Recent Posts

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Jill Onsér-Franzén: Kulturernas kamp

"Kultur är en central ideologisk fråga. Trots vad kulturnämndens politiker själva säger, handlar kulturpolitiken om makt, om makten över samhällets mänskliga värden, att exkludera eller inkludera fåtalets eller flertalets positiva uppleversel."

Viimeinen tenttikirjani, Kulturernas kamp, tarkastelee kulttuuripolitiikkaa ruotsaisessa kunnassa. Olen lykännyt tämän tentin suorittamista melkein vuoden ajan, koska ruotsiksi lukeminen tuntuu niin vastenmieliseltä. Lopulta päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja yrittää selviytyä viimeisestä tentistäni edes osittain kunnialla.

Kulttuurilla voidaan tarkoittaa monia erilaisia asioita. Yhdelle kulttuuria ovat taidenäyttelyt, korkeakirjallisuus ja teatteri, toinen katsoo kulttuurin olevan kansanperinteenä siirrettyä muistitietoa ja kokemusta. Toisaalta kulttuuri on myös television katselua ja kioskin kulmilla seisoskelua: se mikä mielletään kulttuuriksi ei aina kuitenkaan ole kunnallisessa päätöksenteossa keskeisessä osassa rakennettaessa paikallista identiteettiä ja käsitystä siitä millaisiin elementteihin paikallinen kulttuuri nojautuu.

Väitöstutkimuksessaan Onsér-Franzér tarkastelee oivaltavasti sitä, miten kunnan virkamiehet ja politikot vaikuttavat paikallisen kulttuurielämän kehittymiseen. Hän kuvailee kulttuuritoiminnan teatterina (de kulturpolitiska skådespelet) ja kulttuurivaikuttajat näyttelijöinä(de kulturpolitiska aktörerna), joiden omat mielipiteet, kokemukset ja intentiot vaikuttavat merkittävästi paikalliseen kulttuurielämään.

Ruotsintaitoni kangertelevat pahasti tieteellistä tekstiä lukiessa, mutta ymmärsin silti jollain tasolla, mistä tässä oli kyse. Tällä kertaa en kykene kuitenkaan kovin syvälliseen pohdintaan lukukokemuksestani, vaan yritän raapia ymmärrykseni rippeistä kasaan jotakin sellaista, jota voin laittaa järkevässä muodossa paperille tenttipäivänä.

Suosittelen kirjaa luettavaksi niille, jotka tahtovat päästä ko. aihetta käsittelevästi tentistään läpi, tai perehtyä antaumuksella ruotsalaiseen kulttuuripolitiikkaan.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Iggulden: Valloittaja - Nuolten herrat

Alkuperäisen blogitekstini kadottua syystä tai toisesta taivaan tuuliin, kommentoin lyhyesti viimeisintä lukukokemustani, Conn Igguldenin romaania Valloittaja - Nuolten herrat.

Iggulden kirjoittaa Tsingis-kaanista kertovan romaanisarjansa toisessa osassa taisteluihin ja niiden suunnittelemiseen keskittyvää tarinaa, joka jättää aika lailla sivuun minuun vetoavat elementit kuten ihmissuhteet ja kaikenlaisen syvällisemmän pohdinnan. Romaani jää tyhjäksi kuoreksi, joka kertaa historialliset tapahtumat, mutta ei tuo niihin juurikaan uutta tulkintaa. Keskeisimmässä osassa romaania on jinien hallinnoiman kaupungin valloitus ja erinäiset toimet, jotka johtavat siihen, että Tsingis jatkaa huimaa valloitusmatkaansa.


Romaani piti sisällään paljon elementtejä, joista olisi voinut rakentaa mielenkiintoisia ihmiskohtaloita, mutta hahmot jäivät tyhjiksi ja persoonattomiksi. Ainoa mielenkiintoinen suhde syntyy Tsingisin ja tämän vanhimman pojan välille, mutta sekin on toisinto Raamatun Kainin ja Aabelin tarinasta, jonka on aikaisemmin kirjoittanut huomattavasti ansiokkaammin mm. Steinbeck romaanissaan Eedenistä itään. Siinäkään suhteessa tämä ei tuonut mitään uutta.


Ainoan ilopilkahduksen kirjailija sai lukijassa aikaan kirjan lopussa olevalla faktaosuudella, joka selosti romaanissa laveasti selostetut tapahtumat niin, kuin ne ovat oikeasti tapahtuneet. Faktaosuuden valossa koko romaani tuntui entistä turhemmalta: Grinbergin Kansojen historiakin olisi avannut asiaa paremmin.


En halua olla liian ankara. Suosittelen romaania ehdottomasti niille, jotka jaksavat kiinnostua muinaisesta sodankäynnistä, strategioista sekä miesten maailmasta.