Kävin viime viikolla katsomassa Harry Potter -kirjasarjan viimeisestä osasta tehdyn elokuvan. Sen viimeisen, joka enää oli jäljellä tästä sarjasta, joka on valloittanut maailman. J.K. Rowlingin Harry Potter and the Deadly Hallows on elokuvana jaettu kahteen osaan, josta tämä viimeisen lopetti velhopojan tarinan ja siirsi suositun sarjan osaksi historiaa.
Aiheesta on kirjoittanut myös Raija blogissaan Taikakirjaimet joten käykääs myös siellä.
Minulle kirjasarja on ollut tarina, jonka kanssa olen kasvanut yläasteikäisestä tytöstä aikuiseksi. Voisi sanoa, että olen siis kuulunut kirjan ehkä isoimpaan lukijajoukkoon. Yläasteikäisenä Potter -huuma ärsytti, sillä luin pari ensimmäistä kirjasarja osaa kaikessa hiljaisuudessa tietämättä ollenkaan millainen ilmiö kirjasarjasta oli tulossa. Itse en koskaan osallistunut Potterien "sivuilmiöihin" kuten kirjojen jonottamiseen yömyöhällä tai velhoksi pukeutumiseen. Jokaisen kirjan luin kuitenkin innolla kannesta kanteen ja odotin uuden ilmestymistä.
Näin jälkikäteen, elokuvat ja kirjat nähneenä voi sanoa, että kyseessä on kuitenkin hieno kirjasarja, jonka keskeiset teemat kantavat tarinan alusta loppuun saakka. Koko kirjasarjan kannalta olennaiseksi nouseva Severus Kalkkaroksen tarina vetoaa varmasti aikuisiin lukijoihin ihan eri tavalla kuin teinien rakkaustarinat, ja kaiken lisäksi sivuhenkilöistä löytyy sellaisia persoonia, joihin lukija voi samaistua, jos sätkynukkemainen Harry ei innosta. Kirjojen käännöksistä voi olla mitä mieltä hyvänsä ja varmempaa onkin lukea sarja alkukielellä jos se vain on mahdollista. Itse olen saanut paljon kirjojen äänikirjaversioista, sillä niiden kautta jotkut tarinan vivahteet ovat nousseet paremmin esille: tarina on tosiaan edukseen myös kuunneltuna.
Luultavasti tartun Harry Potter -kirjasarjaan joskus uudelleen ja luen sen ensimmäisestä kirjasta viimeiseen pitämättä välissä ollenkaan taukoa. Nyt kirjat saavat kuitenkin levähtää hetken hyllyssä, sillä sarja on saavuttanut ansaitsemansa päätöksen viimeisenkin elokuvasovituksen myötä.
Mikä on sinun suhteesi J.K Rowlingin kirjasarjaan?
4 kommenttia:
Kiitos ystävällisestä huomiostasi :)
Harry Potterit ovat siinä mielessä hienosti rakennettu, että niistä jokaisen ikäryhmän on mahdollista löytää jotain itseään kiinnostavaa; esim. lapset taikuutta, nuoret ihmissuhteiden alkua ja niiden problematiikkaa ja aikuiset yhteiskunnallisia ja jopa poliittisia sävyjä, mutta se ei rajaa iän mukaan mistä voit ja saat pitää.
Minusta oli hienoa seurata aikanaan kuin kymmenettuhannet lukijat pohtivat foorumeilla kirjasarjan myötä mm. maailman mytologioita ja niiden vaikutusta sarjaan sekä loitsujen latinankielistä alkuperää. Moni varhaisnuori kertoi saaneensa ensimmäistä kertaa ystävän faniuden kautta, mikä joskus tuntui aikuisena aika rankalta, jos myös ilahduttavalta kuulla. Kuinka moni kirjasarja oikeasti pystyy tuohon saavutukseen...
Teen varmaankin samoin kuin sinä, luen jonain päivänä kaikki Potterit uudelleen putkeen. Ehkä sitten kun viimeisen kirjan ilmestymisestä on kulunut 10 vuotta, v. 2017.
Muistan ensi kosketuksen sarjaan, kun äitini pyysi mielipidettäni ensimmäiseen kirjaan, että voisiko sen antaa 12-vuotiaalle lahjaksi, kun se vaikutti aika raa'alle. Lukaisin kirjan ja pidin sitä hyvänä ja aikaisemmasta hieman poikkeavana, mutta kuitenkin vähän rankkana. Pari seuraavaa taisi jäädä lukematta, kunnes englanninkielisten versioiden julkaisuista tuli Suomessakin tapahtumia. Luin loput sitten alkuperäiskielellä. Puuttuvat osat katsoin leffana... Eli aikamoinen tilkkutäkki :) Mutta kaikki versiot toimivat kyllä. Itse en jäänyt kovasti koukkuun, koska en oikein samaistunut kehenkään.
Suhteeni Pottereihin on aika samanlainen kuin sinulla. Tosin olen edelleen hieman hämmentynyt, että koin suorastaan pakottavaksi tarpeeksi lukea koko kirjasarja - kavereille moista ei hirveästi sitten hehkutettukaan, ha.
Olen samalla tavalla kasvanut teini-ikäisestä aikuiseksi Harry Pottereiden seurassa. Muistan vieläkin kuinka äitini kanssa ihmeteltiin Viisasten kiveä Citymarketissa ja viimein äiti päätti ostaa sen. Me molemmat koukkuunnuimme täysin ja niin ne kaikki on tullut ostettua omaksi. Muutaman elokuvista on tullut käytyä katsomassa teatterissa, muut sitten katsonut DVD:ltä. Aluksi en oikein välittänyt niistä, mutta nykyään olen alkanut tykätä ja miettinytkin, että pitäisikö nekin hommata DVD-kokoelman jatkeeksi. :)
Lähetä kommentti