Luin Insinöörin kirjahyllyn esittelyn kiinnostamana elämänkerrallisiin kokemuksiin perustuvan, haastattelunomaisen Sonderkommankon, joka raportoi siitä, minkä asianosaiset toivoisivat voivansa unohtaa: holokaustin kauhuista sodanaikaisessa Euroopassa. Koska Teresita on kirjoittanut aiheesta hyvän esittelyn, viittaan siihen, enkä raportoi kirjan sisältöä sen syvällisemmin.
Aihe on järkyttävä, koskettava ja lukijana riipaisee se pelkistetty, paljaan analyyttinen tapa, jolla Venezia kertoo kokemuksistaan. Niissä kertomuksissa ei heijastu tunne, vaan kylmä totuus siitä, millaiseen tilanteeseen ihminen on joutunut, ja miten äärimmilleen sekä fyysisesti että psyykkisesti on joutunut venymään selvitäkseen hengissä.
Suosittelen tätä luettavaksi ihan kaikille, jotka vaan uskovat pystyvänsä lukemaan hirveyksistä. Joistain asioista vaan olisi hyvä tietää, vaikka ei pystyisikään käsittämään.
1 kommenttia:
Vinttikamariin ensivisiitti!
Keskitysleiri-aiheen kirjat eivät kyllä iske meikäläiseen millään tavalla. Näitä lukiessaan ei tule kuin vihaiseksi ja lopputulemana on AINA törkeä v*tutus. Siksi näitä teoksia ei löydy meikäläisen kirjahyllystä.
Mutta, suosittelen lukemaan venäläiskirjalija Vasili Grossmanin "Elämä ja kohtalo".
Hieno blogi!
-Artsi
http://artote.blogit.fi
Lähetä kommentti