Recent Posts

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Charlaine Harris: Veren imussa

Kun muut olivat viime yönä rellestämässä ja juhlimassa vuoden vaihtumista, minä lojuin sohvalla ja luin Charlaine Harrisin Veren imussa (Dead to the World, 2004). Ei hassumpi tapa viettää uusi vuosi.

Sookien vanha heila, Bill, on lähtenyt lätkimään ja Sookie päättää vuodenvaihteen (!) kunniaksi pysytellä poissa vaikeuksista. Päätös on hankala pitää, kun komea viikinkivampyyri Eric säntäilee muistinsa menettäneenä pitkin metsiä ja päätyy Sookien hoiviin. Pahat noidat ovat vieneet Ericin muistin ja kaiken päälle Sookien velikin onnistuu katoamaan. Siinä ainekset ihan viihdyttävään kirjaan.

Olen näköjään alkanut oivaltaa mikä koukku näissä Harrisin kirjoissa piilee. Silkan parodian lisäksi näissä on ihan kivaa ihmissuhdemättöä, ja kyllähän nämä aina harlekiinipokkarit voittavat. Sitä paitsi se viikinkivampyyri on söpö, mutta sen varmaan kaikki jo tiesivätkin?

Minua pikkuisen harmittaa se, että Harris kertaa aina kunkin kirjansa alussa melko perusteellisesti Sookien taustaa. Tämä tuntuu turhalta, koska en jaksa uskoa, että kukaan lähtisi lukemaan tätä kirjasarjaa sattumanvaraisesti mistään muusta kuin ensimmäisestä osasta lähtien. Siksipä kaikenlainen toistaminen tuntuu hiukan hölmöltä. Sookienkin yliluonnolliset kyvyt alkavat olla tässä vaiheessa tuttua kauraa ja ellei mitään uutta sanottavaa ole, en keksi miksi vanhaa pitäisi toistaa uudelleen.

Tämä oli kumminkin kiva. Seuraava osa odottaa jo, eli näköjään saan vuoden ensimmäiset päivät sujumaan varsin mukavasti. Käykää myös katsomassa mitä Marjis ja Morre tykkäsivät.

Suosittelen luettavaksi niille, jotka tahtovat viihdyttää itseään vampyyrihötöllä ja tykkäävät komeista viikinkimiehistä, jotka ovat kuolleita mutta viriileitä.

6 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Minustakin se Sookien taustan kertaaminen on aika puuduttavaa, mutta kyllä sen kestää, varsinkin jos kirjaan mahtuu paljon Ericiä ;)

Mukavaa alkanutta vuotta!

Elegia kirjoitti...

Nyt kyllä repesin:"parodiaa ja ihmissuhdemättöä." Näitä kirjoja ei voisi paremmin kuvailla :D

Itse vietin myös osan uutta vuotta Sookien parissa. Tosin olen muutaman kirjan edellä, mutta sama parodia ja mättö jatkuu ;)

Jos kiinnostaa kurkata, olen kirjoittanut tuosta kirjasta blogissani:

http://mainoskatko.blogspot.com/2010/10/muistinmenetys-ja-muutama-kyynel.html

Mukavaa uutta vuotta sinulle!

Susi kirjoitti...

Odotapas, kun yhdeksännessäkin osassa kerrataan, mitä aiemmin on tapahtunut :P Aika rasittavaa.

Mutta joo, tässä osassa on aika paljon kaikkia liki legendaarisia kohtauksia (suihku! x) mutta itse asiassa pidän siitä seuraavasta osasta enemmän ;) Veren imussa löytyy minulta suomeksi, mutten sitäkään ole tainnut lukea kokonaan alusta loppuun asti. Myöhempiin suomennoksiin en ole sitten edes koskenut, mutta englanniksi moneen kertaan luettu :D

Vähän myös ärsytti se, kuinka suuren osan kirjasta sai Jasonin haeskelu pitkin Shreveportia. :D Mutta kokonaisuudessaan oikein mielekästä luettavaa.

Morre kirjoitti...

Eric <3 Sarjan yksi kantavimmista voimista.

Ja joo. Se kertaus puuduttaa kyllä. Samoin kuin juuri sen joka kertainen toitottaminen, kuinka vaikeaa telepaatikon on seurustella tavisten kanssa. Luulisi tulevan vähemmälläkin selväksi?

Emilie kirjoitti...

Itse lämpenin hitaasti sarjalle, mutta olen ollut jokaisen kirjan jälkeen innostuneempi. Nyt on ollut taukoa Sookiesta, mutta enköhän kohta taas tartu jatko-osiin!

Ahmu kirjoitti...

Maija: Eric on kieltämättä huomattava plussa. Olen alkanut oivaltaa, mistä kaikki muut hypettävät...

Elegia: Kiitos vinkistä, kävin lukemassa mitä sinä tykkäsit. Pahus kun en saa enempää osia kirjastosta nyt, kaikki tietysti lainassa. Vähän jäin koukkuun tähän!

Susi: Suihku! Iih! Minunkin pitää yrittää englanniksi. Olen vaan niin luuseri.

Morre: Jeo, kaikille on varmaan tässä vaiheessa selvinnyt miten kurjaa Sookien elämä on (Minä tosin en olisi yhtään harmissani telepaatin kyvyistä, jos Eric olisi kuviossa... hyi, meneepä tuhmaksi...)

Emielie: Näyttää siltä, että minulle on käymässä ihan samalla tavalla. Ensimmäisen kirjan kohdalla ajattelin, että tämä on ihan roskaa...mutta... ;)