Recent Posts

perjantai 28. toukokuuta 2010

Sähkökirja, epäkirja?

Olen päässyt tällä viikolla kokeilemaan ihmettä nimeltä sähköinen kirja. Latasin netistä ipodiin 100 romaania, jotka kustansivat yhteensä 80 senttiä. Joukossa on niin Anna Kareniinaa kuin Ihmemaan Liisaa, sekä monta monta muuta romaania, jota en ole aikaisemmin lukenut, mutta jotka ihan yleissivistyksenkin nimissä pitäisi lukea. Olen hämmentynyt.

Lukeminen sähköisessä muodossa pienestä, taskussa kannettavasta laitteesta on omituinen asia. Hämmästyin omaa suhtautumistani tajutessani, että kovakantisesta, perinteisestä romaanista olen valmis maksamaan 20-30 euroa, mutta sähköisenä tiedostona kulkevasta romaanista en varmasti pulittaisi yli kymppiä. Kertooko tämä jotakin suhtautumisestani kirjallisuuteen? Onko itse kertomuksen arvo minulle vähäisempi kuin fyysinen, käsinkosketeltava kirja? Olenko materialisti, joka tarvitsee esineen kokeakseen omistavansa jotakin, tai tunteakseen saaneensa sen kokemuksen, joka kansien väliin piilotettu tarina pitää sisällään?

Nämä kysymykset herättävät ajatuksia kirjan tai tässä tapauksessa tarinan rahassa mitattavasta arvosta. Jos muutkin ajattelevat kuten minä ajattelen, ovat kirjailijoiden tulevaisuusnäkymät harmittavan huonot? Eikö itse tarinasta halutakaan maksaa? Elämystä tärkeämmäksi muodostuu sen fyysinen olemus. Ovatko kustantajat luoneet meille pakottavan tarpeen nostaa muut seikat itse tarinan edelle? Vai onko tämä illuusio kuluttajien luoma?

Sähkökirja ei varmasti tule syrjäyttämään perinteistä kirjaa. En usko. Toisaalta sähkökirjassa piilee jännittäviä mahdollisuuksia. Voisivatko esimerkiksi pöytälaatikkokirjailijat julkaista epäkaupallisia (mutta luullakseni usein myös varsin hyviä) tekstejään sähkökirjana, jolloin kuluttaja voisi ladata ne netistä laitteelleen maksamatta väliä kustantajalle, joka luo kulissit (eli tässä tapauksessa kansiin ja paperille painetun romaanin). Olisin ainakin itse valmis maksamaan yhtä lailla myös tällaisista teksteistä. Lisäksi olisi äärettömän mielenkiintoista päästä lukemaan sellaisia kirjoja, jotka eivät kustantajien näkökulmasta täytä tämän päivän vaatimuksia. Varsinkaan kun en erityisesti pidä siitä suuntauksesta, johon kotimainen kirjallisuus on mielestäni ajautumassa. Näin ollen sähkökirjan voisi ajatella murtavan kustannusosakeyhtiöiden luomaa kaupallista kirjallisuusgenreä, ja mahdollistaa sen, että myös ei-kaupallisiksi katsotut tekstit saavuttaisivat lukijansa.

Plussia ja miinuksia sähkökirjakokeilustani:

+ Onhan se kätevää, kun pieneen laitteeseen mahtuu satoja romaaneja. Kuka muka jaksaisi kantaa Sotaa ja rauhaa, Anna Kareninaa, Ylpeyttä ja ennakkoluuloa sekä Koleaa taloa kassissaan tavallisella ostosreissulla tai bussimatkalla?

+ Sähkökirja avaa uusia mahdollisuuksia erilaisille kirjallisuudenlajeille, jotka eivät tavoita kustantajien mielenkiintoa

+ Varsinkin vanhemmat kirjallisuusklassikot ovat huomattavan edullisia verrattuna perinteiseen kirjaan

- Sähkökirja ei tunnu kirjalta. Lisäksi minulle on tärkeää, että tiedän kirjaa lukiessani miten paksu kirja on: tiedän milloin teksti loppuu ja voin lehteillä kirjaa eteenpäin nähdäkseni montako sivua on seuraavan luvun alkuun

- Kun akku loppuu, niin kirjan sivut pimenevät. Koneen kylmä näyttö tuntuu epäkirjalta, vaikka tekstiä onkin ihan mukava ja helppo lukea

- Sähkökirja ei ole sisustuselementti niin kuin tavallinen kirja. Tämä voi tosin jonkun mielestä olla myös etu...

7 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Ahmu, en voi sille mitään, että tähän kehitykseen en lähde. Minä RAKASTAN KIRJAA♥ Oikeaa kirjaa. Siis tiedän, että tämä on melkein maniaa, mutta ei voi mitään. Kollaan antikvariaateissa kuin janoinen, vaellan kirjakaupoissa kuin nälkäinen...Kirjastoni on elämäni tärkein huone...

lumiomena kirjoitti...

Tätä asiaa olen minäkin mielessäni pähkäillyt.

Taittovirhe takaa sen, etten voi edes kuvitella (tai kuvittelin yhdessä vaiheessa, mutta mielikuvitus loppui kesken tai sitten on aika uusia lasit...) lukevani kirjaa pieneltä iPhonen näytöltä - blogien selaaminen sillä alkaa koskea silmiin. Plussaa on nimenomaan tuo, että voi vaivattomasti kuljettaa mukanaan paljon hyvää kirjallisuutta minne vain. Miinusta pieneltä näytöltä tihrustamisen ohella tuo, että akku voi loppua kesken kaiken. Myös tietty aistielämys jää pois, kun kirja ei fyysisesti tunnu tai tuoksu miltään.

Olen miettinyt äänikirjoen hankkimista esim. pitkille automatkoille, mutta muuten olen kaunokirjallisuudessa painetun formaatin ystävä.

Muuten, tietokirjojen suhteen olen eri linjalla. Miniläppärin kokoiselta lukisin tieteellistä kirjallisuutta jo aika mielelläni :)

anni.m kirjoitti...

no mä kirjotinkin tästä mitä itse aattelen sen iPhone päisityksen yhteydessä. Mutta hyvä kun kokeilit ja tavat kehittyvät jatkossa varmasti myös paljon. Ihme paketin olit löytänyt: itse olen maksanut lukemistani kirjoista n.10-20dollaria kappaleelta: mutta ne ovat olleet uutuuksia, tai sellaisia joiden suomentaminen kestää liian kauan tai joita tuskin tullaan suomentamaan. Mutta itse yritän myös katsoa että ruudulta luettava kirja olisi suhteellisen lyhyt. Ja klassikkoja en aio ruudulta lukea.

Ahmu kirjoitti...

Kiitos mielipiteistä !

Leena Lumi: ymmärrän kyllä tuon. Jotain epäilyttävää tuossa sähköisessä lukemisessa on. Mietin, voinko päivittää blogiini kirjan jonka olen lukenut sähköisesti. Kun eihän se ole KIRJA. Vai onko?

lumiomena: Meillä on aina pitkillä matkoilla äänikirjoja! Onneksi kirjastosta saa vielä niitä vanhoja kasetteja, jotka pyörivät vanhan auton soittimessa. Olen muutenkin tullut siihen tulokseen, että kasetit ovat cd-levyjä kätevämpiä äänikirjoina, koska en todella osaa käyttää musiikkilaitteita niin hyvin, että osaisin tallentaa cd-levylle oikean kohdan kuuntelun keskeytyessä. Raita alkaa aina vähintäänkin alusta, kun taas kasetti jää juuri siihen kohtaan mihin on lopettanut kuuntelemisen. Ajomatkat ainakin sujuvat rattoisasti äänikirjoja kuunnellessa...

anni.m: Löysin sen edukkaan kirjapaketin itunes storesta, ja nimenä muistaakseni Classic novels. Mutta ne on tosiaan noita klassikoita kaikki, eli ei välttämättä sinun makuusi se paketti. Uusia ei varmasti noin edullisesti saakaan, kun tekijänoikeudet eivät anna myötä julkaista puoli-ilmaiseksi...

Satakieli kirjoitti...

Mielenkiintoista! :D Olen monesti miettinyt millainen kokemus sähköisen kirjan lukeminen on, eli kiitos, kun valaisit asiaa!! Minuakin kehitys sähkökirjaa kohti pelottaa, sillä vannon perinteisen kirjan nimeen samoista syistä kuin sinä ja edelliset kommentoijatkin. Lisäksi monet kirjoittajat (minä mukaan luettuna)ovat sitä mieltä, että heidän tekstinsä näyttää ruudulla huonommalta kuin paperiprintistä luettuna. Mahtaakohan sama ilmiö päteä myös sähköiseen kirjaan? Jos itse saisin päättää, haluaisin oman tekeleeni vain kovien kansien väliin. Toisaalta, kuten kirjoititkin, sähkökirja voi avata kirjailijaksi aikoville aivan uusia mahdollisuuksia. Jos omaa kirjaa ei julkaista, sähkökirja voi avata kustantamoista riippumatttoman väylän lukijoiden sydämiin. Moni olisi varmasti valmis harkitsemaan sellaista vaihtoehtoa. Itsestäni en tiedä.

Ahmu kirjoitti...

Niin... Muistanpa lukeneeni jostakin, että nykyään suosittu Diana Gabaldon olisi "julkaissut" ensimmäisen romaaninsa jatkokertomuksena jossain netin kirjoittajapalstalla ja innostunut vasta lukijapalautteen takia tarjoamaan sitä kustantajille. Sähköinen julkaiseminen voisi olla siis myös keino testata tekstin menekkiä. Toisaalta herää kysymys siitä, ovatko kustantajat kiinnostuneita sellaisesta kirjasta, joka on julkaistu jo netissä sähkökirjan muodossa. Ainakaan omakustanteista kustantajat eivät tietääkseni ole kiinnostuneita...

lumiomena kirjoitti...

Piti vielä palata noihin äänikirjoihin, että iTunesista ostetuissa kuunneltu jää muistiin siten, että vielä kuukaudenkin tauon jälkeen iPod/Phone muistaa, mihin kohtaan tarina jäi :) Ja klassikkoja hyvällä brittienglannilla luettuna saa iTunesista edullisestikin, koska tekijänoikeuskorvaukset eivät ulotu enää niin vanhoihin teoksiin.