John Boyne kirjoittaa romaanissaan Kapina laivalla HMS Boyntyn purjehduksesta vuonna 1789. Kertomus perustuu osittain tositapahtumiin, ainakin osa henkilöhahmoista on historiallisia, ja tapahtumien kulku vastaa pääosin todellisuutta. HMB Bountyn kohtalosta löytyy tietoja mm. Wikipediasta, ja siitä on tehty ilmeisesti useampikin elokuva.
Jo tarinan nimi paljastaa niin paljon, etten pelkää turhaan kertovani juonipaljastuksia kirjoittaessani, että juoni keskittyy kertomaan laivan purjehduksesta Tahitille, sekä kapinasta, jonka seurauksena kapteeni ja hänelle uskollinen miehistö joutuvat purjehtimaan pienemmällä venepahasella Tahitilta ihmisten ilmoille. Kertojana toimii 14-vuotias laivapoika, jonka värikäs kielenkäyttö ja humoristinen näkökulma tuovat sinällään yksinkertaiseen juoneen mukavan lisän.
Romaani oli kerronnaltaan keveä ja helppolukuinen. Kertoja puhuu tarinassa muistelmamaisesti ja jotkut ratkaisut saavat lukijan ärsyyntymään: useaan otteeseen luku päättyy esimerkiksi sanoin "silloin en tiennyt vielä mitään", viitaten tuleviin tapahtumiin. Kertoja antaa ymmärtää siis, että tarinan edessä on luvassa vielä pahempia seikkailuja ja kärsimyksiä. Tämä ratkaisu toistuu kuitenkin niin usein, että romaanin lopun kärsimykset suorastaan latistuvat: odotin jotakin paljon pahempaa. Jokainen lopetettu luku kyllä pakotti jatkamaan, sillä jännityksen tiivistyminen luvun loppua kohden oli yksinkertaisesti liian kutkuttavaa, että kirjan olisi voinut surutta laskea käsistään.
En itse tiedä laivoista juurikaan, mutta merelle sijoittuvat seikkailut ovat kyllä kiehtovia. Tosin tuntuu siltä, että kun olet lukenut niistä yhden, olet lukenut ne kaikki: meren seuraaminen, laivan raaka elämänmeno ja miesten väliset suhteet, satunnaiset sodomiitit ja sievät laivapojat sekä kärsimys silloin kun nälkä ja kuumuus piinaavat haaksirikkoista. Samanlaisiin kohtaloihin olen törmännyt mm. Colleen McCulloughin romaanissa Morganin matka ja Ken Folletin Paikka nimeltä Vapaus- romaaneissa. Toisaalta: mitä muutakaan merestä voisi kertoa?
Hauskana intertekstinä tahi kontekstinä tuli esille nimi Bounty. Koko kirjan lukemisen ajan minun teki mieli Bounty-merkkistä kookostäytteistä suklaata, kunnes tajusin, että suklaapatukan nimen täytyy tulla ainakin mutkan kautta HMS Bounty-aluksesta, joka purjehti nimenomaan Tahitin ym. paratiisisaarten ympärillä. Aluksen mukaan on nimetty myös saariryhmä, Bountysaaret, joten suklaapatukan nimi saattaa viitata myös näihin, kookospalmuja kasvistossaan sisältämiin saariin. Mene ja tiedä. Yhteys oli joka tapauksessa hauska.
Suosittelen historiallisista romaaneista, ja meriseikkailuista pitäville.
2 kommenttia:
Minä luin tämän kirjan alkuvuodesta ja pidin sitä melko viihdyttävänä. Merikuvaus oli toimivaa ja tärkeimmät henkilöt huolellisesti kuvattuja. Joskus minua häiritsi tiettyihin henkilöihin toistuvasti liitetyt määreet esim "Mr Heywood, se ilkiö" joka kertaantui kirjassa enemmän kuin liiaksi. Opin tästä romaanista myös uuden sanan. Päähenkilöä kutsuttiin kirjassa toistuvasti Turnipsiksi enkä saanut päähäni sanan merkitystä ennen kuin kaivoin sivistyssanakirjan esiin. Kiitos John Boynen, nyt olen taas vähän viisaampi. Turnipsi tarkoittaa rehunaurista! :D
Heh, minä näin mielessäni jonkun lantun tapaisen, kun lun Turnipsista, mutta oletettavasti lanttu ja nauris ovat tässä tapauksessa ihan riittävän lähellä toisiaan ;D
Ja totta, nuo lisämääreet!! Huokaus...
Lähetä kommentti