Ilokseni löysin ensiyrittämällä kirjastosta Carita Forsgrenin Kolmen kuun kuningattaren, joka kertoo Kaarina Maununtyttären eli Karin Månsdotterin tarinan hieman uudesta näkökulmasta. Romaanissa käydään vuoropuhelua Karinin sekä nykypäivän kertojan välillä, ja tarkastellaan sitä aikakautta, jonka rahvaan oloista peräisin ollut Karin eli noustessaan kuningas Erik XIV:n rakastajaksi ja puolisoksi.
Aihe on tuttu ja melkein läpi kaluttu. Ruotsin historian kenties kuuluisimman veljesjoukon kohtalosta ja sitä myötä heidän naisistaan ovat kirjoittaneet useat kirjailijat minkä lisäksi Erik XIV:n ja Juhana III:n vaiheita pidetään merkittävänä aikakautena Suomen historiassa. Kolmen kuun kuningatar onnistuu kuitenkin olemaan omanlaisensa kertomus, vaikka tarina sinällään onkin tuttu. Vaikka vierastin aihepiiriä ja omituiselta tuntuvaa, moderniakin kertojaratkaisua, oli Forsgrenin esikoinen silti omalla tavallaan kiehtova ajatelma.
Välihuomautuksena todettakoon, että Forsgren kuvaa mielestäni hyvin 1500-1600 luvun elämää ja erityisesti kuninkaallisten asemaa yhteiskunnassa. Forsgren ei nosta Erikiä, eikä muita kuninkaallisia jalustalle vaan näyttää nämä realistisina ihmishahmoina sortumatta historian romantisoimiseen.
Historiankirjoitus on aina kuva ajastaan ja tekijänsä tulkinta. Historia on aina tiettyjen, sinä aikana tiedossa olleiden todisteiden varaan kirjoitettua fiktiota: uskottava tulkinta menneisyydestä, esitys siitä miten asioiden erilaisten todisteiden valossa on kunakin aikana uskottu olleen. Hieman samallaisena näyttäytyvät minulle myös historialliset romaanit: jokainen kirjailija tekee oman tulkintansa ja spekulaationsa asioiden kulusta, ja kirjoittaa sen sellaiseen muotoon, jonka uskoo olevan aikansa lukijoille mahdollinen tapa käsittää asiat. Siinä mielessä vanhoja ja kulutettujakin tarinoita on toisaalta hyvä uusintaa: jokainen aika näkee menneisyyden tapahtumat uudella tavalla.
Suosittelen sille, joka on kiinnostunut Ruotsi-Suomen kuninkaiden vaiheista ja haluaa lukea persoonallisesta ja historiallisen romaanin traditiosta poikkeavalla tavalla kirjoitetun romaanin.
2 kommenttia:
Kuvittele, minä suuri historian rakastaja, sain tämän kirjan lahjaksi, enkä jaksanut lukea, sillä jokin tökki vastaan...Ei ollut aikaa perinpohjaiseen selvitykseen, että mikä. Ehkä tappio oli minun.
Ymmärrän kyllä hyvin miksi jätit kesken... Minunkin ensikokemus oli lähinnä hämmentynyt!
Lähetä kommentti