Sain Nafisanilta tunnustuksen, toivon mukaan en ole taas epähuomiossa sivuuttanut jonkun toisen antamana tätä samaa tunnustusta, mutta jos niin on käynyt, niin huomauttakaa hajamielistä. Minulla oli hirveän hieno ajatus vastata tähän tunnustukseen valokuvilla. Menin kuitenkin juuri muutama päivä sitten poistamaan koneeltani kamalan määrän kuvia, enkä jaksa etsiä jäjelle jääneiden joukosta mitään julkaisukelpoista. Tyydyn siis kirjaamaan teille kahdeksan asiaa, joita ette ehkä vielä tiedä minusta.
1. Minulla on hävettävän huono kielipää. Harmittaa monesti erityisesti silloin kun yritän lukea vaikkapa englanniksi: ymmärrän kyllä periaatteessa mistä on kyse, mutta en pääse ollenkaan mukaan tarinaan. Olen yrittänyt treenata kielipäätäni lukemalla vierailla kielillä, mutta lukemisen ilo vain katoaa kokonaan. Olen ehkä liian laiska, kun en yritä tarpeeksi.
2. Olen edellä mainitun lisäksi melkein täysin kykenemätön matemaattiseen ongelmanratkaisuun. En esimerkiksi osaa laskea päässä yhtään, vaan yksinkertaisetkin laskutoimitukset tyyliin 15+23 saavat aikaan sen, että lasken loppujen lopuksi salaa sormin pöydän alla oikean vastauksen pitkällisen miettimisen jälkeen. En myöskään oppinut koskaan koulussa kertotaulua.
3. Hyödyllisten asioiden sijaan osaan monia outoja juttuja, kuten kirjoittaa peilikirjoitusta sekä vasemmalta oikealle, että oikealta vasemmalle ylösalaisin. Pystyn myös kirjoittamaan samanaikaisesti (samaa tekstiä) kummallakin kädellä niin että vasen kirjoittaa peilikuvana saman kuin oikea.
4. Opin helposti asioita ulkoa. Osaan paljon esimerkiksi hirvittävän määrän laulujen sanoja, runoja sekä pätkiä lukioaikaisista oppikirjoista. Vieraan kielen sanat eivät tosin jostain syystä tartu päähäni yhtä helposti.
5. Sanoin ensimmäiset, tunnistettavat sanani kun olin 6kk vanha. Ainakin vanhempani väittävät niin ja ovat myös muutamaan otteeseen huomauttaneet, että niin pieni "puhuva" vauva herätti monesti melkoista hämmennystä. Tykkäsin myös pikkuisena sepitellä omia lauluja ja tarinoita.
6. Tykkään tehdä käsitöitä. Harmi vaan, että keksin koko ajan uusia juttuja, joita olisi hauska tehdä, minkä seurauksena minulla on yleensä monta käsityötä keskeneräisenä. Pikaisen laskutoimituksen lopputuloksena tällä hetkellä kahdeksan(!) keskeneräistä neuletyötä puikoilla.
7. Näen tosi eläviä ja elokuvamaisia unia. Viime yönä olin Tokiossa. Usein näen unia täysin fiktiivisistäkin henkilöistä, joita en usko koskaan tavanneeni tosielämässä enkä televisiossa tms. Joitain uniani olen myös hyödyntänyt omissa kirjoituksissani.
8. Aion taas tänä vuonna osallistua Nanowrimoon ja kirjoittaa marraskuun aikana romaanin.
6 kommenttia:
Vau, kohta kolme kuulostaa mahtavalta!
Minä seurasin aikoinaan telkkarista Tenavatähteä ja osaan vieläkin melkoisen liudan suomalaisia iskelmäbiisejä ulkoa ihan vain tuon ohjelman ansiosta :)
Huiput tunnustukset!
NaNoWrimo<3
Turha kommentti, mutta silti. Rakastan blogiasi.
Minulla on ok kielitaito, pystyn tulemaan toimeen ulkomailla, mutta luettuna vaan jotenkin ei onnistu täälläkään.
Minulla on sama ongelma matematiikan kanssa - minä ja aivoni emme sovi matemaattisen ihmisen kanssa samaan huoneeseen, kun en ymmärrä edes kertotaulua.
Kohta kolme: olet kuin mr. Da Vinci, wau! Äidillä ei ole aivokurkiaista (sellainen vasemman ja oikean aivolohkon välittäjä alue, saa puoliskot toimimaan yhdessä) ja se voi tehdä vasemmalla ja oikealla kädellä eri juttuja yhtäaikaa, ilman että rytmi menee sekaisin.
Minäkin opin ulkoa jotain ihmejuttuja, kerrankin olin kaverin kanssa pankissa kun hän kahvipurkkiin jemmaamansa pikkukolikot halusi tallettaa tilille. Muistin loppusumman monen vuoden ajan... Tieto, millä kukaan ei tee yhtään mitään. :D Jäisi vielä ne tärkeätkin mieleen, kuten kihlattuni synttäripäivä.
Käsityöt on hauskoja! Minulla on yleensä yksi projekti käsillä, mutta tykkään harrastaa monia erilaisia käsityömuotoja.
Minunkin unet on elokuvamaisia ja kuten sinäkin, olen käyttänyt kirjoitusteni materiaalina. Mm. "romaanini", jota ajattelin uusiksi kirjoittaa Nanoillessa, sisältää uniani.
Näitä tunnustuksia/paljastuksia on kivaa lukea, oppii ihan erilaisen puolen ihmisestä!
Hei, Ahmu!
Olen muutaman kerran käynyt kurkkimassa blogissasi, mutten ole viitsinyt kommentoida, kun en ole yhtään tiennyt, koska ehtisin/muistaisin tulla vierailemaan uudestaan. Olen ollut totaalisesti ulkona kaikista sosiaalisista medioista melkein kolme vuotta.
Viimeksi löysin blogiisi etsiessäni tietoa NaNoWriMosta ja huomasin, että te olette Suden kanssa vieläkin pitäneet yhtä ja että olette osallistunut Nanoon ainakin viime vuonna. Jäinkin Nanon sivuille odottelemaan, josko teistä tänäkin vuonna kuuluisi jotain ja Susi ottikin minuun yhteyttä :)
Todella ihana huomata, että te kaksi olette yhä aktiivisesti mukana blogipiireissä! Kiva "nähdä" tuttuja "kasvoja"!
Maija: Jee, huippua mutta aika hyödytötä ;)
Smoothy: Nano on kyllä hyvä keksintö :) Ja mahtavaa jos viihdyt Vinttikamarissa, tervetuloa vastakin :)
Nafisan: Hurjan kuuloinen tuommoinen kurkiais -juttu! Onko sen puuttumisesta jotain haittaa?
Ketturuukku: Jei! Kiva "nähdä" pitkästä aikaa :) Laitan sulle vaikka nanomailia heti kun pääsen tietokoneen ääreen, eli viimeistään ma! Tämä kännykällä surffaaminen ei vaan toimi... :p
Ei siitä oikeastaan haittaa ole, mutta toisinaan ollaan siskojen (vm. 68 ja 74) kanssa pohdittu, että mahtaakohan osa äidin outouksista johtua tuosta. Lääketiede ei vielä osa paljoa kertoa aivokurkiaisen puuttumisen syistä ja seurauksista, mutta periaatteessa äiti on ihan normaali ihminen, kovin persoonallinen vain.
Lähetä kommentti