Recent Posts

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Ilkka Remes: Ikiyö

Ilkka Remes Ikiyö (WSOY 2003)
Pääsiäisreissu ja lukematon määrä kilometreja sujuivat mukavasti Ilkka Remeksen Ikiyötä kuunnellessa. Tämä oli ihan ensimmäinen kokemukseni Remeksen tuotannosta, ja täytyy sanoa, että olen karttanut niihin tarttumista ihan silkan epäluuloisuuden johdosta. Olen ajatellut, ettei dekkari ja vieläpä suosittu dekkari voi millään olla sellaista, joka uppoaa minuun. Tällä kertaa olin väärässä.

Lars Svedberin lukema Ikiyö oli varsin mukaansa tempaava ja jännittävä kokemus. Sopivaa kuunneltavaa pitkälle ja muuten puuduttavalle ajomatkalle!

Arvokuljetusauton ryöstöstä alkava tapahtumaketju kuljettaa Antti Korven aina Kongon viidakkoihin saakka ja matkalle sattuu mukaan monta sellaista vaihetta, joita en osannut ollenkaan ennakoida. Remes kuljettaa juonta eteenpäin sujuvasti ja olin erityisen otettu uskottavista henkilöhahmoista. Kaikille hahmoille tuntui löytyvän jokin järkevä motiivi, eikä kukaan pahiskaan ollut vain yksiselitteisesti "paha", vaan toiminnan taustalla oli aina jotakin sellaista, jonka lukija saattoi hyvin käsittää.

Remeksen käsittelemä aihe on monella tapaa ajankohtainen. En yleensä jaksa innostua murhamysteereistä, joten tällainen jännäri toimi minulla hyvin. Ei etsitty mystistä murhaajaa, vaan taustalla oli paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka lukijan piti ymmärtää käsittääkseen henkilöhahmoja ja tapahtumia. Voisin kuvailla juonta melko moniulotteiseksi, mikä oli tässä tapauksessa hyvä ja tarina piti otteessaan niin, että olisin ihan mieluusti voinut ajaa muutaman ylimääräisen kilometrin voidakseni jatkaa kuuntelemista...

En ole pahemmin törmännyt Ilkka Remeksen kirjojen arvosteluihin täällä blogimaailmassa, mutta jos joku on lukenut Ikiyön, heittäkää kommentilla niin linkitän.

Suosittelen Ikiyötä vauhdikkaiden ja monitasoisten romaanien ystäville.

2 kommenttia:

B. N. kirjoitti...

En ole ikinä lukenut yhtään Ilkka Remestä, mutta ehkä pitäisi. Tämän sait ainakin kuulostamaan hyvältä!

Onko tämä kuinka väkivaltainen? En jotenkin jaksa enää hirveää väkivallalla mässäilyä.

Ahmu kirjoitti...

Ei tässä mitään sellaista väkivallalla mässäilyä ollut. Tai sanotaan nyt vaikka niin, että vaikka kirjassa oli muutamia ällöttäviä kohtia, ei väkivalta ollut missään vaiheessa itsetarkoitus. Ei mitään hakkaamisia, murhia, verta eikä listimistä...