Alkuperäisen blogitekstini kadottua syystä tai toisesta taivaan tuuliin, kommentoin lyhyesti viimeisintä lukukokemustani, Conn Igguldenin romaania Valloittaja - Nuolten herrat.Iggulden kirjoittaa Tsingis-kaanista kertovan romaanisarjansa toisessa osassa taisteluihin ja niiden suunnittelemiseen keskittyvää tarinaa, joka jättää aika lailla sivuun minuun vetoavat elementit kuten ihmissuhteet ja kaikenlaisen syvällisemmän pohdinnan. Romaani jää tyhjäksi kuoreksi, joka kertaa historialliset tapahtumat, mutta ei tuo niihin juurikaan uutta tulkintaa. Keskeisimmässä osassa romaania on jinien hallinnoiman kaupungin valloitus ja erinäiset toimet, jotka johtavat siihen, että Tsingis jatkaa huimaa valloitusmatkaansa.
Romaani piti sisällään paljon elementtejä, joista olisi voinut rakentaa mielenkiintoisia ihmiskohtaloita, mutta hahmot jäivät tyhjiksi ja persoonattomiksi. Ainoa mielenkiintoinen suhde syntyy Tsingisin ja tämän vanhimman pojan välille, mutta sekin on toisinto Raamatun Kainin ja Aabelin tarinasta, jonka on aikaisemmin kirjoittanut huomattavasti ansiokkaammin mm. Steinbeck romaanissaan Eedenistä itään. Siinäkään suhteessa tämä ei tuonut mitään uutta.
Ainoan ilopilkahduksen kirjailija sai lukijassa aikaan kirjan lopussa olevalla faktaosuudella, joka selosti romaanissa laveasti selostetut tapahtumat niin, kuin ne ovat oikeasti tapahtuneet. Faktaosuuden valossa koko romaani tuntui entistä turhemmalta: Grinbergin Kansojen historiakin olisi avannut asiaa paremmin.
En halua olla liian ankara. Suosittelen romaania ehdottomasti niille, jotka jaksavat kiinnostua muinaisesta sodankäynnistä, strategioista sekä miesten maailmasta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti