NaNoWriMo 2012

Herään eräänä lokakuisena aamuna siihen todellisuuteen, että kuukauden kestävään kirjoitusurakkaan on aikaa enää muutama viikko. Minulla ei ole käsitystäkään siitä mitä kirjoitan. Minulla ei ole aikaa kirjoittaa. Minus väsyttää. Koti pitäisi siivota. Omenahillot on vielä keittämättä. Ja töitäkin tarttis tehdä. Ja nähdä ystäviä, olla sosiaalinen.

Ajattelin kumminkin osallistua.

Tämä vuosi tulee olemaan viides NaNoWriMoni. Muutamasta aikaisemmasta vuodesta voi käydä lukaisemassa täällä. Tarkoituksena on siis kirjoittaa kuukaudessa 50 000 sanan romaani. Tai jotain siihen suuntaan. Kunhan kirjoittaa joka päivä jotakin, minkä on tarkoitus muodostua kokonaiseksi tarinaksi.

Olen saavuttanut joka vuosi sanamäärätavoitteen, yleensä vähän enemmänkin. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin yrittää korvata määrän laadulla. En edes yritä tavoitella huikeita sanamääriä tai saavuttaa tavoitemäärää kahdessa viikossa, kuten kävi viime vuonna. Haluan kirjoittaa ajatuksella ja huolella. Tarkoituksena ei ole luoda mitään suurta teosta tai leikkiä kirjailijaa. NaNoWriMoon voi osallistua sellainenkin, joka ei haaveile kirjan julkaisemisesta, mutta tykkää luoda tarinoita - tai yrittää itsensä voittamista. Kuukausi on kuitenkin lyhyt aika. Siinä venyy vaikka mihin.

Kaikille tällainen kirjoitusurakka ei tietenkään sovi, mutta suosittelen yrittämään, jos vähääkään tekee mieli. Marraskuussa lukeminen ja sosiaalinen elämää jää vähemmälle, mutta "valmiin" käsikirjoituksen kanssa on ihana jäädä viettämään joulukuuta, kun tuntuu siltä, että on saanut jotakin aikaiseksi. Työ tekijäänsä kiittää.

Kuka lähtee mukaan tänä vuonna? Onko idea jo valmiina vai lähdettekö liikkeelle puhtaalta pöydältä? Muistakaa äänestää sivupalkissa ja ehdottaa mitä minä kirjoittaisin tänä vuonna.

NaNoWriMo 2011: Ohi on!

Niin kului marraskuu kirjoittaessa. Sateinen ja kurainen kuukausi, jota kuitenkin odotan innolla aina joka vuosi. Tänä vuonna sain 50 000 sanaa kasaan jo parissa viikossa, mutta jatkoin tekstini kanssa pakertamista koko kuukauden. Tarinan juoni ei ihan riittänyt 100 000 sanaan, jota ajattelin ensin lähteä kokeilemaan, enkä ole ihan varma olisiko aika ja energiakaan riittänyt. Tähän olen kuitenkin tyytyväinen, oli kiva saada aikaiseksi jotakin.

Marraskuu ja NaNoWriMo ovat aina minulle muistutus siitä, että kyllä sitä aikaa on, kun järjestää, ja kyllä sitä kumminkin saa aikaiseksi, kunhan vaan viitsii. Minä nautin tarinoiden kertomisesta ja saan siitä iloa. Välillä se on työlästä, raskasta ja uuvuttavaa, mutta tykkään silti.

Nyt marraskuun jälkeen yritän taas pitää yllä jonkinlaista rutiinia ja jatkaa keskeneräisiä projekteja. Tosin ajattelin välillä taas palata myös ihan kirjojen lukemisenkin pariin, sillä se puoli on jäänyt hieman vajaaksi marraskuun tiimellyksessä. Tämä oli kuitenkin hyvä ja inspiroiva kuukausi, vaikka välillä väsytti ja usko omaan tekemiseen oli hukassa. Kiitokset kirittäjille ja kannustajille :)

Miten teillä muilla nanoon osallistujilla sujui marraskuu? Mitä sitten seuraavaksi: jatkuuko tarina, vai tavataanko taas ensi marraskuussa?

NaNoWriMo 2011: 50 000 ja tarina päättyy? Tai sitten ei.

Juban sarjakuvan Wagner tietää, miten NaNoWriMo -romaani kannattaa kirjoittaa. Jos ei itse tiedä miten kaikki päättyy, on huomattavasti jännempää jatkaa eteenpäin. Ei tämä kaikkien kohdalla toimi, mutta juuri tällä hetkellä voin kyllä itse samaistua Wagner -possun mielialoihin.

Tämä pariviikkoisen aikana on tapahtunut kaikenlaista. Tarinani juoni on kulkenut mihin sattuu ja olen itse vain seurannut sivusta, kun sormeni takovat tietokoneen ruudulle jotakin, mistä minulla ei alun alkaen ollut mitään havaintoa. Näitä jänniä kokemuksia tulee, kun kirjoittaa vauhdilla. Ja kun tuossa taannoin käytiin muutamaa hämmentyneissävytteistä blogikeskustelua siitä,  onko muka lastenkirjailija Netta Walldén voinut kirjoittaa romaaninsa viikonlopussa, niin sorkinpa soppaa omalla mielipiteelläni ja väitän, että aivan varmasti. Tosin onnistuneeseen lopputulokseen vaaditaan ehkä vähän muutakin kuin jääräpäinen taisteluraivo, eli siinä mielessä en lähde vertailemaan omaa aikaansaannostani mihinkään muuhun.

Hauskaa tässä on se, että tarina ei ole vielä päättynyt. Minulla on marraskuuta vielä kaksi viikkoa ja jotain ajattelin tähän liittyen laittaa paperille, vaikka maaginen luku onkin saavutettu. Been there, done that ja lopputuloksena 50 000 sanaa ja kipeä niska. Oliko vaivan arvoista? Joo, luulen niin.

NaNoWriMo 2011: Ensimmäinen viikko takana

Takana on viikon verran NaNoWriMoa. Olen elänyt melkein koko viikon pelkällä teellä, omenilla ja kuivakakulla, ja olen ehdottomasti ja täysin epäilemättä nukkunut liian vähän. Ja sen huomaa. 

Tämän vuoden marraskuussa päädyin kirjoittamaan toisen osan tarinaan, jonka kirjoitin vuonna 2009 marraskuun aikana. Jotenkin kuvittelin, että tutuilla hahmoilla olisi helppo lähteä kirjoittamaan, mutta asiassa oli myös omia mutkia, joita olen yrittänyt suoria viikon aikana. Tällainen kirjoitustahti ei ole mitenkään tavanomaista ja saan kiittää siitä vain ja ainoastaan sanasotakavereitani Ketturuukkua ja Sutta, joiden kirittämisessä on ollut aivan pakko pysyä mukana. Nanon sanamäärästä on enää jäljellä kirjoitettavana vajaat 20 000 sanaa, enkä vielä tiedä mahtuuko kertomuksen loppu tuohon sanamäärään, vai tarvitsenko lisää sanoja. Se jää nähtäväksi. Varmaa kuitenkin on, että joko tämän tai jonkin muun projektin parissa vietän koko marraskuuni, enkä jätä tätä absurdia puuhaa siihe, että saan vaaditun sanamäärän täyteen.

Järkevääkö? En usko, mutta melko hauskaa.

Kirjoittaminen on verottanut lukemista, mutta minulla on hirvittävän houkutteleva pino kirjoja, joita olen silmäillyt aina kun olen ehtinyt. Yöpöydällä ovat pinossa muun muassa Martinin Kuninkaiden koitos, Kanto&Rannela kokoonpanon Tähystäjäneito, Prachettin Valtio sekä houkuttelevalla kannella varustettu Malzieun Sydämen mekaniikka. IPadilla hurraa Tammelinin Veriveljekset, ihka ensimmäinen e-kirjani!

Miten muilla nanottajilla on sujunut ensimmäinen viikko? 

NaNoWriMo 2011: pikakuulumisia

Ensimmäisen päivän kirjoitussaldo oli 6461 sanaa. Tälle päivälle tiedossa huikeasti vähemmän sanoja, koska aika on kortilla ja energiaa ei ole senkään vertaa. Linkkivinkkinä Maijan ilmestykset -blogin Miten päihität NaNoWriMon? Sieltä energiaa niille, joiden puhti on hiipumaisillaan jo ensimmäisen päivän rutistuksen jälkeen.

NaNoWriMo 2011, osa 5: Paikoillanne, valmiit, hep!

Näin ensinnä kiitokset kaikille, jotka ovat jaksaneet seurata NaNoWriMo -kirjoitteluani. Erityisiä ohjeita ei enää marraskuun puolella ole tiedossa, korkeintaan tuskailua oman marraskuun ja oman kirjoittelun parissa. Voi olla että päivitystahtini on marraskuussa tavallista hitaampi, mutta jännitysmomentin tähän kaikkeen luo se, ettei koskaan voi tietää miten käy. Kuukausi voi mennä sutjakkaasti tai loistavasti tai sitten tarvon jo ensimmäisen viikon jälkeen mahdottomassa suossa. Se jää nähtäväksi. Minä ennakoin jo marraskuun alkua ja vaihdoin blogini bannerin paremmin teemaan sopivaksi.

Muutama muistutus NaNoWriMo:on virallisesti osallistuville:

-Muistakaa päivittää NaNoWriMo:n sivuilta oikea aikavyöhyke ja valitkaa alueeksenne Suomi.
- Päivittäkää päivittäiset sanamäärät sanalaskuriin, joka ilmestyy (toivon mukaan pian) NaNoWriMon sivuille sinne oikeaan yläkulmaan kirjautumislinkin viereen. Syötä vain päivittäin tekstin kokonaismäärä laskuriin.
- Lisää (halutessasi) omille sivuillesi sanalaskuri, niin muut voivat seurata etenemistäsi (tämä auttaa jos sosiaalinen paine motivoi) tai haasta joku sanasotaan kanssasi.

Hienoa kun meitä on niin monta mukana tavoittelemassa 50 000 sanaa! Inspiraatiota, flowta ja NaNoWriMo:n mieletöntä mielettömyyttä odotellessa!

NaNoWriMo 2011, osa 4: Kuinka siitä selviää?

Kuva: Johannes Vermeer

Kuinka sitten muka selviää siitä, että kuukausi pitää kuluttaa kirjoittamalla? Kaikkiko vapaa-aika uhrata harrastukselle, jonka tuotteena ei välttämättä ole yhtään mitään järkevää? Seuraavassa listattuna (pilke silmäkulmassa) selviytymiskeinoja NaNoWriMo:on osallistuville. Vielä ehtii järjestää puitteet kirjoittamiselle sopiviksi...

1. Osta kaappi täyteen valmisruokia tai lahjo puolisosi siivoamaan/laittamaan ruokaa koko kuukauden. Voi olla että kärsit tästä järjestelystä joulukuussa, jolloin kuukauden lusmuilu kotitöistä kaatuu niskoille. Mutta mitä väliä, sillä silloin sinulla on jo 50 000 sanaa kirjaa kirjoitettuna!

2. Jos olet perheellinen, luovu periaatteista ja istuta lapset koomailemaan television eteen. Marraskuu ei oikein suosi ulkoleikkejä, mutta sijoita hankkimalla tenaville kunnon sadepuvut. Voit myös rakentaa muksuille majan olohuoneeseen ja sulkeutua vessaan kirjoittamaan

3. Raivaa työpöydälle/sohvalle sen verran tilaa, että mahdut kirjoittamaan. Mieti etukäteen, mikä on mukavin mahdollinen kirjoituspaikka ja sijoittele tarpeelliset asiat sen ympäristöön niin, että kaikki on käden ulottuvilla

4. Hanki kirkasvalolamppu ja osta purkillinen d- ja c-vitamiinipillereitä. Käy ostamassa hyvästä tee- tai kahvikaupasta kunnollista virvoitusjuomaa, joka pitää sinut hereillä

5. Suunnittele itsellesi sopiva taukojumppa, joka on helppo ja mukava vetää kirjoitustreenien välissä

6. Valitse iltalukemiseksi jokin sellainen kirja, joka ei sekoita päätäsi liikaa kun kirjoitat, eikä tunge intertekstuaalisiksi viittauksiksi omaan tekstiisi. Unohda television katselu kuukaudeksi; yllätyt miten paljon aikaa saat lisää!

7. Kerää mielimusiikeistasi soittolista, joka sopii kirjoittamasi tekstin henkeen. Kuuntele ja haaveile aina silloin kun ei ole mahdollista kirjoittaa (automatkoilla esim.)

8. Pohdi pystytkö hyödyntämään myös ne ajat, jolloin et normaalisti voisi edes kuvitella kirjoittavasi: töissä kahvitauolla, tylsällä luennolla jossa et muutenkaan käy istumassa kuin pakotettuna

9. Päätä että et vietä joulua ollenkaan. Stressi joulusiivouksista ja lahjahankinnoista häviää kokonaan. Tämän päätöksen voi toki pyörtää vielä joulukuun alkaessa ja stressata senkin edestä

Eikö kerran vuodessa olekin lupa olla (kuukauden ajan) hiukan itsekäs ja nipistää muista velvollisuuksista siksi, että haluaa tehdä jotain mistä oikeasti tykkää kovasti? Työnnä huono omatunto syrjään ja järjestä itsellesi (ja kirjoituksellesi) laatuaikaa, jos se suinkin on mahdollista. Marraskuun jälkeen on taas aikaa korjata katkenneet ystävyyssuhteet ja hyvitellä vihastunutta puolisoa. Sekä siivota koti, joka on kuukauden aikana ajautunut täydelliseen kaaokseen. Voi olla myös, että saat huomata aikataulujen järjestelemisen helpommaksi sitten joulukuussa, kun kalenterista on kadonnut yksi, kuukauden mittainen koitos.

Ja toisaalta: jos kirjoitustahti tuntuu liian kovalta ja haasteet liian suurilta, ei mikään estä asettamasta omia tavoitteita, vaikka 20 000 sanaa kuukaudessa. Minusta tärkeintä on se, ettei jää pohtimaan ja haaveilemaan olisiko unelman toteuttaminen mahdollista, vaan tarttuu toimeen ja yrittää! Lopputuloksena rehellisestä yrittämisestä on yleensä saavutuksista riippumatta hyvä mieli. Kun tietää, että tavoitteita on mahdollista saavuttaa.

NaNoWriMo 2011, osa 3: Jos ideat eivät riitä?

Kuva: Edvard Munch

Huippuhienoa huomata, että muutkin ovat alkaneet lämmetä tälle NaNoWriMo -jutulle. Tähän mennessä ainakin Ketturuukku, Susi, Nafisan, Emilie, Meri, Kettu , Liina, Haukku, sekä pienellä varauksella myös Paula ja Morre olisivat lähdössä mukaan! Hyvä me! Ihana, hullu marraskuu, tule jo!

Meri kirjoitti blogissaan aiheesta oivallisesti: Toisaalta mieli tekisi kovasti päästä jo kirjoittamaan, toisaalta pieni ääni sisällä pyörittelee silmiään ja totetaa, ettei tässä ole mitään järkeä ja paras vain luovuttaa ennen kuin juttu ehtii edes alkaa.

Juuri yllä mainittu on varmasti monelle NaNoWriMo:on osallistuvalle äärimmäisen tuttu tunne. Ja juuri silloin on hauska yllättää itsensä ja tehdä jotain ihan hullua: kirjoittaa, vaikka siinä ei olisikaan mitään mieltä!

Mutta kieltämättä kirjoittamisessa on välillä murheensa... Odotatko sinä inspiraation hetkeä ennen kuin voit ryhtyä kirjoittamaan (tai ylipäätään luomaan jotakin uutta)? Joskus innostuksen hetket eivät tule kun niitä odottaa. Silloin kun edessä on kuukauden verran kirjoittamista ja 50 000 sanaa, käy kieltämättä herkästi mielessä kysymys siitä riittävätkö rahkeet niin pitkän teksin luomiseen. Kantaako idea tarpeeksi pitkälle.

Nyt kun itsekriittisyys on kaivettu syvään kuoppaan ja unohdettu kokonaan vaatimukset tuottaa jotakin hienoa ja syvällistä, voi helpommin heittäytyä kirjoittamaan. Asiasta en varsinaisesti tiedä, sillä en ikinä ole kirjoittanut leipätyökseni (ellei gradua lasketa), mutta väittäisin, että kirjoittaminen on pohjimmiltaan ihan samanlaista työtä kuin melkein mikä tahansa muukin työ. Lähteekö marketin kassa joka päivä innoissaan töihin? Onko opettajasta aina hauskaa toistella samoja neuvoja oppilailleen? Mikään työ ei tunnu aina mielekkäältä, enkä usko, että kirjoittaminenkaan.

Jos ideat loppuvat kesken, eikä huvita kirjoittaa? Miljöökuvauksella ja turhilla dialogeilla saa kokemukseni mukaan NaNoWriMo -tekstiin lisää sanoja, mutta silloin kun tavoitteena on 50 000 sanan kuukausisaldo, ei oikein voi lopettaa siinä vaiheessa kun vähän tympäisee eikä viitsikään. Minä suhtaudun asiaan samalla tavalla kuin ollessani leipätyössä: jos ei huvita niin teen silti, koska se on minun työtäni ja minun täytyy se tehdä. Joskus myös luovaan työntekoon voi yrittää soveltaa samaa periaatetta, luulen.

Monesti ideoiden katoamiseen saattaa auttaa myös mielikuvakartta tai jokin muu keino luotsata ajatuksia oikeille urille. Jokainen ryhtyy tietysti rakentamaan tarinaa omista lähtökohdistaan: niille jotka kaipaavat huolellista suunnittelua, suosittelen aloittamaan suunnittelun hyvissä ajoin. Tällöin voi jo miettiä etukäteen tekstin rakenteen, mikä varmasti helpotaa työtä monella tapaa. Tai sitten voi hypätä alkuun marraskuun ensimmäisenä päivänä ja katsoa mitä vastaan tulee. Olisi mielenkiintoista kuulla miten teillä tarina punoutuu mielestä paperille: tarkan suunnittelun kautta vaiko spontaanisti ja hetken mielijohteesta?

Kannattaa muuten lukea Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto, jos potee tyhjän paperin kammoa tai ideoiden häviämisen pelkosyndroomaa...

NaNoWriMo 2011, osa 2: Mutta kun en osaa!

Kuva: Salvador Dali

Kirjoitin viimeksi NaNoWriMo:on liittyen siitä, miten meillä on hurjan usein tapa perustella joidenkin projektien tekemättä jättäminen sillä, että aika ei riitä tekemiseen. Nyt kun Dalin kello on, kuten kuvassa, räjäytetty taivaan tuuliin, ja aika on todettu suhteelliseksi käsitteeksi, astuu kuvaan seuraava ongelma: mutta kun mä en osaa.

Tämä perustuu ihan täysin siihen, mitä olen lueskellut netin kirjoittajablogeista, mutta monesti tuntuu siltä, että kirjoittamisen motiivit liittyvät ainakin osittain kirjailijaksi tulemiseen ja kirjan julkaisemiseen. Tässä ei tietenkään ole mitään väärää, mutta luulen, että se asettaa ihan hirvittävästi paineita. Mitä jos vain on hyvä tarina, jonka tahtoisi kertoa? Voisiko sen kirjoittaa paperille ilman, että mielessä pyörivät kustannustoimittajien odotukset/vaatimukset ja omat käsitykset siitä millainen teksti on hyvää ja julkaisukelpoista. En tiedä, mutta luulen, että aika harva kirja on valmis ensimmäisen kirjoittamiskerran jälkeen. Harva teksti on läpeensä valmista kun sen on ensimmäisen kerran naputellut tietokoneen ruudulle.

Olen blogeja lueskellessani huomannut, että monet pohtivat NaNoWriMo:on osallistumista epäillen, että liika itsekriittisyys tekee kirjoittamisesta liian hankalaa. Varmasti! Nanottaessa itsekriittisyyden voi tyystin unohtaa, sillä siihen ei missään tapauksessa ole aikaa. Ainakin minä olen jo valmiiksi asennoitunut niin, että lopputuloksesta ehkä vain osa on mitenkään kelvollista. Mutta miksi kelvottomuus vähentäisi tekstin arvoa ja tekemisen iloa?

Tässä kohtaa voikin kaiketi kysyä mikä kumman järki on kirjoittamisessa, jos sen ei ole edes tarkoitus tuottaa julkaisukelpoista romaania? No, minusta se on hauskaa. Kun kirjoitin NaNoWriMo:ssa ensimmäisen kerran, minä yksinkertaisesti kyllästyin siihen, että aina vain haaveilin ja suunnittelin, että olisipa kiva kirjoittaa joskus "Tarina X". Päätin, että minähän kirjoitan "Tarina X:n" ihan riippumatta siitä millainen siitä tulee. Marraskuun lopussa huomasin, että minulla oli yli 50 000 sanaa "Tarina X:ää". Monta monta liuskaa kirjoitusta. Minun kirjoitusta. Minun ikiomaa kirjoitusta!

Itsekriittisyys on tietyissä olosuhteissa ihan hyvä asia (varmasti ainakin silloin, jos sitä nanossa kasaan kyhättyä 50 000 sanaa pohtii lähettävänsä kustantajalle tai luetuttavansa jollakin tutulla). Joskus on kuitenkin hyvä muistaa, että kukaan ei näin kliseisesti sanottuna ole seppä syntyessään. Osasitko sinä muka kävellä, kun nousit ensimmäistä kertaa jaloillesi?

edit: Sudelta tuli edelliseen nanopostaukseen kommentti, jonka laitan tähän kaikkien näkyville. Tärkeää asiaa NaNoWriMo:on osallistuville!

Kaikille nanottajille vielä tiedoksi: käykäähän merkitsemässä "my regions" kohdassa Europe - Finland omaksi kotialueeksi, jotta saadaan teidänkin sanat mukaan maakohtaiseen listaukseen :) Tavallisesti meillä on lisäksi ollut joku pikkuinen yhdysvaltalaisosavaltio sanasodassa meidän kanssa ja jostain olin lukevinani, että tänä vuonna olisi kaavailtu myös Ruotsi-Suomi-maaottelua! 

Lisäksi kannattaa omista profiiliasetuksista vielä tarkistaa, että on oikealla aikavyöhykkeellä, jotta sanapäivitykset merkitään marraskuulla sitten oikealle päivälle.

NaNoWriMo 2011, osa 1: Miten aika riittää?

Olen pannut merkille, että Vinttikamariin eksytään suhteellisen usein NaNoWriMoon liittyvillä hakusanoilla, joten vaikka aikaisempiin postauksiin (klikkaa sivupalkista NaNoWriMo) ei ole tullut pahemmin kommentteja, uskallan olettaa, että sentään jotakuta kiinnostaa aihe. Viime aikoina on vaikuttanut siltä, että muutama muukin bloggaaja olisi lähdössä nanottamaan, joten päätin nyt ennen nanoa ja nanon aikana kirjoittaa muutamia postauksia aiheeseen liittyen.

NaNoWriMossa on pitkälti kyse itsensä ylittämisestä ja monessa tapauksessa myös haaveiden toteuttamisesta. Aika moni haaveilee kirjoittavansa joskus kirjan, mutta tuntuu siltä, että monen kohdalla yritys kaatuu liialliseen itsekriittisyyteen tai ajan puutteeseen. Nanon kohdalla on hyvä muistaa, että tarkoitus ei olekaan "ryhtyä kirjailijaksi" tai kirjoittaa julkaisukelpoista romaania. Hauskuus piilee siinä, että kovalla työllä kateissa ollut luovuus ja luotto omiin kykyihin alkaa vähitellen löytyä.

Olen monessa blogissa huomannut kirjoittamista harrastavien ihmisten perustelevan kirjoittamattomuuttaan ajan puutteella. Marraskuun mittainen kirjoitussessio on tarpeeksi lyhyt mutta samalla riittävän pitkä aika todistaa, että ajanpuute on pelkkä klisee, joka syystä tai toisesta tuntuu olevan hyvinkin ominainen keino välttyä toimeen tarttumiselta. Niin tässä kuin muissakin asioissa. Kirjoittajatreffitkin muuten kirjoitti juuri Katoavista tunneista, käykää vilkaisemassa. (Myös Nanottamisesta löytyy useampi artikkeli)

Tähän liittyen siteeraan vihattua ja rakastettua Paulo Coelhoa: "Ensimmäinen merkki siitä että tapamme unelmiamme, on ajan puute. Kiireisimmät tuntemani ihmiset ovat aina ehtineet tehdä kaikkea. Ne, jotka eivät tee mitään, ovat jatkuvasti väsyneitä, eivätkä tee sitä vähääkään, mikä heidän pitäisi tehdä, vaan valittavat yhtenään, että päivä ei riitä. Todellisuudessa he pelkäävät käydä hyvään taisteluun". (Pyhiinvaellus).

Mikä on sinun syysi olla tekemättä niitä asioita joista haaveilet? NaNoWriMo:ssa 50 000 sanan mittaiseen romaaniin vaaditaan noin 1700 sanaa päivässä. Se on aika vähän, keskimäärin kolmen blogimittaisen kirja-arvostelun verran. Kirjoitustahdista riippuen 1700 sanaa takoo ehkä 1/2-2 tunnissa. Voisiko herätyskello herättää tunnin aikaisemmin? Voisitko olla kuukauden katsomatta televisiota? Onko ne tiskit pestävä juuri nyt?

Tietysti on niin, ettei kaikkien luovuus ja mielenkiinto riitä ns. väkisin kirjoittamiseen. Suosittelen kuitenkin NaNoWriMoa niille, joilla on kova halu saada sysäys kirjoittamiseen, ja joita toisaalta myös motivoi sosiaalinen paine: tarve näyttää itselle, että pystyy kirjoittamaan sen 50 000 sanaa kuukaudessa, kun kerran moni muukin pystyy samaan.

(Tässä kirjoituksessa oli 331 sanaa, kirjoitusaika noin 10 minuuttia)

Nanowrimo?

Kirjoitin viime syksynä muutaman postauksen Nanowrimosta eli suomalaisittain kansallisesta (/kansainvälisestä) romaaninkirjoituskuukaudesta. Tulevaan marraskuuhun on vielä kovin kovin pitkä aika, mutta ajattelin ottaa asian esille jo hyvissä ajoin, sillä kyllä se syksy sieltä vielä tulee ja marraskuu kirjoitusurakkoineen.

Mikä siis on Nanowrimo? Tarkoitus on kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanan romaani tai romaaninalku. Tämä tarkoittaa noin 1 700 sanaa päivässä, joka päivä. Kyseessä ei ole kilpailu, tekstejä ei tarvitse julkistaa missään, eikä tarkoituksena ole myöskään tavoitella minkäänlaista taloudellista voittoa. Tarkoituksena on yksinkertaisesti voittaa itsensä ja kirjoittaa kuukauden aikana 50 000 sanan teksti.

Mikä järki touhussa sitten on? Vaikea sanoa. Itse olen osallistunut Nanowrimoon kolme kertaa, ja saanut joka kerta kasaan tuon 50 000 sanaa. Minua Nanowrimossa motivoi se tietty sosiaalinen paine, tarve näyttää itselleni että pystyn kuin pystynkin yltämään tavoitteeseen. Ja toisaalta se helppous: kun aloitan marraskuun ensimmäisenä päivänä, tiedän, että minulla on marraskuun viimeisenä päivänä valmiina jo kokonainen käsikirjoitus tai ainakin hyvä alku! Se on rohkaiseva ajatus.

Otin Nanowrimon esille nyt, sillä olen laittanut merkille, että kirjoittamisblogit ovat lisääntyneet ihan huimaa tahtia viime vuosina! Monissa blogeissa kuitenkin harmitellaan sitä, että aikaa kirjoittamiselle ei tunnu olevan. Kiireisille ihmisille Nanowrimo näyttäytyy älyttömänä haasteena, jossa muka yritetään saada lyhyessä ajassa aikaiseksi jotakin. Minulle Nanowrimo on kuitenkin osoittanut, että aikaa kyllä on, se on vain otettava! Ensimmäisen nanoni aikaan kirjoitin samalla gradua ja kävin töissä, ja sain kuitenkin sen 50 000 sanaa kasaan (ja ihan hyvän arvosanan gradusta).

Saisinko tänä vuonna houkuteltua muitakin mukaan nanottamaan? Blogikaverini Suden kanssa olemme nimittäin huomanneet, että mikään muu ei kannusta kirjoittamaan niin paljon kuin kaverin painostus ;) Kannattaa myös muistaa, että nanossa ei tarvitse yrittää kirjoittaa "julkaisukelpoista" tekstiä tai hienoa romaanikäsikirjoitusta. Pikemminkin saada kiinni kirjoitusrytmistä, ja pitää hauskaa.

Kuka lähtee mukaan ensi marraskuussa?

Nanowrimo 2010: Ne maagiset 50 000 sanaa

50 000 sanaa kirjoittaneena ja Nanowrimon selättäneenä kommentoin aiheesta vielä kerran. Vaadittu sanamäärä tuli siis täyteen jo joitain päiviä sitten, kirjoitin tänä vuonna ennätystahdilla aikaa ja kirjoituskaveriani Sutta vastaan. Kiitos hänelle hyvästä kirityksestä. Nyt homma on paketissa ja voi taas hyvällä omallatunnolla tarttua kirjoihin ja lukea...lukea... lukea...

Ne, jotka eivät vielä tänä vuonna osallistuneet, tai eivät muuten tiedä tarpeekseen Nanowrimosta, voivat poiketa nettisivuilla osoitteessa www.nanowrimo.org. Marraskuu on onneksi joka vuosi!

NaNoWriMo 2010 -tunnelmia

Terveisiä kirjoituspöydän takaa. Kuten arvasinkin, marraskuun kirjoitusrupeama vie ajan ja voimat melko tehokkaasti, enkä ole saanut yhtään kirjaa lopeteltua niin, että niistä olisi jotakin sanottavaa. Välillä neuroottisen kirjoittamisen ja muun, normaalimman elämän ohessa yritän ehtiä tarttua myös lukemiseen ja rentoutua viihdyttävien sanojen parissa. Niistä enemmän myöhemmin.

Sitten NaNoWrimosta hieman. Tämä on kolmas yritykseni, kaksi ensimmäistä kertaa ovat johtaneet ns. voittoon, eli 50 000 sanan rajapyykin saavuttamiseen. Tämänvuotinen nano on tähänastisista vaikein. Valitsin aiheen, jonka tyyppisellä teemalla en ole kirjoittanut koskaan aikaisemmin, ja tästä johtuen kirjoittaminen takkusi alussa paljon. Olen ottanut kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja kerryttänyt sanoja jo 8 555. Joskus lienee hyvä haudata itsekritiikki ja kirjoittaa, vaikka lopputulos olisikin luokatonta rojua.

Muiden nanottajien kuulumisia löytyy Nanowrimon virallisten sivujen suomenkieliseltä foorumilta, sekä ainakin seuraavista blogeista:

- http://.nanowrimo10.vuodatus.net
- http://hai-kara.livejournal.com/
- http://grafomania.wordpress.com/
- http://melkeinvalmis.net
- http://.routamieli.blogspot.com
- http://kuvatjasanat.blogspot.com/
- http://jossain.vuodatus.net

Onnea ja jaksamista kaikille nanottajille. Ehkä se vielä tästä...

NaNoWriMo 2010

Heräsin tänään siihen todellisuuteen, että vajaan kuukauden päästä alkaa syksyn omituisin ja mielipuolisin urakka, National Novel Writing Month, eli kansainvälinen (tai alunalkaen kansallinen) romaaninkirjoituskuukausi.

Marraskuun kirjoitusrupeaman kaava on yksinkertainen: aikaa marraskuu ja päämääränä saada aikaiseksi 50 000 sanan teksti. Käytännössä marraskuun aikana olisi tarkoitus saada siis kasaan kokonaisen romaanin verran tekstiä. Ainoana kriteerinä on oikeastaan se, että tekstiä aletaan tuottaa tyhjästä (ei esimerkiksi jatketa jo aloitettua tarinaa), ja tekstin muodon pitäisi olla romaani, eikä esimerkiksi novellikokoelma tai tietosanakirja. Tosin myös Nanokapinalliset omine tekstiviritelmineen otetaan vastaan suvaitsevaisesti.

50 000 sanan romaani 30 päivässä. Tämä vaatii noin 1700 sanaa joka päivä, eli armotonta ja säälimätöntä tajunnanvirtaa vailla sen suurempaa itsekriittisyyttä tai sensurointia. Lopputulos voi olla kerrassaan mainio. Tai sitten ei.

Nanowrimo sai alkunsa vuonna 1999 yhdysvaltalaisen Cris Batyn toimesta. Osallistujamäärä on kasvanut joka vuosi ja esimerkiksi vuonna 2008 Nanowrimoon osallistui 119 301 kirjoittajaa, joista 21 683 ylsi maagisen 50 000 sanan tavoitteeseen. Nanowrimo ei ole varsinainen kilpailu, sillä siinä ei kilpailla toisia vastaan eikä voiteta palkintoja: tärkein saavutus on voittaa itsensä ja yltää mahdottomaan.

Itse olen osallistunut Nanowrimoon vuosina 2008 ja 2009 ja saanut kumpaisenakin vuonna marraskuun aikana kasaan vaadittavat 50 000 sanaa. Myös tänä syksynä olisi tarkoitus tarttua haasteeseen ja ryhtyä naputtelemaan marraskuun pimenevinä iltoina ja sumuisina aamuina sanoja tietokoneen ruudulle. Nanowrimo muuttaa maailmankuvan hetkeksi: marraskuussa aikaa ei mitata tunteina tai minuutteina, vaan sanoina ("Miten monta sanaa kestää viedä pyykit kuivumaan tai laittaa ruokaa"). Minulle Nanowrimo on muodostunut jo tavaksi. Odotan sitä innolla ja kauhulla!

Marraskuun aikana lukutahtini hyytynee, ja pahoittelen jo etukäteen, jos Vinttikamariin eksyy levottomia purkauksia kirotuista sanamääristä ja epätäydellisestä kirjoittamisesta. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, jos blogini lukijoiden joukossa on muita nanottajia? Oletko koskaan osallistunut tai harkinnut osallistuvasi? Miltä tuntui?

Nanowrimosta kiinnostuneille linkki nanottajien nettisivuille löytyy tästä.