Recent Posts

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Kesäaika?



Uskallan väittää, että kesällä aika kulkee erilaista tahtia kuin talvella. Nyt kun yöt ovat pitkiä ja helteinen sää pakottaa viettämään kaikki olemassaolon hetket jossakin, missä aurinko ei polta. Ja minä, joka en ole vielä päässyt viettämään kesälomaani, yritän sovittaa aikatauluun kaiken mahdollisen. Kiirettä pitää mutta ei se haittaa.

Huomasin, että Vinttikamariin on kirjautunut 50 lukijaa. Se on hauskaa, tervetuloa! Ja minä en ole laittanut Vinttikamaria edes blogilistalle, että mistä lie olette eksyneet tänne. Kiva niin.

Sen, ja yleisesti ottaen kesän kunniaksi järjestän lähiaikoina Vinttikamarissa kilpailun, joka liittyy kirjastoihin (muuta en paljasta, paitsi sen, että voittajalle lähtee kirjapaketti kesälukemiseksi). Pysykää siis kuulolla.

P.s. Lukuhiljaisuus johtuu kiireen lisäksi myös siitä, että kuuntelen äänikirjana ihanaa Sinuhe egyptiläistä, joka vie kaikki ajatukset kauas Egyptiin!

torstai 21. heinäkuuta 2011

Isabel Abedi: Lucian

Jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen, ja siitä että kesäkodin kirjastossa sattui vastaan osumaan, otin luettavakseni Isabel Abedin Lucianin, joka kulkee käsi kädessä Meyerin vampyyrisarjan kanssa sillä erotuksella, että mystinen poikaystävä ei ole vampyyri vaan ihmiseksi muuttunut enkeli. Tai jotain.

Romaanissa Rebecca tapaa mystisen, muistinsa menettäneen pojan joka vetää häntä puoleensa magneetin lailla. Lucian ei muista itsestään mitään, mutta hän näkee Rebecasta unia, jotka ovat tapahtuneet -tai tulevat joskus tapahtumaan.

Lucian ei ole mitenkään ihan ruokottoman teiniangstinen romaani vaikka noudatteleekin aika ennalta-arvattavasti tuttua kaavaa. Minua juonessa häiritsi ihan suunnattomasti monet epäloogisuudet, joita olisi ollut syytä avata hieman enemmän lukijalle. Ehkä olen liian kriittinen lukemaan tällaisia kirjoja.

Toisaalta on ihan hurjan mielenkiintoista seurata nuortenkirjallisuuden virtoja ja lukea näitä teini-ikäisten keskuudessa suosion saaneita kirjoja. Johtopäätöksenä voi sanoa, että tyttö ja yliluonnollinen poikaystävä -teema on nyt todella suosittu. Kaikenlaista on jo nähty: tyttö ja vampyyri (vanha juttu, mutta uusista mainittakoon Meyer), tyttö ja ihmissusi (Stiefvater), tyttö ja enkeli (Abedi). Mitä sitten seuraavaksi? Tyttö ja kyborgi? Tyttö ja kentauri?

Juonessa oli kaikesta huolimatta muutamia ihan ovelia käänteitä ja jollain tavalla tarina jäi mieleen: näin siitä viime yönä painajaista. En kuitenkaan ehkä viitsi lukea kirjasarjan muita osia, joita ilmeisesti on jo kirjoitettu tai ainakin tekeillä. Blogeissakaan tätä ei ole pahemmin näkynyt, vai onko joku lukenut?

Suosittelen luettavaksi teini-ikäisille sekä niille, jotka ovat hurahtaneet mahdottomiin rakkaustarinoihin. Laitoin tähän tunnisteeksi myös scifi, koska tarinassa oli mielestäni genreen istuvia piirteitä.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Tarinan loppu


Kävin viime viikolla katsomassa Harry Potter -kirjasarjan viimeisestä osasta tehdyn elokuvan. Sen viimeisen, joka enää oli jäljellä tästä sarjasta, joka on valloittanut maailman. J.K. Rowlingin Harry Potter and the Deadly Hallows on elokuvana jaettu kahteen osaan, josta tämä viimeisen lopetti velhopojan tarinan ja siirsi suositun sarjan osaksi historiaa.

Aiheesta on kirjoittanut myös Raija blogissaan Taikakirjaimet joten käykääs myös siellä.

Minulle kirjasarja on ollut tarina, jonka kanssa olen kasvanut yläasteikäisestä tytöstä aikuiseksi. Voisi sanoa, että olen siis kuulunut kirjan ehkä isoimpaan lukijajoukkoon. Yläasteikäisenä Potter -huuma ärsytti, sillä luin pari ensimmäistä kirjasarja osaa kaikessa hiljaisuudessa tietämättä ollenkaan millainen ilmiö kirjasarjasta oli tulossa. Itse en koskaan osallistunut Potterien "sivuilmiöihin" kuten kirjojen jonottamiseen yömyöhällä tai velhoksi pukeutumiseen. Jokaisen kirjan luin kuitenkin innolla kannesta kanteen ja odotin uuden ilmestymistä.

Näin jälkikäteen, elokuvat ja kirjat nähneenä voi sanoa, että kyseessä on kuitenkin hieno kirjasarja, jonka keskeiset teemat kantavat tarinan alusta loppuun saakka. Koko kirjasarjan kannalta olennaiseksi nouseva Severus Kalkkaroksen tarina vetoaa varmasti aikuisiin lukijoihin ihan eri tavalla kuin teinien rakkaustarinat, ja kaiken lisäksi sivuhenkilöistä löytyy sellaisia persoonia, joihin lukija voi samaistua, jos sätkynukkemainen Harry ei innosta. Kirjojen käännöksistä voi olla mitä mieltä hyvänsä ja varmempaa onkin lukea sarja alkukielellä jos se vain on mahdollista. Itse olen saanut paljon kirjojen äänikirjaversioista, sillä niiden kautta jotkut tarinan vivahteet ovat nousseet paremmin esille: tarina on tosiaan edukseen myös kuunneltuna.

Luultavasti tartun Harry Potter -kirjasarjaan joskus uudelleen ja luen sen ensimmäisestä kirjasta viimeiseen pitämättä välissä ollenkaan taukoa. Nyt kirjat saavat kuitenkin levähtää hetken hyllyssä, sillä sarja on saavuttanut ansaitsemansa päätöksen viimeisenkin elokuvasovituksen myötä.

Mikä on sinun suhteesi J.K Rowlingin kirjasarjaan?

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Cris Cleave: Little Been tarina

Tätä kirjaa on luettu blogeissa viime aikoina runsaasti. Minulle se sattui vastaan kesäkodin kirjastossa, mikä oli onnellinen yllätys, sillä kotipaikkakunnalla kyseisessä kirjassa oli pitkä lainausjono. Nappasin kirjan siis hyvillä mielin mukaani, mutta oikeastaan vailla mitään suurempia odotuksia.

Little Been tarina on luettu muun muassa Kirjanurkkauksessa, Booking it some more -blogissa, Järjellä ja tunteella -blogissa, Koko lailla kirjallisesti -blogissa, Juuri tällaista -blogissa sekä Lumiomenan blogissa. Voisi siis todeta, että olen kerrankin ajan hermolla, mikä on poikkeuksellista: yleensä luen sellaista, mitä kukaan muu ei viitsi lukea, tai sellaista minkä kaikki muut ovat lukeneet jo joskus ikuisuuksia sitten. Täytyy myöntää, että olen tehnyt hieman parannusta asian suhteen ja ryhtynyt tutustumaan ennakkoluulottomammin myös näihin kaikkiin uutuuksiin ja suosikkikirjoihin, joita blogeissa yleisemmin luetaan. Hyvä minä!

Laitetaan se laiskuuden taikka vapaapäivän aiheuttaman joutilaisuuden piikkiin, mutta en ala referoimaan kirjan tarinaa, koska niin moni on tehnyt sen jo ennen minua. Tiivistetysti sanotaan, että tämä on kertomus sekä pakolaistytöstä että eräästä parisuhteesta jossa asiat menivät pieleen. Ja sitten tämä on toki myös paljon muuta, mutta näin kärjistetysti pähkinänkuoressa.

Minä pidin Little Been tarinasta ja samalla en pitänyt. Kerronta toimi ja juonikin aukeni lukijalle mukavasti, mutta lähinnä minua jäi vaivaamaan se, että suhteellisen rauhallisella tempolla etenevän alun jälkeen huomasin, että kirja olikin jo melkein lopussa, ja varsinainen loppuratkaisu käytiin parinkymmenen hengästyttävän sivun välityksellä. Juonellisesti kertomuksessa oli toki riipaisevia ja pysäyttäviä käänteitä, mutta silti tarinan vahvuus oli ennemmin kerronnassa kuin kertomuksellisuudessa. Niin ainakin itse asian koin. Kaikesta huolimatta tämä kirja imaisi mukaansa ja se oli nopeaa ja helppoa luettavaa. Lisäksi kieli oli hauskaa ja Little Been pikkuvanhat oivallukset nerokkuudessaan hupaisia.

Suosittelen tätä lukemistoksi melkein kenelle tahansa, joka haluaa lukea viihdyttävällä tavalla vakavasta aiheesta kerrotun kirjan. Niille, joita kiinnostavat maahanmuuttajien ja pakolaisten kohtalot ja se, miten erilaisella tavalla vieraasta maasta saapuva voi nähdä länsimaisen kulttuurin.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kirjallisia maisemia -haaste

Törmäsin Sinisen linnan kirjaston kautta haasteeseen, joka on lähtöisin Meijerielämää -blogista. Lue kaupungista jossa olet käynyt -hengessä ja maailman kaikkista ihmeistä alati kiinnostuneena päätin minäkin mielihyvin käydä miettimään tätä:

"Heitänpä minäkin haasteen kirjabloggaajille ja muille himolukijoille: olisi hauskaa, jos innostuisitte esittelemään sen maantieteellis-kirjallisen ympäristön, jossa itse olette parhaiten viihtyneet - parhaine kirjailijoineen ja/tai kirjoineen tietysti.

Löytyvätkö suosikkinne Euroopasta ja jos, niin mistä päin? Jos koette pohjoisamerikkalaisen kirjallisuuden läheisemmäksi, niin oleskeletteko mieluiten itärannikon älykkökaupungeissa, Syvässä etelässä, Keskilännessä vai kenties Kanadassa?

Ehkä henkinen kotinne löytyy venäläisestä kirjallisuudesta? Vai sijaitseeko rakkain kirjallinen kolkkanne sittenkin latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa tai Afrikassa? Entä kotimaisen kirjallisuuden ystävät: kaupunki vai maaseutu?"

Mikäli ymmärsin haasteen oikein, nyt ei olla etsimässä suosikkikaupunkia tai maata fiktiivisestä tarinamaailmasta, vaan pikemminkin maantieteellis-kirjallista ympäristöä eli paikkaa jossa on luotu juuri ne kirjat ja se kirjallinen ilmapiiri, josta nautin ja jonne koen kuuluvani.

Pohdin hetken ja löysin aika nopeasti vastauksen: minun kirjallinen, henkinen kotini löytyy Englannista! Skotlantia myös rakastan, mutta ajatellen nimenomaan kirjailijuutta ja niitä kaunokirjallisia tuotoksia, joita kyseinen maisema on synnyttänyt, on ehdoton vastaus Englanti. Luulen, että tähän päätyy aika moni muukin, sillä niin ihania klassikoita on syntynyt englantilaisesta maisemasta ja mentaliteetista.

Mainitakseni muutamia: Enid Blyton, jonka seikkailujen parissa olen viettänyt lapsuuteni. Jane Austen vanhan kivitalon muraatinpeittämien seinien suojassa ja Emily Brontë humisevalla harjullaan, nummella tuulen tuiverruksessa. Siellä on se kirjallinen maisema, jota rakastan. Samasta maisemasta ovat ammentaneet myös mm. Beatrix Potter ja J.R.R Tolkien.

Ja mistä paikasta puhumme tarkkaanottaen? No, tietysti Kaakkois-Englannista, Oxfordin ja Bathin maisemista, rannikosta Bournemouthin tietämillä, Cotswoldin kapeista kujista ja salaperäisistä taloista jotka ovat kuin suoraan satukirjojen sivuilta. Niissä maisemissa haluaisin itsekin istua kirjoittamassa ja haaveilemassa. Olen varma, että siellä on tarinoiden koti! Olen siellä käynyt, nähnyt, kokenut ja menettänyt sydämeni.

Meysey Hampton, England

Cirencester, England

Bilbury, England

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Pullopostia!

Pulloposti odottaa pääsevänsä matkaan
Näiden kaikkin blogipostien ja sähköpostien ja muiden käsitämättömien virtuaalimaailmoissa kulkevien viestien keskellä halusin tehdä blogipostauksen, joka tavoittaa ehkä jonkun, ehkä ei, mutta joka on ehdottomasti käsinkosketeltavampi, arvoituksellisempi, seikkailunhaluisempi ja kahlitsemattomampi kuin aikaisemmin tekemäni blogipostaukset. Se postaus on pulloposti.

Pulloposti lähti liikkeelle Naantalin Ukko-Pekan sillalta tänään, kuudes heinäkuuta ja alkoi ajelehtia iloisen näköisenä kimaltelevalla merellä. Pullopostissa luki näin:

Hei, Tämä pulloposti on lähetetty 6. heinäkuuta Naantalista, Suomen lounaisrannikolta. Sää on täällä helteinen ja toivon, että aallot lempeästi keinuttaen kuljettavat viestini tuntemattomalle vastaanottajalle!

Jos saat tämän pullopostin, vieraile blogissani www.vinttikamarissa.blogspot.com ja jätä kommentti, tai laita minulle sähköpostia osoitteeseen vinttikamarissa(a)gmail.com. Kerro mistä löysit pullopostini! Ja sen lisäksi: suosittele minulle jotain hyvää kirjaa, joka kannattaisi lukea! Terveisin, Ahmu

If you find this message, visit my blog: www.vinttikamarissa.blogspot.com


Viesti pullossa
Päätin kirjoittaa pullopostin vain suomeksi, koska hauskuutta tietää vastaanottajalle, jos sattuu olemaan muuta kieltä puhuva ihminen ja pääsee selvittelemään viestin sisältöä sanakirjan kanssa. Toivotaan, että pullopostini löytää joskus vastaanottajalleen, ja saamme kuulla miten kauas se on ajelehtinut, vai onko se päätynyt läheiseen kesämökkirantaan... vai katoaako se kokonaan! Sinetöin pullopostin sinettilakalla, joten luultavasti se ei ainakaan ala vuotaa, elleivät sitten aallot piekse sitä hajalle kivikkoon. Tutkimattomat olkoot pullopostien tiet.

Näihin maisemiin ajelehti pulloposti. Olkoon sen matka pitkä ja vaiherikas!

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna

Kyselin joskus varmaankin vuosi takaperin vinkkejä historiallisista romaaneista ja joku (en enää muista kuka!) suositteli luettavaksi Donna Woolfolk Crossin Paavi Johannan. Kiitos hyvästä vinkistä; löysin kesäkodin kirjastosta romaanin ihan sattumalta ja ahmaisin sen illassa. Nämä historialliset romaanit vaan ovat minun juttuni, siitä ei pääse mihinkään.

Paavi Johanna kertoo 800-luvulla eläneestä tytöstä, joka opetteli lukemaan ja kirjoittamaan, meni veljensä sijasta mieheksi pukeutuneena luostariin ja päätyi lopulta paaviksi. Johanna oli älykäs ja oppinut, mutta samalla hän oli myös nainen, jolta evättiin miehiä varten tarkoitettu tieto ja viisaus. Ankaran kaniikin ja saksilaisen pakanan tyttärenä varttunut Johanna saavutti kuitenkin sen mitä unelmoi: ei suinkaan korkea-arvoisan viran vaan mahdollisuuden oppia ja kartuttaa tietojaan - ja siinä sivussa hiukan rakastaakin.

Paavi Johannan tarina on mielenkiintoinen, sillä se perustuu ainakin jossain määrin tositapahtumiin tai ainakin legendaan. Onkin kyseenalaista, onko Johannasta kerrottava legenda pelkkää tarua vaiko tosiasia, jonka kirkko on yrittänyt poistaa historiasta: sillä nainen paavin virassa on tietysti kauhistus. Niin tai näin, joitakin todisteita Johannan olemastaolosta löytyy, ja niihin myös Cross pohjaa teoksensa perusajatuksen.

Kirjan lopussa on mielenkiintoinen tiivistelmä, jossa Cross kokoaa yhteen Johannasta tiedetyt faktat, ja esittää oman teoriansa siitä, miksi Johanna luultavasti on ollut todellinen historiallinen henkilö. Tällaisista yksityiskohdista pidän, sillä nautin kirjoista joissa tiedän olevan edes löyhästi taustalla tosielämään pohjautuvat tapahtumat. Paavi Johanna ei ehkä ole kaikkein mielenkiintoisimmin ja taidokkaimmin rakennettu kirja, mutta tuottaa se mielihyvää historiallisia romaaneja ahmivalle lukijalle. Ja kaiken lisäksi jotkut Johannan Paavalin naiskritiikkiin ja Raamatun tulkintoihin liittyvät argumentit ovat oikeasti oivaltavia ja mielenkiintoisia. Tästä esimerkkinä kohta, jossa Johanna pyytää piispaa perustelemaan naisen asemaan kohdistuvat väitteet huomauttamalla, että naisellista heikkoutta edustava Eeva söi hyvän ja pahan tiedon puusta omenan rakkaudesta tietoon, mutta Aatami haukkasi omenaa vain siksi että Eeva käski. Kieltämättä hauska tulkinta.

Suosittelen romaania historiallisten tarinoiden ystäville ja niitä, joita kiinnostaa naisten asema keskiaikaisessa yhteiskunnassa. Kiitokset vielä sille, joka romaania minulle suositteli!

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Laura Honkasalo: Eropaperit

Eropaperit päätyi luettavakseni kiitos Kirsin, jonka ansiosta postilaatikkooni tipahti heti juhannuspyhien jälkeen luettavaa. En enää muista missä joka puolella muualla olen kirjaan törmännyt, mutta sen ovat lukeneet ainakin Lumiomena, Susa ja Jenni.

Eropaperit on raastava kertomus riitaisasta avioerosta ja siitä miten esikoinen kokee tilanteen, jossa häntä riuhdotaan kahden eri perheen välillä. Romaanissa edetään hienovaraisesti näkökulmasta toiseen niin, että lopulta olennaisimmaksi päähenkilöksi muodostuu Sara, avioeroperheen tytär, joka toimii kiistakapulana vanhempien, Sinikan ja Jokken välillä. Toisaalta romaani on myös sukutarina, jossa etsitään syitä ja syyllisiä: miksi pojasta tuli sellainen? Miksi äiti kääntyi omaa lastaan vastaan? Miksi rakkaus loppui?

Luen itse aika vähän tämäntyyppisiä kirjoja, jotka kuvaavat suomalaista arkea ja kaikkia niitä kurjuuksia joita arkielämään kuuluu. Yleensä lukiessani kaipaan seikkailua, jännitystä ja kokemusta sellaisesta elämästä, jota ei ole mahdollista kokea. Eropaperit ei henkilökohtaisella tasolla tule lähelle, mutta silti aihe koskettaa ja pistää ajattelemaan sitä kaikkea, mitä lapset joutuvat pahimmillaan kestämään joutuessaan seuraamaan vanhempiensa erokiistoja. Honkasalo kirjoittaa todentuntuisesti ja kokemuspohjaisesti: tekstissä välittyy ymmärrys niitä tilanteita kohtaan, joissa lapsi joutuu tekemään valintoja ja punnitsemaan mielessään kumpi on hyvä ja kumpi paha: isä vai äiti?

Honkasalon Eropaperit laittaa ajattelemaan. Saran isän ja tämän uuden naisystävän käytös on keskenkasvuista ja itsekästä: kuinka lapselliseksi aikuinen ihminen voi muuttua? Toisaalta romaani valottaa näkökulmia melko puolueettomasti ja heijastelee myös sitä pahaa oloa, joka Jokke -isänkin toiminnan taustalla ehkä on. Ei löydy yhtä vastausta kysymykseen: mikä oikein meni pieleen?

Suosittelen Laura Honkasalon Eropaperit -kirjaa luettavaksi niille, jotka haluavat lukea ajatuksia herättävän ja realistisen kuvauksen avioerosta ja siitä miten lapsi kokee vanhempiensa raastavan välirikon.