Recent Posts

lauantai 20. tammikuuta 2018

Blogipiipahdus ja Ken Follettin Tulipatsas






Jätin sitten viime vuodelta tekemättä "Kirjavuosi 2017" -postauksen. Siksi, että Kirjavuosi 2017 oli pannukakku, josta ei oikeastaan viitsi sen enempää puhua. Tai ehkä vähän viitsii, koska tein monta oivallusta sen suhteen, mitä oikeastaan tahdon lukea, ja mitä kirjoista bloggaaminen merkitsee vai merkitseekö. Yhtä kaikki, luin 2017 vuonna harmittavan vähän kirjoja, päätin pitää somelakkoa, koska some ja somemöyhinä alkoi ahdistaa, luin vain sellaisia kirjoja, joista tiesin jo etukäteen tykkääväni - sellaisia arjenpakokirjoja, joista ei ehkä saa aikaiseksi syvällisiä blogipostauksia. Jos jotain suunnittelen vuodesta 2018, niin ainakin sen, että kirjaan itselleni kuitenkin ylös lukemani, koska nyt 2017 on ihmeellinen aukko lukuhistoriassani. Äkkiä sitä unohtuu, mitä kaikkea onkaan tullut luettua.

Tammikuuni alkoi Ken Follettin järkäleellä Tulipatsas. Kirja on todella järkäle, sen lukemiseen piti kehitellä varsinkin sängyssä ja sohvalla erilaisia tyynyvirityksiä, koska kirjaa ei yksinkertaisesti jaksanut pitää käsissä. Ja hyvä niin. Minä nimittäin rakastan tällaisia isoja, massiivisia kirjoja. Rakastan nyt, kun olen ymmärtänyt sen, että lukeneisuutta ei mitata sillä miten monta kirjaa on vuodessa lukenut - tässä luettavaa oli ainakin monen kirjan edestä.

Follettin Tulipatsas on trilogian kolmas osa. Taivaan pilarit ja Maailma vailla loppua sijoittuvat niin ikään Kingsbridgen kuvitteelliseen kaupungiin Englannissa. Tulipatsas vain heitteli lukijaa pitkin Eurooppaa enemmässä määrin, kuin aikaisemmat kirjat. Nämä teokset voi lukea itsenäisinä, tai vaikka sekalaisessa järjestyksessä, sillä kirjojen tapahtumat eivät varsinaisesti liity toisiinsa, eikä lukija varmaankaan jää paitsi mistään juonellisista jipoista, jos ei ole lukenut edeltäviä kirjoja.

Tulipatsas sijoittuu 1500-1600-luvun taitteen Eurooppaan. Keskiössä ovat tapahtumat Englannissa, mutta tarinassa liikutaan myös Espanjassa, Ranskassa ja Alankomaissa. Tiivistettynä voisi sanoa, että romaani käsittelee katolisen kirkon ja protestanttisuuden vastakkainasettelua ja uskontojen välisen sodan vaikutusta yksittäisten ihmisten elämään Euroopassa. Tämän järkäleen lukemisen jälkeen tuntuu siltä, että ymmärtää Euroopan ja varsinkin Englannin uskonnollispoliittisesta historiasta huomattavasti enemmän. Varsinkin Elisabet I sekä Maria Stuart ja heihin liittyvät tapahtumat olivat isossa roolissa. Tapahtumia kuitenkin peilataan tavallisen ihmisen näkökulmasta, vaikka myös hallitsijat ovat välillä näkökulmahahmoina tarinassa.

Minulle Tulipatsas oli tosi viihdyttävä lukukokemus. Nautin suuresti Englannin historiaan sijoittuvista tarinoista ja tämä kieltämättä myös valisti, koska en tiennyt, että uskontojen väliset riidat ovat olleet Euroopassa niin suuria ja merkittäviä. Kirjan loppupuoli oli vähän puuduttava: Espanjan Armada ja Guy Fawkes tuntuivat jotenkin läpijuostuilta teemoilta, vaikka liittyivätkin kiinteästi tarinan varsinaiseen juoneen. Silti jäi sellainen olo, että lopun tapahtumat oli jollain tavalla vain kaahattu läpi. Toisaalta kirjaa ei olisi sivumäärällisesti voinut enää mitenkään järkevästi pitkittää, joten ehkä ratkaisut olivat aivan perusteltuja.

Sainkin lainaksi Follettin seuraavan paksun trilogian, joka sijoittuu ilmeisesti maailmansotien aikaan. Kyseinen aikakausi ei samalla tavalla kiinnosta kuin Euroopan keskiajan- ja renessanssin historia, joten saa katsoa jäävätkö kirjat lukematta, vai tempaiseeko tarina mukaansa. Follettin kirjojen lukeminen on kuitenkin vaivatonta: hän ei juurikaan kikkaile kielellä, vaan kertoo tarinaa. Kirjat eivät ole mitään taideproosaa vaan ne on kirjoitettu Follettin omienkin sanojen mukaan lukukokemuksen helppoutta silmälläpitäen. Aiheiden ollessa näin massiivisia, se on luultavasti varsin pätevä ratkaisu.

Suosittelen romaania jättimäisten histriallisten romaanien ystäville. Tarinassa oli myös sopivasti romantiikkaa ja ihmissuhdemättöä...

0 kommenttia: