Recent Posts

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Kirja ja elokuva

Törmäsin Luettua -blogissa hauskaan haasteeseen, jonka ideana on lukea kirja ja katsoa kirjasta tehty elokuva (törmäsinpä samalla mielenkiintoiseen blogiin, jossa en ollut koskaan aikaisemmin vieraillut). Millaista sitten on lukea kirja ja katsoa elokuva, jos vertaa tavanomaiseen "näin elokuva, ja olen lukenut joskus kirjan" -mentaliteettiin? Voisin kuvitella, että Taivaan pilarit -luku/katselukokemukseni vastaa aika lailla siihen, mihin tämä haaste pyrkii, eli tarkastelemaan elokuvaa nimenomaan lukukokemuksen rinnalla enemmän vertailevalla ja analyyttisellä mielellä, kuin ihan vain katsella katselemalla.

Taidan lähteä tähän haasteeseen mukaan, eli lukea kirjaa, katsoa elokuvaa ja vähän vielä kaupan päälle ajatella ja pohtia asiaa. Alkuperäinen haaste löytyy sisältöineen käsittääkseni täältä, mutta jokainen luultavasti voi soveltaa ajatuksen omaan mielenlaatuunsa ja käyttöönsä soveltuvaksi.

Itse olen tänä vuonna nähnyt jo uusimman Narnia -elokuvan, joten voisin lukea Kaspianin tarinan uudelleen ja ottaa tämän kirja-elokuva -parin ensimmäiseksi "Read the book, see the movie" -projektin osaseksi. Näkemättä ja lukematta on myös muun muassa Econ klassikko Ruusun nimi, sekä monta muuta, jotka sopisivat luettaviksi ja koettaviksi.

3 kommenttia:

lumiomena kirjoitti...

Minäkin huomasin Sannan mielenkiintoisen haasteen ja ei se ainakaan pelkureille sovi :) Tarkoitan, että itse en aina uskalla katsoa elokuvaa / lukea kirjaa, jos takana on voimakas kokemus jommasta kummasta. Odotan kyllä "Vettä elefanteille"-elokuvaa ja samoin uusin Narnia kiinnostaa.

Luru kirjoitti...

Narniasta puheen ollen, mitä mieltä olitte sarjan elokuvista? Näin juuri ensimmäisen osan ja olin vähän pettynyt. Odotukset olivat korkealla - C.S. Lewisin kirja on niin ihana ja aika on kullannut muistot myös BBC:n 80-luvun TV-versiosta - mutta tämä versio ei oikein iskenyt. Otuksia ja efektejä oli vaikka muille jakaa, mutta monet olivat minusta yllättävän kökköjä (lapset istuvat juoksevan leijonan selässä eikä hiuskarvakaan värähdä?). Tilda Swintonin valkealla velholla oli hyvä tyyli ja lapsista paras oli nuorin Lucy, mutta muuten näyttelijäsuorituksetkaan eivät olleet kovin kummoisia.

Narnian tapaiset nostalgiset klassikot ovat ehkä niitä, joissa kirjojen elokuvaversioiden "hyväksyminen" käy kivuliaimmin. Esimerkiksi tuon Velhon ja Leijonan olen lukenut lapsena moneen kertaan: Narnian maailma on päässäni jonkinlaisena itsestäänselvänä kokonaisuutena, jota en ehkä osaisi kovin tarkasti eritellä, mutta johon kaikki muut tulkinnat kuitenkin automaattisesti vertautuvat.

Sellaisten kirjojen kohdalla, joihin tunneside on löyhempi, elokuvia sen sijaan voi katsella ihan vain elokuvina - saman tarinan erilaisina versioina, jotka eivät ole sen kummemmin "oikeita" kuin "vääriä".

Ahmu kirjoitti...

Narnian maailma on kyllä niin omanlaisensa, että sen lumoon tuskin yltää mikään elokuvasovitus. Itse olen yrittänyt ajatella elokuvaversiot vain yhtenä, subjektiivisena tulkintana kirjasta. Vähän niin kuin pääsisi kurkistamaan jonkun toisen lukijan pään sisälle ja näkisi millaisena juuri hän on kokenut kirjan. Toisaalta elokuvien henkilöhahmot tahtovat jäädä harmittavasti mieleen, niin että kirjaa joskus myöhemmin lukiessa hahmot alkavatkin muistuttaa elokuvan sankareita eikä suinkaan niitä omia mielikuvia, jotka olivat päässä ennen elokuvan katsomista...