehdottoman viehättävää!
Mielestäni vaikelukuinen. Ei kolahtanut, ajatukset lentelivät aivan jossain muualla kuin itse tarinassa.
Lähetä kommentti