Tänään minulle tuli lämpimästä auringonpaisteesta huolimatta sellainen olo, että kesä on todella ohitse. Johtuuko se sitten keltaisista lehdistä, jotka huomasin puiden latvassa? Siitä, että kesäkodin ikkunat suljettiin? Siitä, että kesän viimeisiä häitä tanssittiin? Siitä, että arki on lomien jälkeen alkanut, eikä tiedossa ole oikeastaan enää yhtään "kesäsuunnitelmaa" vaan kaikki suunnitelmat on tehty ja toteutettu. Villasukkakausi, teekuppikausi, kynttiläkausi ja takanlämmityskausi on alkanut.
Minun kesääni kuului kaikenlaista kivaa. Sellaista kivaa, minkä koin ihan fyysisesti, oikeasti, sekä sellaista mihin hyppäsin mukaan kirjojen sivuilla! Kuulin kesällä hienoa musiikkia Porin jatzeilla ja selvittelin Beethovenin kadonneen sinfonian mysteeriä. Istuin laivan kannella saaristossa ja harhailin Intian elämäntäyteisillä kujilla. Istuin rantahiekalla ja kävin kamppailua elämästä ja kuolemasta Nälkäpelissä. Kuljin vanhan kaupungin kaduilla, pelkäsin kummituksia kartanossa ja katselin sateenkaarta maaseudulla, juoksin Skotlannin nummilla. Ja paljon muuta.
Mikä erottaa kirjan sivuilla koetun siitä, mitä olen oikeasti tehnyt ja nähnyt? Joskus tuntuu siltä, että kirjan sivuilla koetut seikkailut ovat melkein yhtä todellisia kuin ihan oikea tosi. Muistot näyttävät mielessä yhtä värikkäiltä riippumatta siitä ovatko maisemat mielikuvituksen tuotetta vai oikeaa kokemusta.
Kaiken kaikkiaan kesä on ollut täynnä seikkailuja ja elämyksiä. Nyt on hyvä antaa syksyn tulla, kääriytyä vilttiin, kerätä omenia ja katsella kun lehdet leijailevat maahan. Jäädä odottamaan lunta, talven tuloa. Seuraavaa kesää.
3 kommenttia:
Jahas, olet siis tehnyt kesällä aivan samoja asioita kuin minäkin, paitsi että kartanossa en ole vielä käynyt. Sielläkin on kyllä tarkoituksena vierailla :)
Minä en ole käynyt kartanossa, mutta ilmeisesti olen liikkunut varsin samoilla seuduilla oikeasti. Tutun oloisia valokuvia. :)
Kysyit: "Mikä erottaa kirjan sivuilla koetun siitä, mitä olen oikeasti tehnyt ja nähnyt?" Yhtä häilyvä, jollei häilyvämpi, on ero unien ja todellisuuden välillä. Joskus minun on nimittäin todella vaikea sanoa, muistanko jonkin paikan tosielämästäni vai jostakin unesta. (Unissani samat kummalliset paikat saattavat esiintyä useammin kuin vain yhtenä yönä, joten muistan osan hyvinkin tarkasti. Se on aika hämmentäävää.) Kirjojen kanssa en ole tullut vastaavaa vielä miettineeksi/ihmetelleeksi. No, viimeistään sitten vanhainkodissa voin sopivasti dementoituneena sekoittaa keskenään päähenkilöni seikkailut ja oman elämäni tapahtumat. Hoitajilla tulee takuullla olemaan hauskaa, kun yritän väittää päähenkilöni seikkailuja omikseni. ;)
Kuulostaa siltä, että olet viettänyt kirjallisesti erittäin mielenkiintoisen kesän! Syksyssä on onneksi se hyvä puoli, että kirjoittaminen sujuu silloin paremmin kuin kesällä. Ei paista aurinko näppäimistölle eikä tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että ei ole ulkona nauttimassa hyvästä ilmasta. :D
Laitan sinulle lähiaikoina sähköpostia Vinttikamarin osoitteeseen.. ;)
Lähetä kommentti