NaNoWriMo 2011, osa 1: Miten aika riittää?

Olen pannut merkille, että Vinttikamariin eksytään suhteellisen usein NaNoWriMoon liittyvillä hakusanoilla, joten vaikka aikaisempiin postauksiin (klikkaa sivupalkista NaNoWriMo) ei ole tullut pahemmin kommentteja, uskallan olettaa, että sentään jotakuta kiinnostaa aihe. Viime aikoina on vaikuttanut siltä, että muutama muukin bloggaaja olisi lähdössä nanottamaan, joten päätin nyt ennen nanoa ja nanon aikana kirjoittaa muutamia postauksia aiheeseen liittyen.

NaNoWriMossa on pitkälti kyse itsensä ylittämisestä ja monessa tapauksessa myös haaveiden toteuttamisesta. Aika moni haaveilee kirjoittavansa joskus kirjan, mutta tuntuu siltä, että monen kohdalla yritys kaatuu liialliseen itsekriittisyyteen tai ajan puutteeseen. Nanon kohdalla on hyvä muistaa, että tarkoitus ei olekaan "ryhtyä kirjailijaksi" tai kirjoittaa julkaisukelpoista romaania. Hauskuus piilee siinä, että kovalla työllä kateissa ollut luovuus ja luotto omiin kykyihin alkaa vähitellen löytyä.

Olen monessa blogissa huomannut kirjoittamista harrastavien ihmisten perustelevan kirjoittamattomuuttaan ajan puutteella. Marraskuun mittainen kirjoitussessio on tarpeeksi lyhyt mutta samalla riittävän pitkä aika todistaa, että ajanpuute on pelkkä klisee, joka syystä tai toisesta tuntuu olevan hyvinkin ominainen keino välttyä toimeen tarttumiselta. Niin tässä kuin muissakin asioissa. Kirjoittajatreffitkin muuten kirjoitti juuri Katoavista tunneista, käykää vilkaisemassa. (Myös Nanottamisesta löytyy useampi artikkeli)

Tähän liittyen siteeraan vihattua ja rakastettua Paulo Coelhoa: "Ensimmäinen merkki siitä että tapamme unelmiamme, on ajan puute. Kiireisimmät tuntemani ihmiset ovat aina ehtineet tehdä kaikkea. Ne, jotka eivät tee mitään, ovat jatkuvasti väsyneitä, eivätkä tee sitä vähääkään, mikä heidän pitäisi tehdä, vaan valittavat yhtenään, että päivä ei riitä. Todellisuudessa he pelkäävät käydä hyvään taisteluun". (Pyhiinvaellus).

Mikä on sinun syysi olla tekemättä niitä asioita joista haaveilet? NaNoWriMo:ssa 50 000 sanan mittaiseen romaaniin vaaditaan noin 1700 sanaa päivässä. Se on aika vähän, keskimäärin kolmen blogimittaisen kirja-arvostelun verran. Kirjoitustahdista riippuen 1700 sanaa takoo ehkä 1/2-2 tunnissa. Voisiko herätyskello herättää tunnin aikaisemmin? Voisitko olla kuukauden katsomatta televisiota? Onko ne tiskit pestävä juuri nyt?

Tietysti on niin, ettei kaikkien luovuus ja mielenkiinto riitä ns. väkisin kirjoittamiseen. Suosittelen kuitenkin NaNoWriMoa niille, joilla on kova halu saada sysäys kirjoittamiseen, ja joita toisaalta myös motivoi sosiaalinen paine: tarve näyttää itselle, että pystyy kirjoittamaan sen 50 000 sanaa kuukaudessa, kun kerran moni muukin pystyy samaan.

(Tässä kirjoituksessa oli 331 sanaa, kirjoitusaika noin 10 minuuttia)