Recent Posts

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Cecilia Ahern: Ihmemaa

Löysin kirjastosta tämän Cecilia Ahernin romaanin, jonka kansi ennustaa hömppää, mutta takalehti lupailee myös jotakin hiukan muuta: kertomuksen paikasta, jonne kaikki kadonneet asiat päätyvät. En ole ollut viime aikoina mitenkään hirmuisen vakavastiotettavalla mielellä, joten tämä vaikutti ihan sopivalta, varsinkin kun edellinen Ahern osoittautui mukavaksi lukukokemukseksi. Tämän ovat lukeneet myöskin Mandi, Kuutar, Tessa (joka muuten vihasi kirjaa!) ja Lumikki.

Romaanissa pakkomielteisesti kadonneita ihmisiä ja asioita etsivä Sandy Shortt katoaa paikkaan, jossa kaikki kadonneet ovat. Fantasiaelementtejä ja hippunen romantiikkaa sävyttää tätä outoa, mutta ihan viihdyttävää romaania, joka ei kauheasti anna mitään, mutta ei myöskään ota. Tämän kirjan kohdalla pätee sama kuin Ahernin Mitä huominen tuo tullessaan -romaanin: tarina olisi huomattavasti vakuuttavampi, jos sitä ei olisi sullottu hömppä-siirappi kansiin. Olihan tämä tietysti sisällöltäänkin aika kevyt, mutta kansi ei missään nimessä anna oikeutta tarinalle. Ainakin tämä oli sillä lailla mukaansavievää lukemista, että nielaisin tarinan muutamassa illassa iltalukemisena.

Tästä ja Mitä huominen tuo tullessaan -romaanista jää mieleen Ahernin maneeri, joka toistui nyt kummassakin häneltä lukemassani kirjassa. Kummankin tarinan päähenkilöllä oli hassu sukunimi, josta väännettiin vitsiä tarinan edetessä. Sandy Shortt on kuin onkin hurjan pitkä nainen, mitä nimi ei anna ymmärtää, ja Mitä huominen tuo tullessaan nauratti päähenkilö Tamara Goodwinin nimellä. En tiedä olenko sitten vain sattunut lukemaan samalta kirjailijalta kaksi samaa vitsiä hyödyntävää kirjaa vai mikä oli. Täytyy kuitenkin sanoa: sen verran tylsästä vitsistä oli kyse, että toivon mukaan kirjailija ei vaivaudu mokomaa enää muihin kirjoihinsa kirjoittamaan.

Suosittelen Cecilia Ahernin romaania Ihmemaa fantasiahöystetyn hömpän ystäville.

5 kommenttia:

Sara / p.s. rakastan kirjoja kirjoitti...

Minäkin luin tämän jokunen vuosi sitten, ja ajatukseni kirjasta ovat vähän samansuuntaisia kuin Tessalla, minusta tämä oli sanalla sanoen huono kirja. Olin ihastunut Ahernin P.S. Rakastan sinua -romaaniin, jonka satuin vielä lukemaan kirjalle täydellisen sopivana ajankohtana, mutta sen jälkeen tämä kirja tuotti huikean pettymyksen. Minusta tämä oli naiivi tarina, jonka kielikin oli jotenkin lapsellista ja viimeistelemätöntä. Liekö syytä myös käännöksessä, en tiedä.

Edellinen Ahern-postauksesi herätti kuitenkin taas kiinnostuksen, haluaisin antaa kirjailijalle vielä mahdollisuuden ja mieleni tekisi lukea tuo Mitä huominen tuo tullessaan. Lisäksi sain työkaveriltani lainaan Ahernin teoksen Thanks for the Memories, jota hän kovasti kehui ja nimenomaan alkukielellä, joten luultavasti minäkin tulen lukemaan lisää Ahernia lähiaikoina. :)

Nafisan kirjoitti...

Tämäkin Cecelia Ahernin kirja kuulostaa kiinnostavalta! Täytynee laittaa korvan taakse että muistaa tutustua. :)

Maija kirjoitti...

Minusta tämän kirjan idea oli kiehtova. Minusta on kivaa ajatella, että jossakin olisi paikka, minne kaikki kadonneet jutut päätyvät.

Tykkäsin tästä, varsinkin ihan loppu oli mukavan ristiriitaisia tunteita herättävä. En ole lukenut Ahernilta kuin kaksi tai kolme kirjaa, mutta kaikki ovat olleet helppoa luettavaa. Ehkä käännökset eivät tee näille kirjoille oikeutta. Pitäisiköhän yrittää lukea jokin kirjoista alkukielellä?

Mutta totta puhut noista Ahernin kirjojen ylihömpistä kansista!

Kettu kirjoitti...

Oi, muistan tykänneeni yläasteella Cecelia Ahernista melkoisen paljon, hänen kevyt maagisrealisminsa osaa olla erittäin vetoavaa, vaikka kieli vähän kömpelöä onkin. : ) Ihmemaa kuuluu lempikirjoihini häneltä, joskin eniten pidän Yllätysvieraasta.

Kata kirjoitti...

Heippa, sinulle olisi haaste blogissani! Käyhän vilkaisemassa.