Cris Cleave: Little Been tarina

Tätä kirjaa on luettu blogeissa viime aikoina runsaasti. Minulle se sattui vastaan kesäkodin kirjastossa, mikä oli onnellinen yllätys, sillä kotipaikkakunnalla kyseisessä kirjassa oli pitkä lainausjono. Nappasin kirjan siis hyvillä mielin mukaani, mutta oikeastaan vailla mitään suurempia odotuksia.

Little Been tarina on luettu muun muassa Kirjanurkkauksessa, Booking it some more -blogissa, Järjellä ja tunteella -blogissa, Koko lailla kirjallisesti -blogissa, Juuri tällaista -blogissa sekä Lumiomenan blogissa. Voisi siis todeta, että olen kerrankin ajan hermolla, mikä on poikkeuksellista: yleensä luen sellaista, mitä kukaan muu ei viitsi lukea, tai sellaista minkä kaikki muut ovat lukeneet jo joskus ikuisuuksia sitten. Täytyy myöntää, että olen tehnyt hieman parannusta asian suhteen ja ryhtynyt tutustumaan ennakkoluulottomammin myös näihin kaikkiin uutuuksiin ja suosikkikirjoihin, joita blogeissa yleisemmin luetaan. Hyvä minä!

Laitetaan se laiskuuden taikka vapaapäivän aiheuttaman joutilaisuuden piikkiin, mutta en ala referoimaan kirjan tarinaa, koska niin moni on tehnyt sen jo ennen minua. Tiivistetysti sanotaan, että tämä on kertomus sekä pakolaistytöstä että eräästä parisuhteesta jossa asiat menivät pieleen. Ja sitten tämä on toki myös paljon muuta, mutta näin kärjistetysti pähkinänkuoressa.

Minä pidin Little Been tarinasta ja samalla en pitänyt. Kerronta toimi ja juonikin aukeni lukijalle mukavasti, mutta lähinnä minua jäi vaivaamaan se, että suhteellisen rauhallisella tempolla etenevän alun jälkeen huomasin, että kirja olikin jo melkein lopussa, ja varsinainen loppuratkaisu käytiin parinkymmenen hengästyttävän sivun välityksellä. Juonellisesti kertomuksessa oli toki riipaisevia ja pysäyttäviä käänteitä, mutta silti tarinan vahvuus oli ennemmin kerronnassa kuin kertomuksellisuudessa. Niin ainakin itse asian koin. Kaikesta huolimatta tämä kirja imaisi mukaansa ja se oli nopeaa ja helppoa luettavaa. Lisäksi kieli oli hauskaa ja Little Been pikkuvanhat oivallukset nerokkuudessaan hupaisia.

Suosittelen tätä lukemistoksi melkein kenelle tahansa, joka haluaa lukea viihdyttävällä tavalla vakavasta aiheesta kerrotun kirjan. Niille, joita kiinnostavat maahanmuuttajien ja pakolaisten kohtalot ja se, miten erilaisella tavalla vieraasta maasta saapuva voi nähdä länsimaisen kulttuurin.