Recent Posts

perjantai 31. joulukuuta 2010

Hauskaa vuotta 2011!

Humanistin älykkyytesti on Ikean kirjahylly, jonne kirjat saavat muuttaa asumaan uuden vuoden kunniaksi!

torstai 30. joulukuuta 2010

Kirjavuosi 2010

Minun kirjavuoteni on pitänyt sisällään monta nautinnollista lukuhetkeä. Monta kupillista kuumaa teetä ja monta, monta sivua, joita olen selannut katseellani. Helteisiä päiviä riippumatossa kirjan kanssa, lumisia päiviä takkatulen ääressä, syksyisiä hetkiä vaahteran alla. Kirjan kanssa.

Tämä vuosi on pitänyt sisällään niin loistavia kirjoja, että on ihan mahdotonta valita yhtä ja parasta romaania. Uusien elämysten lisäksi luin urakalla läpi Gabaldonin Matkantekijä-sarjan, joka oli minulle ennalta tuttu, sekä muutaman muun romaanin, jotka olen lukenut jo aikaisemmin. "Uudelleenlukeminen" on paha tapani, mutta annan itselleni toisinaan luvan palata takaisin tuttujen ja rakastettujen romaanien maailmaan. Suosikki- ym. listauksista jätän siis pois ne kirjat, jotka olen jo aikaisemmin lukenut.

Blogista vielä sen verran, että reilun vuoden ajan julkisena olleeseen blogiini on löydetty eniten hakusanoilla "taivaan pilarit tv-sarja", "luiden kaiku" "nanowrimo 2010", ja "Vuorovetten prinssi".
Luetuimmat päivitykset ovat "Uutisia Ken Follettin Taivaan pilarit-romaanin ystäville", "Pat Conroy: Vuorovetten prinssi", sekä "Diana Galaldon: Luiden kaiku".  Toivottavasti näitä aiheita etsineille on löytynyt edes jotakin sellaista, mitä he ovat hakeneet. Tutuksi tulleille lukijoille kiitokset kuluneesta vuodesta ja älykkäistä kommenteista!

2010 Kirjavuoteni oli seuraavanlainen:

Vuoden parhaimmat kirjat (aikajärjestyksessä ensimmäisenä luetusta viimeisimpään)

Mitchel: Tuulen viemää, joka on paikkansa klassikkona ansainnut. Minun kokemukseni mukaan ei mikään rakkaustarina, vaan kuvaus ihmiskohtaloista ja maailmasta sellaisena kuin se on ollut siellä jossain, silloin joskus. Kerrassaan miellyttävä lukukokemus.

Enoranta: Omenmean vallanhaltija, joka on lastenkirja mutta ei oikeastaan olekaan. Sellainen täydellinen pieni satu, jonka lukemisesta ei voi tulla kuin hyvälle mielelle.

Forsgren: Auringon kehrä, joka oli tämän vuoden yllättäjä. Uskomattoman taitavasti rakennettu historiallinen romaani, joka yksinkertaisesti tyydytti historiannälkäni. Aika älykäs vielä kaiken lisäksi.

Kirjavuoteeni mahtui myös muita älyttömän hyviä ja koskettavia kirjoja, kuten Seen Lumikukka ja salainen viuhka, Brooksin Kirjan kansa (josta löytyy muuten paljon asiaa muun muassa Leena Lumin blogista!), Barberyn Siilin eleganssi, sekä  Conroyn Vuorovetten prinssi.

Vuoden turhin kirja

Jos jokin luetuista kirjoista pitäisi jättää lukematta, jättäisin pois hömppäkirjoihin lukeutuvan kioskipokkarin, Woodsin Kun siivet kantavat. Outoudessaan kakkossijalle kipuaa Vallgrenin Tarina merkillisestä rakkaudesta, joka ei sekään avautunut minulle kaikessa merkillisyydessään.

Vuoden kiehtovin henkilöhahmo

Larssonin Millennium-trilogian Lisbet Salander, joka oli koko romaanisarjan kantava voima, sekä Lidgvistin hämmentävän Ystävät hämärän jälkeen -romaanin vampyyrilapsi Eli.

Vuoden hauskin kirja

Paikasta kamppailevat Fortierin Julian rakkaus, sekä Niemen Populäärimusiikkia vittulanjänkältä. Julian rakkaus vienee tällä kertaa voiton.

Vuoden luetut tässä: (tähti perässä, jos olen lukenut kirjan aikaisemminkin)

  • Follett: Taivaan pilarit *
  • Pulkkinen: Totta
  • Brown: Miten mieltä hallitaan
  • Hayden: Toisten lapset
  • Craig: Vaino ja viettelys
  • Deveraux: Ylämaan taika
  • Gabaldon: Luiden kaiku
  • Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa *
  • Gabaldon: Tuliristi *
  • Gabaldon&Nguyen: Exile
  • Gabaldon: Syysrummut *
  • Gabaldon: Matkantekijä *
  • Calvino: Paroni puussa
  • Gabaldon: Sudenkorento *
  • Gabaldon: Muukalainen *
  • Larsson: Pilvilinna joka romahti
  • Larsson: Tyttö joka leikki tulella
  • Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
  • Niemi: Populäärimusiikkia vittulajänkältä
  • Cameron: Tyhjän paperin nautinto
  • Hall: Tuulen laulu
  • Reichs: Pyhimyksen hauta
  • Grengé: Viattomien veljeskunta
  • Forsgren: Kolmen kuun kuningatar
  • Arstila: Susinainen
  • Forsgren: Auringon kehrä
  • Vallgren: Tarina merkillisestä rakkaudesta
  • Fortier: Julian rakkaus
  • Vreeland: Sininen neito
  • See: Lumikukka ja salainen viuhka
  • Blyton: Viisikko aarresaarella *
  • Hearst: Suden lupaus
  • Blyton: Seikkailujen laakso *
  • Vreeland: Artemisian rohkeus
  • Woods: Kun siivet kantavat
  • Meyer&Kim: Twilight The Graphic Novel
  • Lidqvist: Ystävät hämärän jälkeen
  • Picoult: Koruton totuus
  • Enoranta: Omenmean vallanhaltija
  • Hosseini: Leijapoika
  • Johnson: Neidonryöstö
  • Snellman: Lemmikkikaupan tytöt *
  • Gallmann: Unelma Afrikasta
  • Samartin: Senor Peregrino
  • Evans: Hevoskuiskaaja
  • Westcott: Armollinen kuningatar
  • Mitchel: Tuulen viemää
  • Conroy: Vuorovetten prinssi
  • Barbery: Siilin eleganssi
  • Swanwick: Rautalohikäärmeen tytär
  • Onsér-Franzér: Kulturernas kamp
  • Iggulden: Valloittaja - Nuolten herrat
  • Brooks: Kirjan kansa
  • Venezia: Sonderkommando
  • Boyne: Kapina laivalla
  • Harper&Puch: Tanssii Saatanan kanssa
  • Auer: Sysilouhien sukua
  • Meyer: Aamunkoi
  • Meyer: Epäilys

maanantai 27. joulukuuta 2010

Ken Follettin Taivaan pilarit: historiallista draamaa kirjan lehdillä ja tv-ruudulla

Ken Follettin tiiliskivimäinen klassikko Taivaan pilarit on ollut pitkään yksi lempikirjoistani. Se on täysveristä historiallista draamaa, joka sijoittuu 1100-luvun Englantiin ja keskittyy Kingsbridgen katedraalikaupungin tapahtumiin. Romaanin keskeisinä henkilöinä on useita eri hahmoja, joiden elämät kietoutuvat toisiinsa. Kokonaisuutena Taivaan pilarit on massiivinen mutta varsin vaikuttava pala keskiaikaista maailmaa ja valtataistelua, jossa ihmisten sielut ovat vain pelinappuloita suurella laudalla.

Tuhatsivuinen Taivaan pilarit lienee yksi Folletin suosituimmista romaaneista. En tarkalleen osaa sanoa, miksi pidän siitä niin paljon, mutta tavallaan se edustaa minulle historiallista romaania parhaimmillaan. Tosin on ollut mielenkiintoista lukea myös varsin eriäviä mielipiteitä muun muassan Ellin kirjablogista sekä Marielkan lukupäiväkirjasta. Kaikkia ei järkälemäinen romaani katedraalinrakennusprojekteineen voi innostaa.

Minulla on sellainen tunne, että en ole ollenkaan ajan hermolla sen suhteen millaista kirjallisuutta Suomessa luetaan. On harmi, että täällä julkaistaan niin vähän historiallisia romaaneja, jotka tavoittelevat samanlaisia kokonaisuuksia kuin Follettin Taivaan pilarit. Tämä huomio liittyy lähinnä siihen, millaisiin kotimaisiin romaaneihin olen viime aikoina törmännyt: ne eivät yksinkertaisesti mahdollista sellaisia asioita kuin rehellinen romaani, jonka sivumäärä takaa nautinnollisia lukuhetkiä moneksi illaksi. Ajatus historiallisen romaanin tilasta nyky-Suomessa heräsi siirryttyäni Pulkkisen Totta -romaanin maailmasta Follettin pyöritykseen. Nämä romaanit kieltämättä edustavat ääripäitä. Sijoitan ne kirjahyllyssäni vastakkaisiin reunoihin, etteivät ne aloita tappelua keskenään.

Mutta kotimaisen kirjallisuuden kritisoimisesta ja Taivaan pilarien epäjohdonmukaisesta hehkuttamisesta siirryn syyhyn miksi tartuin jälleen Follettin klassikkoon. Romaanista näet julkaistiin marraskuussa dvd-boxi, joka pitää sisällään kahdeksantuntisen minisarjan, joka perustuu romaanin tapahtumiin. Se oli tietenkin ehdotonta katseltavaa joulun pyhinä, ja toki minun oli luettava myös romaani pystyäkseni paremmin vertailemaan sarjan ja romaanin tapahtumia.

Kuten aina, hyvästä kirjasta toteutettu filmatisaatio oli tässäkin tapauksessa jonkinmoinen pettymys. Filmatisaatio on melko uskollinen kirjalle, mutta joitain tapahtumia oli muuteltu ja vääristelty käsittämättömällä tavalla, mikä jätti vaikutelman siitä, että käsikirjoittaja on yksinkertaisesti vain tahtonut jättää oman jälkensä tekstiin: mitään muuta selitystä en alkuperäiseen juoneen tehdyille muutoksille nähnyt.

Filmatisaatio tuskin on toteutettu valtaisan suurella budjetilla, mikä näkyi jossain määrin myös ruudun tälle puolelle. Pienistä epäkohdista ja käytännön ratkaisuista huolimatta Taivaan pilarien elokuvaversio oli ihan miellyttävää katsottavaa, ainakin jos osaa olla vähemmän kriittinen kuin minä. Tietysti romaanien elokuvaversioissa on aina kyse myös siitä miten paljon lukijan tekemä tulkinta eroaa elokuvan käsikirjoittajan tulkinnasta. Erilaiset painotukset eivät välttämättä ole suoranaisesti tyylirikkoja tai ristiriitoja todelliseen teokseen verrattaessa, vaan ainoastaan erilaisia katsontatapoja ja tulkintoja, joita elokuvan käsikirjoittaja on tehnyt. Esimerkiksi Taivaan pilarien elokuvaversiossa Englannin sisällissodan vaiheisiin kiinnitetään huomattavasti enemmän huomiota kuin romaanissa. Tai sanotaan näin: enemmän huomiota, kuin mitä minä olen lukiessani kiinnittänyt.

Plussaa Taivaan pilarien elokuvaversio saa roolihenkilöiden valinnasta. Kaikki lavastukselliset ja puvustukselliset seikat eivät mene mielestäni ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta ainakin tietyt henkilöhahmot ovat saaneet oivalliset näyttelijät. Näistä mainittakoon Priori Philipin, Tom Rakentajan sekä Jack Jackinpojan esittäjät. Toki näissäkin kysymys lienee makuasioista, mutta minun kohdallani ne tyydyttivät kyllä, vaikkeivät tietysti vastanneet täysin sitä mielikuvaa, joka mielessäni on.

Suosittelen Taivaan pilarit romaania niille, jotka tahtovat lukea massiivisen, historiallisen romaanin, joka keskittyy henkilöhahmojen välisiin suhteisiin sekä keskiaikaiseen maailmaan ja yhteiskuntaan. Elokuvaversio täyttänee vähemmän kriittisten lukijoiden toiveet, mutta sitä ei missään nimessä kannata katsoa kirjan korvikkeena: elokuvaversio ei millään muotoa kykene antamaan oikeutta Follettin romaanille.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Riikka Pulkkinen: Totta

Siinä se oli. Riikka Pulkkisen kehuttu romaani Totta, jonka käännösoikeuksia on myyty ympäri maailmaa, joka sai Finlandia -ehdokkuuden, ja jonka ansioita on mediassa kehuttu aina taivaisiin saakka. Siinä se oli.

Totta -romaanin lukukokemuksessa kiteytyy oivallisesti se, millainen lukija minä olen. Totta oli eittämättä mahdottoman kauniilla ja lyyrisellä kielellä kirjoitettu, ovelasti punottu romaani, joka kertoo rakkaudesta, surusta, ikävästä ja muistamisen problematiikasta. Romaanissa on päällekkäisiä kertojia, jotka varastavat toisiltaan sijaa. On mielikuvitusta ja keksittyjä maailmoja. Ja sitten se, mikä on totta.

 Mutta. Pulkkisen romaanissa kuitenkin kiteytyy elävästi se, mitä minä kuvailen aina "suomalaiseksi kirjallisuudeksi". Ensinnäkin Totta toistaa tavallaan Pulkkisen esikoisromaanin Rajan teemoja, ja myös henkilöhahmoista löytyy yhtäläisyyksiä. Tämä ei sinällään haittaa, mutta sitten nouseekin kysymykseksi se, mitä kukin lukija kaipaa saadakseen lukukokemuksestaan sen, mitä on hakenut. Totta on siis hienosta ja taidokkaasta juonenkuljetuksestaan huolimatta juurikin sellainen suomalainen romaani, jonka perusajatuksessa ei ole oikeastaan yhtään mitään sellaista, mitä noin keskimäärin joka toinen suomalainen kirjailija ei olisi aikaisemmin kirjoittanut tai ainakin ajatellut.

Totta kertoo tarinaa ikääntyvästä pariskunnasta, jonka rouva on kuolemassa syöpään. Se kertoo tyttärestä ja tyttärentyttärestä, jotka kantavat omia murheitaan. Ja se kertoo Eevasta, joka on toiminut aikoinaan perheen kotiapulaisena ja ollut suhteessa vanhan pariskunnan miehen kanssa. Tyttärentyttären ja Eevan tarinat limittyvät toisiinsa, eikä lukija voi enää lopussa olla varma, ovatko tapahtuneet asiat käyneet Eevalle vaiko tyttärentyttärelle, Annalle.

Mikä sitten pisti vastaan? Olen monta kertaa maininnut lukevani romaaneja siksi, että ne tuottavat minulle mielihyvää ja mahdollistavat sellaisia asioita joita en muuten pystyisi kokemaan. Ehkäpä tässä elämäntilanteessa Pulkkisen romaanien tyyppisten"suomalaiskansan lyyristen kuvausten" lukeminen ei anna minulle juurikaan mitään. En halua lukea surusta, pettämisestä, enkä pienen ihmisen arjen kuvauksesta ja mielikuvitusleikeistä, vaan mielummin seikkailuista jossain siellä missä en ole itse käynyt ja mitä en ole kokenut. Pulkkisen kuvaama maailma on niin sanotusti jo nähty.

Ei silti, yritän nyt tässä kiemurrella ulos itse kutomastani hämähäkinseitistä. Pulkkisen Totta, sekä aikaisempi romaani Raja ovat ehdottomasti hienoja kirjoja ja niiden kieli on kaunista ja taidokasta. Ihan ansaittua lienee se kaikki hehkutus, jonka Pulkkinen on romaaneillaan saanut. En usko, että kyse on myöskään minun sivistymättömästä kirjamaustani. Tämä ei vain nyt sopinut mielentilaani ollenkaan.

Ja muuten: näyttäkää minulle oikeasti edes kourallinen ihmisiä, jotka ajattelevat niin älykkäästi ja syvällisesti kuin Pulkkisen romaanin hahmot. Ja jos se ihmisjoukko sattuu vielä olemaan samassa paikassa samaan aikaan, niin myönnän virheeni ja totean että en tajua mistään mitään...

Suosittelen luettavaksi niille, jotka innostuvat lyyrisestä ja kuvailevasta kielestä ja ihmisluonteen syvyyksiä luotaavasta juonesta, joka rakentuu pienten yksityiskohtien varaan sekä toisaalta myös niille, jotka tahtovat lukea tällä hetkellä huippusuosituksi ja -lahjakkaaksi luokitellun kirjailijan teoksen.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Derren Brown: Miten mieltä hallitaan

Kuppi teetä ja Derren Brown
Ihmisen mieli on ihmeellinen asia. Se joustaa kuin kuminauha ja vääntyy tarvittaessa juuri sinne minne halutaan: ainakin siinä tapauksessa, että sitä osaa hallita ja pompotella tahtonsa mukaan.

Tv-taikurina ja mentalistina tunnetun Derren Brownin opas Miten mieltä hallitaan pureutuu hämmästelemään ihmismieltä, ja avaa niitä kikkoja, joiden avulla Brown luo illuusion kyvystään lukea ihmismieliä ja ohjailla ihmisiä tahtonsa mukaan.

Innostukseni lukea tämä kirja sai alkunsa siitä, kun näin eräissä pikkujouluissa ilmielämän "mentalistin", joka esityksessään käytteli joitakin Browninkin neuvomia kikkoja. Hauskaa oli nimenomaan se, että kyseessä ei ollut minkäänlainen taikatemppuilu, vaan ihan silkka psykologia ja harjaantuneisuus, joiden tietämys mahdollisti sen, että esiintyjä pystyi pienistä eleistä lukemaan ihmisiä ja paljastamaan esimerkiksi avustajan kädessä olevan korttinipun kortit. Se oli toki viihdyttävää, mutta ennen kaikkea mielenkiintoista. Onko ihmistä todella sillä tavalla mahdollista lukea ja paljastaa mitä hän "ajattelee". No, onpa hyvinkin, ainakin tietyissä määrin.

Brownin kirja ei missään tapauksessa ole taikatemppuopas, vaan pikemminkin sitä voisi pitä viihteelliseen muotoon puettuna psykologian oppaana, joka esittelee valheenpaljastuskikkojen lisäksi myös äärimmäisen tehokkaita ja toimivia muistitaktiikoita ja muita ihmismielen harhauttamiseen liittyviä ihmetyksiä. Varsin viihdyttävää lukemista joulunodotukseen, ja kokeilinpa jo muutamaa kikkaa mieheenikin. Toimivat.

Suosittelen ihmismielen ihmeellisyyksistä kiinnostuneelle lukijalle, jonka elämänasenteessa on ripaus skeptismiä, kokeilunhalua ja rajatonta uskoa ihmismielen mahdollisuuksiin.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

2x100 kirjaa

Olen törmännyt muutamassa blogissa kirjalistauksiin, jotka perustuvat BBC:n ja Ilta-Sanomien klassikkokirjaluetteloihin. Ja koska en ole saanut vähään aikaan työkiireistä johtuen luettua mitään, päätin ottaa osaa ja katsastaa mitä on tullut listalta luettua. Lukemani kirjat tummennettuna.

1 Pride and Prejudice – Jane Austen
2 The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3 Jane Eyre – Charlotte Bronte
4 Harry Potter series – JK Rowling
5 To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6 The Bible
7 Wuthering Heights – Emily Bronte
8 Nineteen Eighty Four – George Orwell
9 His Dark Materials – Philip Pullman
10 Great Expectations – Charles Dickens
11 Little Women – Louisa M Alcott
12 Tess of the D’Urbervilles – Thomas Hardy
13 Catch 22 – Joseph Heller
14 Complete Works of Shakespeare
15 Rebecca – Daphne Du Maurier
16 The Hobbit – JRR Tolkien
17 Birdsong – Sebastian Faulk
18 Catcher in the Rye – JD Salinger
19 The Time Traveler’s Wife – Audrey Niffenegger
20 Middlemarch – George Eliot
21 Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22 The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23 Bleak House - Charles Dickens
24 War and Peace – Leo Tolstoy
25 The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh
27 Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28 Grapes of Wrath – John Steinbeck
29 Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30 The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31 Anna Karenina – Leo Tolstoy
32 David Copperfield – Charles Dickens
33 Chronicles of Narnia – CS Lewis
34 Emma -Jane Austen
35 Persuasion – Jane Austen
36 The Lion, The Witch and the Wardrobe – CS Lewis
37 The Kite Runner - Khaled Hosseini
38 Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Bernieres
39 Memoirs of a Geisha – Arthur Golden
40 Winnie the Pooh – A.A. Milne
41 Animal Farm – George Orwell
42 The Da Vinci Code – Dan Brown
43 One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44 A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45 The Woman in White – Wilkie Collins
46 Anne of Green Gables – LM Montgomery
47 Far From The Madding Crowd – Thomas Hardy
48 The Handmaid’s Tale – Margaret Atwood
49 Lord of the Flies – William Golding
50 Atonement – Ian McEwan
51 Life of Pi – Yann Martel
52 Dune – Frank Herbert
53 Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility – Jane Austen
55 A Suitable Boy – Vikram Seth
56 The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57 A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58 Brave New World – Aldous Huxley
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60 Love In The Time Of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61 Of Mice and Men – John Steinbeck
62 Lolita – Vladimir Nabokov
63 The Secret History – Donna Tartt
64 The Lovely Bones – Alice Sebold
65 Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66 On The Road – Jack Kerouac
67 Jude the Obscure – Thomas Hardy
68 Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69 Midnight’s Children – Salman Rushdie
70 Moby Dick – Herman Melville
71 Oliver Twist – Charles Dickens
72 Dracula – Bram Stoker
73 The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74 Notes From A Small Island – Bill Bryson
75 Ulysses – James Joyce
76 The Inferno – Dante
77 Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78 Germinal – Emile Zola
79 Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80 Possession – AS Byatt
81 A Christmas Carol – Charles Dickens
82 Cloud Atlas – David Mitchell
83 The Color Purple – Alice Walker
84 The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85 Madame Bovary – Gustave Flaubert
86 A Fine Balance – Rohinton Mistry
87 Charlotte’s Web – E.B. White
88 The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90 The Faraway Tree Collection – Enid Blyton
91 Heart of Darkness – Joseph Conrad
92 The Little Prince – Antoine De Saint-Exupery
93 The Wasp Factory – Iain Banks
94 Watership Down – Richard Adams
95 A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96 A Town Like Alice – Nevil Shute
97 The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98 Hamlet – William Shakespeare
99 Charlie and the Chocolate Factory – Roald Dahl
100 Les Miserables – Victor Hugo

BBC:n listauksesta luettu on 30, tosin lastenkirjat olen lukenut/luetuttanut/kuunnellut joskus ihan pienenä, mutta kuitenkin.


1. Aapeli: Siunattu hulluus
2. Adams Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille
3. Aho Juhani: Rautatie
4. Atwood Margaret: Sokea surmaaja
5. Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo
6. Auster Paul: Yksinäisyyden äärellä
7. Beauvoir Simone de: Toinen sukupuoli
8. Beecher-Stowe Harriet: Setä Tuomon tupa
9. Bellow Saul: Herzog
10. Bergman Ingmar: Kohtauksia eräästä avioliitosta
11. Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan
12. Camus Albert: Sivullinen
13. Canth Minna: Köyhää kansaa
14. Carpelam Bo: Axel
15. Dickens Charles: Oliver Twist
16. Donner Jörn: Isä ja poika
17. Dostojevski Fjodor: Rikos ja rangaistus
18. Dumas Alexandre: Monte Criston kreivi
19. Duras Marguerite: Rakastaja
20. Flaubert Gustave: Madame Bovary
21. Garcia Márquez Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys
22. Gogol Nikolai: Kuolleet sielut
23. Grass Günter: Peltirumpu
24. Haavikko Paavo: Puut, kaikki heidän vihreytensä
25. Hassinen Pirjo: Kuninkaanpuisto
26. Hemingway Ernest: Kenelle kellot soivat
27. Hietamies Laila: Valamon yksinäinen
28. Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie
29. Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija
30. Huxley Aldous: Uljas uusi maailma
31. Hyry Antti: Kevättä ja syksyä
32. Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä
33. Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase
34. Itkonen Juha: Kohti
35. Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi
36. Jansson Tove: Vaarallinen juhannus
37. Joenpelto Eeva: Vetää kaikista ovista
38. Joyce James: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
39. Kafka Franz: Oikeusjuttu
40. Kalevala
41. Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä
42. Kianto Ilmari: Punainen viiva
43. Kihlman Christer: Kallis prinssi
44. Kilpi Eeva: Kesä ja keski-ikäinen nainen
45. Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä
46. Krohn Leena: Tainaron
47. Lahiri Jhumpa: Tämä siunattu koti
48. Lander Leena: Käsky
49. Lehtonen Joel: Putkinotko
50. Lindgren Astrid: Peppi pitkätossu
51. Linna Väinö: Tuntematon sotilas
52. Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla
53. Lundán Reko ja Tina: Viikkoja, kuukausia
54. Majakovski Vladimir: Pilvi housuissa
55. Mann Thomas: Taikavuori
56. McEwan Ian: Sovitus
57. Meri Veijo: Manillaköysi
58. Meriluoto Aila: Lasimaalaus
59. Miller Arthur: Ajan uurteita
60. Miller Henry: Kravun kääntöpiiri
61. Milne A.A.: Nalle Puh
62. Montgomery L.M.: Annan nuoruusvuodet
63. Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu
64. Murakami Haruki: Kafka rannalla
65. Mäkelä Hannu: Mestari
66. Neruda Pablo: Andien mainingit
67. Oksanen Sofi: Puhdistus
68. Paasilinna Arto: Onnellinen mies
69. Paavolainen Olavi: Synkkä yksinpuhelu
70. Peltonen Juhani: Elmo
71. Proulx Annie: Lyhyt kantama
72. Pulkkinen Riikka: Raja
73. Päätalo Kalle: Nuoruuden savotat
74. Raittila Hannu: Canal Grande
75. Remes Ilkka: 6/12
76. Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi
77. Rushdie Salman: Keskiyön lapset
78. Roth Philip: Amerikkalainen pastoraali
79. Saarikoski Pentti: Mitä tapahtuu todella?
80. Saisio Pirkko: Elämänmeno
81. Shakespeare William: Hamlet
82. Shields Carol: Kivipäiväkirjat
83. Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki
84. Sartre Jean-Paul: Inho
85. Sillanpää F.E.: Nuorena nukkunut
86. Solzhenitsyn Aleksandr: Vankileirien saaristo
87. Steinbeck John: Hiiriä ja ihmisiä
88. Styron William: Sofien valinta
89. Swan Anni: Tottisalmen perillinen
90. Tervo Jari: Troikka
91. Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta
92. Tolstoi Leo: Anna Karenina
93. Turkka Jouko: Aiheita
94. Tuuri Antti: Pohjanmaa
95. Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut
96. Utrio Kaari: Eevan tyttäret
97. Vartio Marja-Liisa: Hänen olivat linnut
98. Viita Lauri: Betonimylläri
99. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen
100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran

IS:n listasta 18, sillä nuo suomalaiset eivät ole koskaan olleet lähellä sydäntäni. Useampaa olen aloittanut, kuten vaikka Härkösen Häränappoasetta, mutta kesken ovat auttamatta jääneet...