Recent Posts

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kansista kauneimmat


Onko mitään niin ihanaa, kuin vanha, kangas- tai nahkakantinen kirja, jonka sivut tuoksuvat kirjan ominaistuoksulle: ullakolla kostuneelle paperille, tomulle ja ajatuksille?

Monet kirjabloggaajat ovat viime aikoina kirjoittaneet kirjan kansista, joten innostuin kokoamaan kansia, jotka ovat jääneet mieleeni. Minun suosikkikanteni ovat ne vanhat ja haurastuneet, jotka ovat nähneet aikaa ja lukijoita. Vanhoissa kirjoissa on sellainen tunnelma, jota ei voi sanoin kuvata. Ne ovat kirjoja sanan jokaisessa merkityksessä. Katsokaa vaikka Montogomeryn Runotytön ja Milnen Nalle Puhin kuluneita ja ihastuttavia kansia!

Mutta kyllähän uusistakin kirjoista löytyy houkttelevia kansia. Minun suosikkikansiani ovat ne, joissa on piirretty kuva -valokuvakansia vierastan.  Taiteilijan tekemä kansikuva elää samassa mielikuvitusmaailmassa, josta myös kirjojen tarinat ovat kotoisin: valokuvakansia vierastan, sillä ne ovat ristiriidassa sen todellisuuden kanssa, joka välittyy kirjojen sivuilta. Minä pidän myös kansista, joista voi kirjaa lukiessaan etsiä kirjan sisältämään tarinaan liittyviä viittauksia -tästä esimerkkinä Brooksin Kirjan kansan kansikuva.

Minä pidän nostalgisista ja esteettisistä kansista. Pidän sellaisista kansista, jotka ovat ymmärrettäviä ja liittyvät jollain suhteellisen konkreettisella tavalla kirjan kertomaan tarinaan. Pidän myös taitavasti suunnitelluista kansista, jotka ehkä kuva-aiheen sijaan välittävät kirjan tunnelman- kuten vaikka Stiefvaterin Väristys.

Kollaasissa lähivuosilta mieleen jääneitä suosikkikansia. Kokemukseen on toki vaikuttanut myös positiivinen kokemus kirjan sisällöstä. Usein ne kulkevat kuitenkin rinta rinnan: kaunis kuori pitää sisällään kiehtovan tarinan!

Miten paljon kirjan kansi teille merkitsee? Jätättekö kirjan lainaamatta kirjastossa, jos kansikuva on epämiellyttävä? Ostatteko koskaan kirjaa pelkän kansikuvan perusteella (kuten minä ostin Ase itse- ja Tuulen nimi -romaanit...)?

8 kommenttia:

Elma Ilona kirjoitti...

Upeita kansia! Totta, noissa vanhoissa kansissa on taikaa... tuo runotyttökin ihan kutsuu lukemaan.
Hienoja ovat myös nuo muut, erityisesti Väristys.
Kirjan kannet ovat minulle tärkeitä. Juuri nyt takkuan yhden kirjan kanssa, joka alkaa kyllä ihan hyvin mutta kun se kansi on niin RUMA! Toisaalta taas monesti tartun kirjastossa kirjaan jossa on kaunis kansi.

Satu kirjoitti...

Kirjan kansassa on kyllä hieno kansi, ja varmaan osaan sitä arvostaa vielä enemmän sitten kun olen kirjan lukenut.

Kyllä, kannet ovat tärkeitä! Rumakantisen kirjan täytyy herättää erityisen vahvaa kiinnostusta jollain muulla konstilla päätyäkseen luettavaksi. Ja vaikka en ihan pelkän kansikuvan perusteella kirjaa hankkisikaan, niin vastaavasti riittää vähän vähäisempi kiinnostus jos kansi on todella upea. :)

Ahmu kirjoitti...

Elma Ilona: Totta! Rumalta näyttävät kirjat ovat epämiellyttäviä lukea. Voisikohan rumaan kirjaan askarrella itse irtokannet?

Satu: Minä ostin Tuulen nimen melkein pelkästään kansikuvan perusteella -myönnän! Pyrin kyllä välttämään kirjahankintojen tekemistä pelkästään esteettisestä syistä.

Teresita kirjoitti...

Kannet ovat se mihin ensin kiinnittää huomiota, jos kirja ei millään muulla tavalla tuttu. Jos takakannen teksti vaikuttaa edes vähän lupaavalta, kaunis kirja tarttuu varmasti mukaan suuremmalla todennäköisyydellä kuin vähemmän kaunis. Ja tämä kauneushan on sitten täysin katsojan silmisssä.. Tuo vanhempi painos Taivaan pilareista on kyllä yksi suosikeistani jo nostalgisistakin syistä (sain muuten DVD-paketin vihdoin hankittua).

Viimeisin melkein pelkästään kannen perusteella hankittu kirjani oli Siilin elenganssi, joka onneksi muutekin on oikein mahtava kirja :)

Leena Lumi kirjoitti...

Ahmu, vaikka päivä näreen kiertäisi ja taivas putoaisi alas, niin kaikkien aikojen kaunein kansi minulle on Brooksin Kirjan kansa. Pidän siinä ihan ulkonäöstä, sitten ideasta tuoda tarina siihen pergamentin palaan ja sitten siitä, että se pergamentti edustaa vanhaa, mennyttä aikaa, historiaa, joka kuitenkin sitten avaa salaisuutensa: linnun höyhen, hius, rasvatahra...

Leena Lumi kirjoitti...

Ahmu, sulle on haaste blogissani.

Elegia kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirjoitus. Kansilla on tosiaan suuri merkitys etenkin jos kyseessä on uusi tuttavuus. Nuo sinun kollaasiin päässeet kannet ovat minustakin kauniita. Tässä tosin havaitsin, että ainoa, jonka noista olen lukenut taitaa olla tuo Runotyttö. Ja siitäkin on miljoona vuotta aikaa ;)

Sinulla on myös ajatuksia herättävä näkökulma valokuvakannellisiin kirjoihin. En ole itse asiaa tuolta kannalta ajatellut, vaikka noin yleisesti ottaen valokuvakannet sopivat mielestäni enemmänkin luonto- ja tietokirjoihin sekä elämäkertoihin. Eli siis kirjoihin, jotka enemmänkin ovat tätä maailmaa.

Silloin kun vielä kävin kirjastossa, lainailin paljon kirjoja pelkästään kannen perusteella. Voisin kuvitella nytkin niin tekeväni ja myös ostavani kirjan kannen perusteella. Mutta osteluintoa rajoittaa se, että pitää aina selvitellä onko kirja kenties jatko-osa johonkin tmv. Se on rasittavaa – olisi kiva, kun kaikissa kirjoissa se lukisi selkeästi.

Tämä olikin niin herkullinen aihe, taidan koota oman kirjankansikollaasin ja laittaa sen omaan blogiini! Kiitokset ideasta, linkkaan kyllä blogiisi sitten, kun se on valmis!

Ahmu kirjoitti...

Leena Lumi: ihanaa, että olemme kerrankin jostain asiasta samaa mieltä! Kiitos haasteesta vielä! Koitan keritä tekemään sen jo tänään :)

Elegia: Kiva, olisi hauska nähdä muidenkin kollaaseja suosikkikansista! Tuo valokuvakansi/piirroskansi -ajatus on kytenyt jo jonkin aikaa päässäni kun olen miettinyt, mikä valokuvakansissa pistää vastaan: tieto- ja luontokirjoissa se on minustakin ihan eri asia.

Teresita: Jes, kerro sitten mitä DVD-boksista tykkäsit! Minäkin muuten ostin Siilin eleganssin melkein pelkästään kannen perusteella ;)