Recent Posts

tiistai 6. syyskuuta 2011

Michael Crichton: Aikamatka

Jatkan syksyäni scifi -teemalla, sillä Satu viittasi taannoisen Gabaldon -postaukseni kommentissa Crichtonin Aikamatkaan, jonka päätin uteliaisuuttani kaivaa jostakin luettavakseni. Huomasin myös Nafisanin blogin sivupalkissa viittauksen tähän, ja koska kirjamakumme osuvat usein yksiin, päätin lukea kirjan. Onneksi tämä sattui olemaan saatavilla lähikirjastossa.

Aikamatkassa leikitellään hieman Diana Gabaldonin Matkantekijän tapaan ajatuksella siirtyä ajassa taaksepäin. Romaanissa varsinainen aikamatkustus perustuu hienoihin fysiikan teorioihin, joista en ymmärtänyt tuon taivaallista. Ehkä juuri siitä syystä aikamatkustus vaikuttikin suhteellisen uskottavalta. Ehdotonta scifi -ainesta tässä aikamatkailussa kuitenkin on, joten siitä luokittelu mainittuun genreen.

Aikamatkassa arkeologian opiskelijat siirtyvät 1300-luvun Ranskaan pelastamaan professoriaan, joka on tieteilijöiden keksinnöstä innostuneena vaatinut testata aikakone -laitetta, palaamatta kuitenkaan takaisin. Menneisyys näyttää aikamatkaajille raadollisen puolensa, mutta  samalla myös menneisyyden juuri sellaisena kuin se todellisuudessa on. Ja on tietysti selvää, ettei aikamatkasta aivan mutkatta selvitä.

Valitettavasti Aikamatkan kerronnalliset ansiot jäävät melko vähäisiksi, ja lisäksi romaanista löytyy kummallisia asiavirheitä, jotka tosiaan kiusasivat lukiessa. Katsokaa vaikka tätä: "Sophie ojensi hevosensa ohjakset Chrisille, laskeutui ratsun selästä ja juoksi - - ". Ihan asiasta jotain tietävänä ihmettelen, miten hevosen selässä oleva ihminen voi ojentaa ohjat toiselle ratsastajalle ja laskeutua vasta sitten ratsun selästä alas. Kokemukseni mukaan tämä on käytännössä äärimmäisen hankalaa ja melko vaarallista. Tiedän takertuvani typeriin yksityiskohtiin, mutta tällaiset todella käyvät hermoille.

Olihan Aikamatka kuitenkin äärettömän mukaansatempaava lukukokemus kerronnan puutteista ja henkilöhahmojen osittaisesta pinnallisuudesta ja stereotyyppisyydestä huolimatta. Nämä aikamatkustuskirjat pistävät aina spekuloimaan, että mitäpä jos? Siksi kysynkin teiltä: Jos pääsisitte matkustamaan ajassa, minne ja mihin aikaan matkustaisitte? Miksi?

Suosittelen Michael Crichtonin Aikamatkaa mukaansatempaavien seikkailujen ystäville. Niille jotka eivät kiinnitä liikaa huomiota epätodennäköisyyksiin ja mahdottomuuksiin. Kannattaa myös katsoa kirjaan perustuva elokuva Timeline.

7 kommenttia:

Raija kirjoitti...

Aikamatkailu on todella kiehtovaa! Jos se olisi tarpeeksi turvallista, niin matkaisin mielelläni Trias-Jura-Liitu -kausille noin 250-65 miljoonan vuoden taakse. Olen aina pitänyt sitä aikaa paleontologisesti kiehtovimpana ja sopiipa se arvosteluusikin, sillä Crichton kirjoitti mm. Jurassic Parkin (jota pidän Aikamatkaa parempana kirjana virheineen päivineen) :)

Oletko lukenut Connie Willisin aikamatkailuteoksen Tuomiopäivän kirja? Suosittelen suuresti. Se on viihdyttävä, humoristinen ja myös koskettava.

Booksy kirjoitti...

Peesaan Raijan suositusta, Tuomiopäivän kirja on hyvä :-) Mutta en haluaisi matkustaa sen kuvaamaan aikaan, sattuneesta syystä. Ylipäätään taitaisin mieluummin matkustella tulevaisuuteen. Vuosi 2086 esimerkiksi kuulostaisi houkuttelevalta - tai 2100, tasan!

Jos menneisyyteen lähtisin, rajaisin ajan lähimpään 150 vuoteen.

Miksi? No... jos menisin liian kauas kotiajastani, pelkään että maailma olisi liian monella tavalla käsittämätön. Ja menneisyydessä ei pidetty hygieniaa riittävässä arvossa, pelkään että nirppanokkainen 2010-luvun minä ei viihtyisi esimerkiksi Versaillesin hovissa ollenkaan - mikä löyhkä siellä on täytynyt olla...

Sonja kirjoitti...

Minäkin suosittelen oikein lämpimästi Tuomiopäivän kirjaa!

Sitten SPOILAAVA KYSYMYS. Tuli nimittäin mieleeni, että olen nähnyt elokuvan, jonka nimi on Aikamatka ja muistaakseni siinäkin joukko lähtee pelastamaan professoriaan. Mutta onkohan elokuva perustunut tähän kirjaan? Muistan vain yhden kohdan elokuvasta sen verran tarkkaan, että minun on tehtävä tällainen tyhmä spoilaava kysymys. Eli jääkö yksi henkilöhahmo siirtymättä takaisin omaan aikaansa siellä lopussa?

Nafisan kirjoitti...

Aikamatka-kirja on kyllä huippu ja vastaan Sonjalle: on myös leffaksi tehty! Ja ihan oikein kuvailet loppua... (Toivottavasti TÄMÄ ei spoilanut!)

Tykkään ajatuksesta ajassa matkustamisesta. (Ja luen öh, aika paljon aihetta käsittelevää fiktiota.) Minnehän sitä - arkeologian opiskelija kun itsekin olen - lähtisi? Kivikaudella voisi piipahtaa ja katsoa onko meidän teoriat ollenkaan kohdallaan. Aika ennen ihmisiä voisi myös olla mielenkiintoinen...

Kuinkahan tuo Tuomiopäivän kirja on mennyt ohitseni?

Sonja kirjoitti...

Kiitos Nafisan!:) Tämä kirjaversio onkin sitten mennyt täysin ohi silmieni. Elokuvana tämä ei ollut ihan sieltä onnistuneemmasta päästä, mutta ehkä muutaman vuoden päästä kun juoni on kokonaan unohtunut, voisin tarttua tähän kirjaan. Tällainen aihe kiinnostaa aina:)

Ahmu kirjoitti...

Jees, kiitos kaikille vinkeistä. Laitan tuon Tuomiopäivän kirjan lukulistalle ja yritän bongata sen kirjastosta. Tuntuu siltä, että olen viime aikoina saanut blogeista niin hyviä lukuvinkkejä, että ei tarvitse enää yhtään miettiä mitä lukea: te blogitutut tunnette kirjamakuni jo niin hyvin, että voin aika surutta luottaa kaikkiin suosituksiinne :) Kiitos siitä!

Juu, niin kuin Nafisan sanoikin, sama kirja ja elokuva on kyseessä. Elokuvassa ei minun mielestäni juuri muuta hyvää ole kuin Gerard Butler, mutta se on jo melkein riittävän hyvä syy pitämään elokuvaa viihdyttävänä ;)

Ahmu kirjoitti...

Ai niin. Minä olen niinkin tylsä, että matkustaisin ajassa kotikaupunkiini 1300-luvun alussa. Olisi jännä nähdä pitävätkö paikkaansa kaikki ne asiat, joista olen mm. kirjoittanut gradussa ja lukenut historioitsijoiden kirjoista...