Recent Posts

maanantai 31. lokakuuta 2011

Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa

Jostain syystä taidan alkaa sittenkin ymmärtää, miksi Charlaine Harrisin vampyyrikirjat ovat olleet niin suosittuja. Luin toisen osan, Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas) samasta syystä kuin sarjan ensimmäisen kirjan: se vain sattui tarttumaan käsiini sopivasti kun olin käymässä kirjastossa. Ja toisaalta halusin antaa kirjasarjalle uuden mahdollisuuden ensimmäisen - hämmentyneen - lukukokemuksen jälkeen.

Mitään korkeakirjallisuutta tämä ei kyllä ole, mutta viihdyttävää ja toiminnantäyteistä luettavaa varsinkin silloin kun ei tahdo käyttää aivojensa kapasiteettia yhtään enempää kuin on välttämätöntä.

Romaanissa telepaatti-Sookie lähtee vampyyri-Billin kanssa Dallasiin vampyyri-Ericin käskystä selvittämään sikäläisen vampyyriyhteisön jäsenen katoamista. Muodonmuuttajat ja verenhimoinen mainadi sekä ääriuskonnollinen ja vampyyreitä vihaava yhteisö ovat omassa osassaan tarinassa. Ja tuttuun tapaan kuvioon kuuluu myös paljon verta ja sitä, mitä vampyyrit ja ihmiset touhuavat öiseen aikaan lakanoiden välissä. Ei ihan perheen pienimmille siis.

Ihmettelen näitä kirjoja lukiessani, miten on mahdollista että suhteellisen pieneen sivumäärään on saatu upotettua niin valtavasti tapahtumia. Kuten sanottu, olen nähnyt kirjasarjan perusteella tehdyn tv-sarjan ensimmäisen tuotantokauden, jonka tapahtumat oli ihan tosissaan saatu revittyä yhdestä ainoasta kirjasta (mukaan lukien tietysti muutamat ylimääräiset seikat, jotka sarjan tekijä oli ilmeisesti halunnut mukaan). Vaikka en kakkoskautta olekaan nähnyt, voin hyvin arvailla että sen sisältö on yhtä monenkirjava kuin ensimmäisen kauden.

Hömppää tai ei, suosittelen luettavaksi niille, joita genre kiinnostaa ja joihin vampyyrikomiikka iskee. En linkitä, koska tämän ovat lukeneet suunnilleen kaikki muut paitsi minä.


7 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Ihan pienesti hihkun, että jes! :) Toivottavasti jatko-osillekin löytyy aikanaan sopiva lukuväli.

TV-sarjaa ja kirjaa ei minusta voi enää ensimmäisen kauden jälkeen rinnastaa toisiinsa: sen verran vinhasti eri teille ne lähtevät. Kirjoista pidän enemmän, vaikka olen minä toki telkkariakin tuijotellut :) (Ah, Eric! ;) )

Susi kirjoitti...

Maijaa lainaten: Ah, Eric! Kivaa että Ahmukin on tutustunut Sookie Stackhouseihin. Minähän siis olen ihan koukussa :P Erityisesti sitten, kun aloin lukea sarjaa englanniksi. Harrisilla on paljon sanaleikkejä yms. tekstissään, jotka eivät valitettavasti toimi suomeksi. Minulla on itse asiassa kirjahyllyssä neljä ensimmäistä osaa suomeksi ja 4-11 englanniksi. Ja ehkäpä siinä vieressä True Bloodin kaudet 1-3 *punastus*

Mutta siis nämähän ovat hömppää. Vähän juonellisempia kioskipokkareita, mutta hömppää yhtäkaikki. Välillä ihan parodiankin piirteitä, mikä sinällään on ihan virkistävää. Loistavaa lukemistoa minulle, kun opiskelun vuoksi luen sitten vakavammin otettavaa kirjallisuutta, mm. Joel Lehtosen Putkinotko oli aika raskas elämys x)

Minä itse asiassa pidän muuten monessa kohdassa tv-sarjasta enemmän, vaikka neljännellä kaudella minua alkoi aika hirmuisesti ärsyttää se kuinka käsittämättömän typeräksi Sookie on tehty sarjassa. Kirjoissa se on kuitenkin ihan fiksu (pääsääntöisesti). Tv-sarjassa minua viihdyttää erityisesti (siis Alexander Skarsgårdin Eric Northman -hahmon jälkeen x) se, että parodia on viety vieläkin pidemmälle. Vaikka sarja on täynnä verta ja seksiä, ruumiita ja muuta mukavaa, niin se on omassa absurdiudessaan hauska.

Tämä kommentti lähti ihan omille raiteilleen, mutta mitäpä siitä :D

Ahmu kirjoitti...

Maija: Luulen, että löytyy. Minulla on jotenkin häiritsevästi sellainen tunne, että olen jäämässä jotenkin koukkuun tähän!

Susi: Paljastuksia, paljastuksia! Minä olen kateellinen kaikille jotka osaavat lukea romaaneja englanniksi. Aivoistani selvästi puuttuu jokin asetus, mikä on tosi outoa, koska kuitenkin puhun englantia ihan kelvollisesti, mutta lukeminen tökkii todella pahasti. Häpeän.

Susi kirjoitti...

Hahaa, minä taas luen hyvin englantia (pelottavasta englannin kirjallisen opettajasta huolimatta ;), mutta puhuminen epäilyttää. Tuottamisesta puhumattakaan, kun ei ole tarvinnut kirjoittaa sanaakaan englantia sitten yo-kirjoitusten x)

Voit muuten saada multa lainaan noi osat 3-4, jos törmätään yhtä aikaa johonkin nano-miittiin ja kuvitellaan, että nähtäisiin myös joskus tulevaisuudessa. Siis miten niin minä yritän keksiä sinulle jotain tekemistä, jottet kirjoittaisi wrimoasi niin mahdotonta vauhtia? ;D

Anne Tammelin kirjoitti...

Vampyyrikirjoihin en ole koskenut vuosikausiin, koska itse sellaista/sellaisia kirjoitan, mutta tarkoituksena on vuoden lopussa lukea kolmen joukko ja luultavasti tämä (sarjan avaus) on yksi niistä. Toiseksi päätin jo Taikakirjaimen arvostelun perusteella Suzy McKee Charnasin The Vampire Tapestryn. Kolmas tulee olemaan sitten jokin suomalainen tapaus.

Ahmu kirjoitti...

Anne: Minäkin olen vasta ihan viime vuosina löytänyt tämän vampyyri -jutun. Itseasiassa kaikesta e-kirjoihin kohdistuvasta skeptisyydestäni huolimatta ostin juuri muutama päivä takaperin kirjasi, kun siitä oli niin mojova alennus Elisakirjan sivuilla ;) Tämä vuosi on näköjään muodostumassa hyvin vampyyri-scifi-fantasia painotteiseksi :D

Kirjoitetaanko Suomessa muuten muitakin vampyyrikirjoja sinun kirjasi lisäksi? Genre on minulle vielä niin vieras että en ole pahemmin tutustunut. Sinulle suosittelen John Avjide Lindgvistin Ystävät hämärän jälkeen, sillä se on melkoisen erilainen vampyyrikirja!

Anne Tammelin kirjoitti...

Ei niitä hirveästi ole. Kysyin asiasta blogissani ja siellä mainittiin, että Sari Peltoniemen Suomussa olisi vampyyreita. Omalle lukulistalleni otin Petri Isoniemen Verenhimoisen talvivieraan. Ja sittenhän löytyy vielä kokoelma: Verenhimo -suomalaisia vampyyritarinoita.