Mitään korkeakirjallisuutta tämä ei kyllä ole, mutta viihdyttävää ja toiminnantäyteistä luettavaa varsinkin silloin kun ei tahdo käyttää aivojensa kapasiteettia yhtään enempää kuin on välttämätöntä.
Romaanissa telepaatti-Sookie lähtee vampyyri-Billin kanssa Dallasiin vampyyri-Ericin käskystä selvittämään sikäläisen vampyyriyhteisön jäsenen katoamista. Muodonmuuttajat ja verenhimoinen mainadi sekä ääriuskonnollinen ja vampyyreitä vihaava yhteisö ovat omassa osassaan tarinassa. Ja tuttuun tapaan kuvioon kuuluu myös paljon verta ja sitä, mitä vampyyrit ja ihmiset touhuavat öiseen aikaan lakanoiden välissä. Ei ihan perheen pienimmille siis.
Ihmettelen näitä kirjoja lukiessani, miten on mahdollista että suhteellisen pieneen sivumäärään on saatu upotettua niin valtavasti tapahtumia. Kuten sanottu, olen nähnyt kirjasarjan perusteella tehdyn tv-sarjan ensimmäisen tuotantokauden, jonka tapahtumat oli ihan tosissaan saatu revittyä yhdestä ainoasta kirjasta (mukaan lukien tietysti muutamat ylimääräiset seikat, jotka sarjan tekijä oli ilmeisesti halunnut mukaan). Vaikka en kakkoskautta olekaan nähnyt, voin hyvin arvailla että sen sisältö on yhtä monenkirjava kuin ensimmäisen kauden.
Hömppää tai ei, suosittelen luettavaksi niille, joita genre kiinnostaa ja joihin vampyyrikomiikka iskee. En linkitä, koska tämän ovat lukeneet suunnilleen kaikki muut paitsi minä.
5 kommenttia:
Ihan pienesti hihkun, että jes! :) Toivottavasti jatko-osillekin löytyy aikanaan sopiva lukuväli.
TV-sarjaa ja kirjaa ei minusta voi enää ensimmäisen kauden jälkeen rinnastaa toisiinsa: sen verran vinhasti eri teille ne lähtevät. Kirjoista pidän enemmän, vaikka olen minä toki telkkariakin tuijotellut :) (Ah, Eric! ;) )
Maija: Luulen, että löytyy. Minulla on jotenkin häiritsevästi sellainen tunne, että olen jäämässä jotenkin koukkuun tähän!
Susi: Paljastuksia, paljastuksia! Minä olen kateellinen kaikille jotka osaavat lukea romaaneja englanniksi. Aivoistani selvästi puuttuu jokin asetus, mikä on tosi outoa, koska kuitenkin puhun englantia ihan kelvollisesti, mutta lukeminen tökkii todella pahasti. Häpeän.
Vampyyrikirjoihin en ole koskenut vuosikausiin, koska itse sellaista/sellaisia kirjoitan, mutta tarkoituksena on vuoden lopussa lukea kolmen joukko ja luultavasti tämä (sarjan avaus) on yksi niistä. Toiseksi päätin jo Taikakirjaimen arvostelun perusteella Suzy McKee Charnasin The Vampire Tapestryn. Kolmas tulee olemaan sitten jokin suomalainen tapaus.
Anne: Minäkin olen vasta ihan viime vuosina löytänyt tämän vampyyri -jutun. Itseasiassa kaikesta e-kirjoihin kohdistuvasta skeptisyydestäni huolimatta ostin juuri muutama päivä takaperin kirjasi, kun siitä oli niin mojova alennus Elisakirjan sivuilla ;) Tämä vuosi on näköjään muodostumassa hyvin vampyyri-scifi-fantasia painotteiseksi :D
Kirjoitetaanko Suomessa muuten muitakin vampyyrikirjoja sinun kirjasi lisäksi? Genre on minulle vielä niin vieras että en ole pahemmin tutustunut. Sinulle suosittelen John Avjide Lindgvistin Ystävät hämärän jälkeen, sillä se on melkoisen erilainen vampyyrikirja!
Ei niitä hirveästi ole. Kysyin asiasta blogissani ja siellä mainittiin, että Sari Peltoniemen Suomussa olisi vampyyreita. Omalle lukulistalleni otin Petri Isoniemen Verenhimoisen talvivieraan. Ja sittenhän löytyy vielä kokoelma: Verenhimo -suomalaisia vampyyritarinoita.
Lähetä kommentti