Geraldine Brooks kirjoittaa Kirjan kansa -romaanissaan tarinaa ns. Sarajevon haggadasta, eli juutalaista alkuperää olevasta pyhästä kirjasta. Kirja on oikeasti olemassa ja tarina nivoituukin jännittävästi faktan ja fiktion sekamelskaksi herättäen samalla myös mielenkiinnon esimerkiksi konservointia kohtaan: voisipa oikeasti konservaattorin työ olla sellaista salapoliisin puuhaa kuin Brooksin romaanissa.
(Tässä yhteydessä käsitteiden käsittämisen vuoksi piti googlettaa konsevointi ja restauroiti, koska olin näköjään unohtanut niiden suhteet, vaikka ne opinnoissani ovatkin tulleet paljon esille. Konservointi viittaa siis esineen säilyttämiseen ja säilymisen turvaamiseen, kun taas restauroinnilla tarkoitetaan esineen entiselleen palauttamista -näin pähkinänkuoressa)
Romaani tuo vahvasti mieleeni Tracy Chevalierin ihanan Tyttö ja helmikorvakoru, ja ehkä sen takia en syttynytkään Kirjan kansasta niin suuresti. Tyttö ja helmikorvakoru on yksi lempikirjojani, ja siinä toistuu sama spekuloiva teema: eli millaisia vaiheita nykypäivänä arvokas taideteos tai -esine on voinut kokea elinkaarensa aikana.
Kirjan kansa sisältää oikeastaan monta tarinaa eri aikakausilta, ja koko kertomus nivoutuu yhteen nykypäivään sijoittuvan kehyksen kautta. Teksti on humoristista ja miellyttävää lukea, mutta turhauduin, koska oikeastaan olisin halunnut lukea jokaisesta mikrotarinasta kokonaisen, paksun romaanin, sillä niin kiehtovia olivat kaikki kirjan elämänkaareen liitetyt vaiheet. En ole tämän vuoksi juuri koskaan pitänyt novelleista, ja nyt tuntuikin siltä, että olen vahingossa saanut käteeni novellikokoelman, jonka kaikki tarinat jäävät tavallaan kesken.
Kritiikistäni huolimatta Kirjan kansa on oivallisen miellyttävä lukukokemus, ja virkistävää vaihtelua kaikkien Da Vinci koodi-henkisten salaliittokyhäilyjen genressä. Kirjan kansan kertomassa tarinassa ei oikeastaan ole mitään mystistä, vaan se on näppärästi rakennettu historiikki, joka valaisee realistiselta tuntuvan palasen haggadan mahdollisesta historiasta.
Suosittelen niille, jotka rakastavat vanhoja kirjoja ja tarinoita, joiden voisi ihan oikeasti kuvitella olevan totta.
2 kommenttia:
Mulla on tämä lojunut joululoman jäljiltä yöpöydällä, mutta joka kerta vain kirjastossa käydessäni osuu käteen vielä jotain muuta. Omat kirjat saavat odottaa. Ehkäpä ehdin tämänkin vielä jossain välissä lukea. Kiinnostaisi ainakin kovasti!
Tämän kirjan valitsin viime vuonna blogissani vuoden parhaaksi kirjaksi 140 lukemani kirjan joukosta. Tämä on puhdas timantti♥
Lähetä kommentti