Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna

Kyselin joskus varmaankin vuosi takaperin vinkkejä historiallisista romaaneista ja joku (en enää muista kuka!) suositteli luettavaksi Donna Woolfolk Crossin Paavi Johannan. Kiitos hyvästä vinkistä; löysin kesäkodin kirjastosta romaanin ihan sattumalta ja ahmaisin sen illassa. Nämä historialliset romaanit vaan ovat minun juttuni, siitä ei pääse mihinkään.

Paavi Johanna kertoo 800-luvulla eläneestä tytöstä, joka opetteli lukemaan ja kirjoittamaan, meni veljensä sijasta mieheksi pukeutuneena luostariin ja päätyi lopulta paaviksi. Johanna oli älykäs ja oppinut, mutta samalla hän oli myös nainen, jolta evättiin miehiä varten tarkoitettu tieto ja viisaus. Ankaran kaniikin ja saksilaisen pakanan tyttärenä varttunut Johanna saavutti kuitenkin sen mitä unelmoi: ei suinkaan korkea-arvoisan viran vaan mahdollisuuden oppia ja kartuttaa tietojaan - ja siinä sivussa hiukan rakastaakin.

Paavi Johannan tarina on mielenkiintoinen, sillä se perustuu ainakin jossain määrin tositapahtumiin tai ainakin legendaan. Onkin kyseenalaista, onko Johannasta kerrottava legenda pelkkää tarua vaiko tosiasia, jonka kirkko on yrittänyt poistaa historiasta: sillä nainen paavin virassa on tietysti kauhistus. Niin tai näin, joitakin todisteita Johannan olemastaolosta löytyy, ja niihin myös Cross pohjaa teoksensa perusajatuksen.

Kirjan lopussa on mielenkiintoinen tiivistelmä, jossa Cross kokoaa yhteen Johannasta tiedetyt faktat, ja esittää oman teoriansa siitä, miksi Johanna luultavasti on ollut todellinen historiallinen henkilö. Tällaisista yksityiskohdista pidän, sillä nautin kirjoista joissa tiedän olevan edes löyhästi taustalla tosielämään pohjautuvat tapahtumat. Paavi Johanna ei ehkä ole kaikkein mielenkiintoisimmin ja taidokkaimmin rakennettu kirja, mutta tuottaa se mielihyvää historiallisia romaaneja ahmivalle lukijalle. Ja kaiken lisäksi jotkut Johannan Paavalin naiskritiikkiin ja Raamatun tulkintoihin liittyvät argumentit ovat oikeasti oivaltavia ja mielenkiintoisia. Tästä esimerkkinä kohta, jossa Johanna pyytää piispaa perustelemaan naisen asemaan kohdistuvat väitteet huomauttamalla, että naisellista heikkoutta edustava Eeva söi hyvän ja pahan tiedon puusta omenan rakkaudesta tietoon, mutta Aatami haukkasi omenaa vain siksi että Eeva käski. Kieltämättä hauska tulkinta.

Suosittelen romaania historiallisten tarinoiden ystäville ja niitä, joita kiinnostaa naisten asema keskiaikaisessa yhteiskunnassa. Kiitokset vielä sille, joka romaania minulle suositteli!