Kuvittelin valinneeni kirjastosta ihan jotakin muuta, kun aloitin Grangén Viattomien veljeskunnan. Romaani paljastuikin murhamysteereiksi, joita harvemmin luen. Teksti piti minut kuitenkin otteessaan ja loppujen lopuksi olinkin ihan tyytyväinen siitä, että sain luettavakseni jotain erilaista, sellaista mitä en olisi ajatellut lukevani.
Viattomien veljeskunta kertoo mystisestä murhasarjasta, jota yhdistävät tunnistamaton murhatapa, Miserere-kuorosävellyksen sanat sekä epämääräiset yhteydet lapsien kiduttamiseen, natsismiin ja muihin kauheuksiin. Tarina muuttuu hämmennykseksi entisestään kun kaikki merkit viittaavat siihen, että murhien taustalla on joukko nuoria lapsia. Ovatko kirkon kuoroissa laulavat pojat sittenkään niin puhtaita ja viattomia?
Alussa Da vinci koodi-tyyppisesti punoutuva juoni yhdistää tarinan kirkolliseen maailmaan ja uskonnolliseen lahkoon, jonka vetäjä pyrkii kehittämään tuhovoimaltaan ennennäkemätöntä, suorastaan myyttistä asetta. Rikosvyyhteä ryhtyvät ratkaisemaan 63-vuotias eläköitynyt poliisikonstaapeli, sekä nuori, heroiiniriippuvuudesta irti taisteleva poliisi, jonka kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti lapsiin kohdistuvat julmuudet. Kummankin historiassa on yhtymäkohtia kertomuksen juoneen: pahantekijöiden ja heidän perässään juoksevien tarinat punoutuvat toisiinsa.
Suosittelen luettavaksi murhamysteerien ystäville.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti