Silvana De Mari: Viimeinen haltia

Ihmettelen kovasti, että tämä ihana, ihana kirja on niin niukalti noteerattu blogimaailmassa. Italialaisen kirjailija Silvana De Marin surullisen hykerryttävän suloinen Viimeinen haltia (L'ultimo Elfo) löytyi pikaisen selauksen perusteella vain Tarinauttisen hämärän hetkistä. Pistäkäähän muutkin lukulistalle.

Tämä tarina alkaa sateesta, jossa vaeltaa yksinään ja suruissaan pieni haltialapsi, haltiavesa, jonka omituiselta kuulostavaa nimeä kaikki luulevat aivastukseksi, niistämiseksi tai muuksi tahattomaksi äännähdykseksi. Haltia ei syö mitään mikä on ajatellut ja osaa sytyttää tulen käsillään -eikä siinä ole mitään ihmeellistä, sillä niin haltiat tekevät. Haltioita ei kuitenkaan ole enää monta, sillä ihmisten viha on hävittänyt tuon oudon kansan. Fantasiatodellisuuden muutkin hahmot alkavat kuolla sukupuuttoon maailmasta, niin myös viimeinen lohikäärme, jonka kohtalo kietoutuu yhteen pienen haltian kanssa.

Haltia tutustuu pitkällä matkallaan kahteen ihmiseen, jotka oppivat ymmärtämään hänen kauneutensa. Haltialle maailma näyttäytyy ihan erilaisena kuin ihmisille ja sen tulee jokainen huomaamaan matkan varrelta. Tarinassa siirrytään myöhemmin aikaan, jossa haltia on jo nuorukainen ja lohikäärme hautoo munaa. Tarina saa päätöksensä kuitenkin vasta sitten kun vanha ennustus käy viimeistä merkkiään myöten toteen.

Tämä takakannen perusteella Italian myydyin fantasiakirja oli uskomattoman ihanaa luettavaa. Se oli samalla äärettömän surullinen ja niin hauska, että purskahtelin ääneen nauruun, kun luin kirjaa. Ja sitä ei muuten tapahdu kovin usein. Tarina on samalla hyvin klassisia fantasian elementtejä noudattava ja toisaalta ihan tuore. Kaunis kuvitus tukee kirjan tarinaa hyvin ja piirtää haltian eteeni juuri sellaisena kuin kirjan tarina antaa ymmärtää.

Silvana De Mari sanailee kauniisti ja taitavasti. On mahtavaa, miten pohjavireeltään surullinen kirja vetää hymyn huulille. Asetelmassa on jotakin sellaista taitavuutta, mikä menee yli minun ymmärrykseni. Ihmettelenkin kovasti, ettei kirja ole herättänyt pahemmin huomiota blogirintamalla. Laittakaahan lukulistalle.

Tämä kirja on hieman samanhenkinen kuin Kirsi Ellilän Eksyneet näkevät unia. Suositten ehdottomasti luettavaksi niille, jotka Ellilän kirjasta ovat pitäneet. Uskoisin, että tämä sopii myös hieman pienemmillekin lukijoille ja ehdottomasti myös aikuisille. En äkkiä keksi toista näin kaunista tarinaa.