Recent Posts

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun Klaani: kirja ja elokuva

Suomalaissukuisen Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -kirjasarjan ensimmäinen osa Luolakarhun klaani kertoo cro-magnontyttö Aylan lapsuudesta ja nuoruudesta. Ayla menettää perheensä maanjäristyksessä ja päätyy neandertalilaisen Luolakarhun klaanin kasvatiksi. Kahden ihmisrodun välillä on kuitenkin suuria ristiriitoja: tavat ja tottumukset ovat erilaisia, eikä Aylalla ole klaanilaisten "muistitietoa", jonka avulla klaanin omat lapset oppivat yhteisön tavoille. Sinisilmäinen ja vaaleatukkainen Ayla kuuluu Muihin, eikä vanhoihin toteemihenkiin uskova klaani tiedä miten omituiseen lapseen pitäisi suhtautua. Luolakarhun klaanin yksityiskohtaisempi juoniselostus löytyy mm. Sallan lukupäiväkirjasta. Salla vinkkaa myös Grezen hauskaan sarjakuvastrippiin, joka kiteyttää vallan osuvasti Maan lapset -kirjasarjan sisällön! Käykää kurkistamassa!

Luolakarhun klaanin voisi kai sanoa olevan jo jonkinlainen klassikko, ainakin se on yksi paleofiktiiivisen genren tunnetuimpia teoksia ja taattua tavaraa jokaiselle romanttis-historiallisesta draamasta innostuvalle lukijalle. Oikeastaan Maan lapset -sarjaa voisi verrata Diana Gabaldonin Matkantekijä sarjaan, jonka luin läpi viime vuoden puolella. Samaan tapaan myös Untinen-Auel kehittelee historiallisten faktojen ympärille vetävän, romanttisen tarinan, josta ei puutu jännitystä eikä myöskään erotiikkaa. Olen lukenut Maan lapset -sarjan läpi joskus vuosia sitten ja nyt tartuin Luolakarhun klaaniin, koska sain käsiini siihen perustuvan, 1980-luvulla tehdyn elokuvan!

Luolakarhun klaanin erääksi mielenkiintoisimmista piirteistä muodostuvat kahden ihmisrodun väliset erot. Neanderilaisethan katosivat jonnekin historian hämärään, kun cro-magnonin ihminen valtasi yhä enemmän elintilaa itselleen. Untinen-Auel ei viisaasti esitä neandertalilaisia osaamattomina ja typerinä "apinaihmisinä", vaan kuvailee hienosti neandertalilaisen perimässä kulkevaa muistitietoa ja uskomuskulttuuria. Ihmisrotujen väliset erot kuitenkin johtavat lopulta siihen, ettei Aylankaan ole mahdollista sulautua klaaniin, vaan hänen on hakeuduttava omiensa, Muiden pariin.

Untinen-Auelin romaaniin perustuva, -86 valmistunut elokuva on pikkuisen huvittava nostalgiapläjäys, joka toisaalta onnistuu kuvittamaan klassikkokirjan ihan kelpoisella ja hyväsyttävällä tavalla. Elokuva noudattelee romaanin juonta kohtuullisesti, mutta ymmärrettävistä syistä monia yksityiskohtia on jouduttu monisataasivuiseen romaaniin perustuvasta elokuvasta jättämään pois. Elokuva on kuitenkin joka tapauksessa ihan viihdyttävä otos romaanin maailmasta, ja toisaalta 80-90-luvun elokuvanteon tunnelma välittyy katsojalle sympaattisella tavalla. Kirjan tunnelmaa ja moniuloitteisuutta elokuva ei kuitenkaan pysty toistamaan, minkä takia en lähtisikään suosittelemaan elokuvaa sellaiselle, joka ei ole Luolakarhun klaania lukenut.

Plussaa Luolakarhun klaani -elokuva saa ehdottomasti siitä, etteivät neandertalilaiset puhu englantia, vaan urahtelevat ja viittovat elekieltä, kuten romaanikin antaa ymmärtää. Tämä tosin tekee elokuvan dialogista melkoisen köyhän, mikä tavallaan sopii elokuvan henkeen ihan hyvin. Erityisen eeppistä elokuvakokemusta Luolakarhun klaanista on turha odottaa.

Suosittelen Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaania luettavaksi niille, jotka tahtovat lukea vetävän ja otteessaan pitävän historiallisen romaanin. Niille, jotka ovat kiinnostuneita esihistorian hämärästä ja siitä maailmasta jossa varhaisimmat esi-isämme ovat joskus eläneet. Tämä on hyvä lukuromaani vaikka lomalukemiseksi. Elokuva kannattaa katsoa, jos kaipaa nostalgisen kuvituksen kirjan maalaamalle mielikuvalle.

Lisäys: Untinen-Auelin Maan lapset -sarjan uusin osa The Land Of The Painted Caves eli Maalattujen luolien maa ilmestyy sekä suomennettuna että alkuperäiskielellä maaliskuun 2011 lopulla!

8 kommenttia:

Raija kirjoitti...

Luin Luolakarhun klaanin lähes 30 vuotta sitten (niin se aika kulkee o_O) ja en muistaisi siitä muuten juurikaan mitään, ellei siitä olisi tehty tosiaan elokuva myöhemmin. En ole muuta Auelilta koskaan tullut lukeneeksi, mutta mikseipä joskus voisi. Elokuva oli aikoinaan kovinkin pinnalla, ehkä enemmän Daryl Hannahin, kuin aiheensa vuoksi ;).

Onkohan paleofiktio muuten tulossa taas pinnalle, kun huomasin, että tämän vuoden Finnconissakin on ohjelmaa siihen liittyen...

Katja Lumiomena kirjoitti...

Voi, nyt olen ihan lukiovuosissani 20 vuotta sitten. Silloin Untinen-Auelin kirjoja luki ainakin puolet luokastani ja elokuvakin oli vain muutaman vuoden vanha, joten se tuli katsottua vhs-nauhalta. :) Pidin silloin kovasti Auelin kirjoista ja luin Maan lapset-sarjaa aina Tasangon vaeltajiin saakka. Millaistahan olisi tarttua sarjaan uudelleen? :)

Ahmu kirjoitti...

Minä olen lukenut nämä ensimmäisen kerran muistaakseni about viitisen vuotta sitten, mutta elokuvan ilmestymisen aikoihin olin vielä niin lapsonen, etten tiennyt koko Luolakarhun klaanista mitään. Tämä oli siis ihan ensikosketukseni koko elokuvaan ja kieltämättä elokuvan 80-90-lukulainen fiilis toi lapsuuden mieleen.

Veikkaanpa, että 20-vuoden jälkeen Maan lapset-sarjaan tarttuminen voisi olla melkoinen kulttuurishokki: meinaan kyllähän nuo Aylan ja Jondalarin koettelemukset varsinkin myöhemmissä osissa alkavat ihan tosissaan naurattaa. Teini-ikäisenä niitä luki lähinnä punastellen ;)

Tiesittekö muuten, että Untinen-Auelilta on tulossa Maan lapset -sarjaan vielä ainakin yksi osa? Sen pitäisi ilmestyä nyt maaliskuussa!

Salla kirjoitti...

Mä en ole tätä elokuvaa koskaan nähnyt. En tiedä pitäisikö katsoakaan, ei tainnut tosiaan olla mikään viiden tähden elämys?

Todella pitkäjänteisesti kirjailija on sarjaansa työstänyt. Muistan että olin ihmeissäni, kun viides osa ilmestyi, luulin että tämä oli jäänyt neljään. Eikös tästä ole tarkoitus 7-osainen tulla? Mä en tosin ole vieläkään lukenut muita kuin ensimmäiset neljä osaa.

Ahmu kirjoitti...

Salla: Joo, ei välttämättä mikään maailmakaikkeuden paras elokuva, mutta viihdyttävä omalla hassulla tavallaan. Untinen-Auelin sarjaan kyllä pätee sama kuin moneen muuhun pitkään ja paksuun kirjasarjaan: muutamat ensimmäiset osat ovat mielekkäitä ja loput vanhan kertausta. Et ole menettänyt mitenkään ihan hirveästi jättämällä sarjan viimeiset osat lukematta...

Teresita kirjoitti...

Palkinto sinulle!

http://teresitan.blogspot.com/2011/03/korkevuus-eli-mahtavuuspalkinto.html

♥ Hannele kirjoitti...

noita ei ole tultu luettua

http://hannelesbibliotek.blogspot.com/

Ahmu kirjoitti...

Teresita: Kiitos! Kävin jo hakemassa ja tekemässä!

Hannele: Kannattaa joskus kokeilla, jos aihepiiri yhtään innostaa. Ovat ainakin mukaansatempaavaa luettavaa...