Pöytälaatikkokirjailija

Kun muutimme pari vuotta sitten, naapurin setä kävi pian pihamme nurkalla tervehtimässä ja esittäytymässä. En vielä tänä päivänäkään taida tietää miehen ammattia, sillä ensialkuun hän mainitsi olevansa pöytälaatikkokirjailija. Minusta se kuulosti ihanalta.

Luin eilen lehdestä jutun kirjailijoiden taloudellisesta tilanteesta nyky-Suomessa. Synkkää luettavaa, kirjoittamisella ei elätä itseään kuin muutama kirjailija. Kirjoittamisesta ei makseta ja todellisuudessa vain pienen pieni osa pöytälaatikkokirjailijoista saa koskaan tekstejään julkaistua. Tavallaan sekin on surullista. Minusta olisi hauska tietää mitä naapurin setä kirjoittaa aina öisin, kun pienen talon yläkerran ikkunaverhojen läpi kajastaa pöydän ääressä istuvan vanhan miehen kumarainen hahmo.

Johtuuko kirjallisuuden tilanne siitä, että kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan kirjoista? Ohjaavatko kustannustoimittajien vetämät linjat liiaksi sitä mitä luemme? Missä määrin kaupallisen kustantajan allekirjoittama kustannussopimus on tae oikeasta kirjailijuudesta? Ainakin minun naapurissani asuu ihan oikea kirjailija, olen siitä varma.

En millään usko, että kirjoittaminen ja kirjailijuus häviäisivät, vaikka kirjoittamisesta ei maksetakaan niin, että puuhassa olisi oikeasti mitään järkeä. Harvapa taitaa kirjoittaa rahan takia, kyllä siihen on muita motiiveja. Ja niin kauan kuin löytyy kirjoittajia, löytyy myös lukijoita ja niitä, jotka tekevät rahaa sillä, että kirja siirtyy kirjoittajalta lukijalle.

Kuulin joskus sanottavan, että kulttuuri säilyy elinvoimaisena niin kauan kuin ihmiset kertovat toisilleen tarinoita. Tarinat luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja piirtävät viivoja menneestä nykypäivään. Kun tarinat katoavat, katoaa ainutlaatuinen kulttuuri. Mutta me luetaan ja kirjoitetaan. Ei kadota!

Hyvää yötä kaikille pöytälaatikkokirjailijoille, jotka kiipeävät työpöytänsä ääreen kertomaan tarinoita. Yötä niille, jotka vielä illan suussa nappaavat kirjan käteensä ja lukevat muutaman sivun sitä mitä meille on annettu luettavaksi. Annetaan tarinoiden elää.