Amirrezvanin romaani sijoittuu aikaan ja paikkaan, jossa hunnutetut naiset joutuivat tekemään kaikkensa saadakseen itselleen hyvän elämän. Kukkien verellä kirjottu kertoo mattojen solmimisesta, mutta samalla se on kiehtova tarina ystävyydestä, selviytymisestä ja rakkauden kaipuusta. Minulla kesti hieman päästä kiinni juoneen, mutta alkuvaikeuksien jälkeen lukaisin tämän nopeasti ja innolla loppuun saakka.
Amirrezvanin romaania voisi varmaankin verrata muihin Lähi-itään sijoittuviin tarinoihin, joiden kerrontaa varjostaa naisten yhteiskunnallinen asema ja ne ongelmat, joita arki miesten kanssa aiheuttaa. Kukkien verellä kirjottu ei kuitenkaan ole synkkä ja masentava kertomus, vaan päin vastoin se suorastaan hehkuu toiveikkuutta ja jättää hyvän mielen. Jollain tavalla Kukkien verellä kirjottu tuo kovasti mieleeni Jane Johnsonin Neidonryöstön, jonka luin joskus viime vuoden puolella. Samaan tapaan kumpikin romaani kuljettaa hyväillen lukijaansa tapahtumasta toiseen piirtämättä tarinaan liian synkkiä ja epätoivoisia sävyjä.
Amirrezvanin romaanissa pidin erityisesti siitä, miten koskettavasti päähenkilön ja tämän ystävättären suhdetta kuvailtiin. Äidin kertomat tarinat sen sijaan harpoin läpi haukotellen, sillä tarinan sisäisten tarinoiden ja tarinassa olevien kirjeiden lukeminen on aina ollut minusta kovin puuduttavaa. Kokonaisuutena romaani oli kuitenkin ehjä ja miellyttävä. Olen iloinen, että sain sen lopulta luettua.
Suosittelen Anita Amirrezvanin Kukkien verellä kirjottua kaikille niille, jotka tahtovat lukea yleissävyltään positiivisen selviytymiskertomuksen, joka samalla valottaa palasen persialaisen matonkudontataidon nimetöntä historiaa. Kukkien verellä kirjottua -romaanin lukeneille ja siitä pitäneille ehdotan Jane Johnsonin Neidonryöstöä, joka mauttomasta kansikuvastaan huolimatta tarjoaa Kukkien verellä kirjotun kaltaisen lukuelämyksen.
7 kommenttia:
Kiva, että tykkäsit! Tämä ei ollut mikään huippuromaani, mutta ihan suosittelun arvoinen kyllä. Minä tosin pidin niistä vanhoista persialaisista kertomuksista myöskin, koska ne ovat itselleni vieraita (silti myös tunnistan tuon tunteen, että liika on liikaa). Tämä kirja jätti jäljen ja muistan monta kohtaa tästä varsin tarkasti. Täytyykin pistää tuo Neidonryöstö korvan taakse.
anni.m: Kiitos itsellesi vinkistä! Hyvä kun tuli tämäkin viimein luettua :)
Minä rakastin tätä kirjaa!;)
Pidin tästä myös, mukavan erilainen Lähi-itään sijoittuva kirja joka ei ollut ihan tulvillaan kaikkia kauheuksia.
Ja kiva kun osallistuit haasteeseen! :)
Satu: Se kauheuksien puuttuminen tässä teki minuunkin vaikutuksen. Ennakoin nimittäin jotain Tuhat loistavaa aurinkoa -tyyppistä, ja olin siksi lykännyt tämän lukemista, kun en talven pimeyden keskellä jaksanut kuvitella lukevani niin synkkää kirjaa. Oli mukava yllätys :)
Sanna: Kiva kuulla että sinäkin tykkäät tästä :)
Kuulostaa ihan minun kirjaltani! Kiitos vinkistä.
Elma Ilona: Eipä kestä, toivottvasti tykkäät!
Lähetä kommentti