Recent Posts

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Enid Blyton: Seikkailujen laakso

Monet ovat esitelleet blogeissaan viime aikoina parhaimpia lastenkirjakokemuksiaan. Itse aloitin lukemisen varhain, tai pikemminkin kuuntelemisen, koska vanhemmillani oli tapana lukea minulle kirjoja, ja sen lisäksi kuuntelin äänikirjoja jo ihan pienenä. Kaikkein rakkaimpina lastenkirjoina muistankin Enid Blytonin Seikkailu- sekä Viisikkosarjat, joista kaikkein mieluisin on aina ollut Seikkailujen laakso.

Löysin mökin kirjahyllystä vanhan ja kuluneen Seikkailujen laakson ja luin sen sateisena juhannuspäivänä. Blytonin Seikkailusarja henkii perienglantilaisia arvoja, 50-lukulaisuutta ja nostaa kunniaan reippaat, urheilulliset ja ulkoilusta nauttivat lapset, jotka joutuvat tuon tuosta erilaisiin jännittäviin tilanteisiin. Seikkailujen laaksossa lapset menevät väärään lentokoneeseen ja joutuvat vahingossa autioon laaksoon, josta rikolliset yrittävät kuljettaa pois sinne sotien jälkeen kätkettyjä aarteita, kuten kirkollisia patsaita ja muita kulttuuriaarteita. Itävaltaan sijoittuva laakso tuntuu satumaiselta paikalta lumihuippuisine vuorineen, vesiputouksineen ja salaperäisine luolineen. Aarteesta puhumattakaan...

Ihailen Blytonin nuortenromaaneissa sitä käsittämätöntä tapaa luoda tunnelma, joka imaisee mukaansa. Romaanit ovat suloisen viattomia, vaikka niitä joskus aikoinaan pidettiin muun muassa rasistisina ja sukupuolten eriarvoisuutta korostavina. Itse muistan Blytonin kirjoista houkuttelevat eväsretket, joiden takia halusin aina pientä naposteltavaa kirjaa lukiessa, sekä raikkaan ulkoilman ja luonnon, joka vähäeleisestä kuvauksesta huolimatta välittyy kirjojen sivulta. Melkein harmittaa, ettei ole enää lapsi, eikä voi kokea näitä seikkailuita ihan uusina, tuoreina ja jännittävinä.

Suosittelen nostalgisista nuorten seikkailukirjoista pitäville aikuisille, sekä lapsilukijoille, jotka eivät ole aivan täysin omaksuneet 2000-luvun teknologiamaailmankuvaa...

9 kommenttia:

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Minäkin pidän todella paljon Blytonista, juuri nistä syistä joita listasit. Kirjat tarjoavat myös mielenkiintoisen ikkunan sen ajan Britannian yhteiskuntaan: juuri ne, että urheilulliset, ulkoiluelämästä nauttivat nuoret tuntuvat niin ihanteellisilta, ja ruokaa on niin paljon. Seikkailusarjaa en olekaan lukenut, vain salaisuussarjaa ja viisikkoa. Mukavaa kesäviikkoa!

Ahmu kirjoitti...

Minusta Seikkailusarja on oikeastaan paras näistä: se on kaikkein vähiten salapoliisihommaa ja enemmän nimenomaan seikkailua vieraissa paikoissa ja satunnaista pulaan joutumista, ei arvoitusten ja rikosten ratkaisua niin kuin edellä mainituissa. Suosittelen lämpimästi, uppoaa kyllä aikuiseenkin lukijaan -no, ainakin minuun ;)

Leena Lumi kirjoitti...

Ahmu, minä en muista nimenomaan Seikkailusarjaa, mutta Viisikot luin puhki. Olin aina seikkailemassa ja eväät mukana;-) Minä olin myös ulkona kelillä kuin kelillä ja edelleenkin ulkoilmaihminen henkeen ja vereen. Ratsastus, koirat puutarha, suvet vietetään päivät ulkona ja myös syödään aina terassilla. Minusta uhmakas Paula, joka halusi olla poika oli ihan mun esimerkki. Ja hänhän onkin kirjassa sitten Paul. Ja mukana oli aina Tim-koira. Those were the days!

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Mä tykkäsin just niistä salapoliisihommista, ne oli tosi jänniä :D Otin mökillä viisikkokirjan usein mukaan, kun lähdin löytöretkelle lähisaariin -- ja olihan minulla silloin tietysti paljon evästä ;---D mutta laitan tuon seikkailusarjan muistiin, meillä taitaa olla muuten kotona pari, luenpas nyt kesän aikana!

Ahmu kirjoitti...

Leena Lumi: Luulen, että tämä Seikkaulusarja on muutenkin Viisikkoja tuntemattomampi, koska moni sanoo muistavansa vain lähinnä nuo Viisikot. Ja Viisikoissa Paula oli minunkin suosikkini; niin kuin varmasti kaikkien muidenkin ulkoilmatyttöjen ;)

Tuure: Lue ihmeessä, jos ei muuten niin yleissivistyksen vuoksi! Ilmeisesti eväät ja Blytonin kirja ovat muidenkin mielestä ehdoton parivaljakko ;)

Susi kirjoitti...

Tämä on niin helmi! Minä kuuntelin Seikkailuja satukasetteina, oli aina pari näitä lainassa kirjastossa :) Seikkailujen laakso oli pikkuisena vähän turhan pelottava (ne smaragdisilmäiset patsaat tms, minulla on ollut sietämistä ihan tavallisessa pelle Hermannissakin x) samoin Seikkailujen sirkuksessa oli minusta jotain pelottavaa, ehkä se kidnappausjuttu...? Sen sijaan esim. Seikkailujen laiva ja meri tuli kuunneltua monta monituista kertaa.

Minullakin kesä saa aikaan sen, että lueskelee vanhoja kirjoja ja itse asiassa on ollut mielessä, että täytyisi käydä hakemassa kirjastosta Laakso ja Sirkus, ehkä myös se missä ne seikkailee siellä jossain arabimaassa ja kulkee jokea pitkin tms. Sitä en ole koskaan kuullut kasetilta.

Minä en muuten koskaan syttynyt Viisikoille. En tiedä mistä johtui, mutta Seikkailut olivat ainoa rakkauteni. Pienenä minusta Philip oli söpö kun sillä oli aina niitä eri elukoita x)

Niin ja mikähän se seikkailu oli, missä Philipin (vai olikohan se Jack) piti lentää vuorelta niillä siivillä. Siitä minä pidin kanssa :) Seikkailujen vuori?


Jeps, oikeasti tulin läpisemään jostain ihan muusta: kolme vuotta nuorempi serkkuni oli ottanut juhannuslomalle mukaan Veren voima -vampyyrijutun. Se on se, josta HBO teki sen True Blood -telkkarisarjan. Minä sitten varastin sen kirjan Ainolta ja lueskelin parissa päivässä x) Oli kiva! Sellaista kesään sopivaa romanttista huttua (ja köh, pikkuisen sitä vampyyritarinoille tyypillistä pornoa, köh). Oli murhamysteeri ja minä ainakin pidin siitä, että ne vampyyrit on siinä oikeasti vanhoja eikä sitä mitenkään ohiteta olan kohautuksella. Otukset eivät ole vain yliromantisoituja komistuksia (ok, komeita ne kyllä ovat x) vaan minun mielestäni hahmoissa oli tietynlaista särmää ja rosoisuutta. Vampyyrius ei ollut aukottoman hyvä juttu, ne otukset on oikeasti vähän hulluja ja ristiriitaisia. Toisaalta rikollisia mutta toisaalta haluavat sopia yhteiskuntaan ja toimia sen edellyttämien sääntöjen mukaan.

Kielihän Veren voimassa oli siis aika huonoa, sellaista hyvin vähän kuvailua ja noin, mutta tosiaan mukavaa kesähömppää. Mietin jo välillä, olisiko parempi alkuperäiskielellä, mutta kai siihen täytyy vain myöntyä, että tämä on nykyajan tyyli... Lauseet on joko hirmu pitkiä tai lyhyitä ja minäkertoja vahvistaa aina suurin piirtein joka toista sanaansa toistamalla sen. Alan pikkuhiljaa ihmetellä, miksi pidinkään kirjasta :D

TV-sarjaahan minä en ole katsonut kun ajattelin, että tämä on vain nyt tällaista Twilight-juttua taas. Valittelit silloin niistä Twilighteista (joita en muuten ole niitäkään lukenut :D ) niin tässä voisi olla vähän aikuisemmille tarkoitettu vampyyritarina. Tai sitten ei. Joku sellainen, joka on lukenut molemmat voi ehkä ottaa kantaa asiaan. Mutta juhannukseen kirja oli oikein sopiva, ja aion kyllä hankkia käsiini seuraavan osan kunhan sen käännös julkaistaan elokuun alussa :)

Ahmu kirjoitti...

Hii! Hauskaa kun muutkin tuntuvat tykkäävän näistä!

Se "arabimaassa jokea pitkin" on Seikkailujen joki, ja se jossa hypätään siipien kanssa vuorelta on, kuten arvelitkin Seikkailujen vuori. Minä olen kuunnellut ja myöhemmin lukenut nämä kaikki. Olivat kyllä ihan ehdottomia lapsuuden suosikkeja.

Ja minun lempparihahmoni oli Jack sen papukaijan takia. Ja jotenkin muutenkin hän oli sympaattinen hahmo!

Vampyyrimättö sopii hyvin kesään ;) Itse en ole tuota Veren voimaa lukenut, kuulemma ihan kamalaa roskaa, mutta ajattelin silti lukea sen jossain vaiheessa jos löydän kirjastosta tai halvalla jostakin pokkarihyllystä. Ihan vaan siksi (selittelen itselleni), että tulee tutustuttua kyseisen genren kirjallisuuteen jne. Tuo Twilight on ihan samaa sarjaa: ei sitä kehtaisi sanoa lukeneensa, mutta kyllä se silti viihdyttää, ainakin sitä sisäistä teini-ikäistäni...

Luin muuten jonkin aikaa sitten saman genren edustajan Ystävät hämärän jälkeen. Siinä pikkuisen erilainen kauhu/vampyyritarina... ;)

Susi kirjoitti...

Jeps, "ihan kamalaa roskaa" sopii kyllä kirjaan oikein hyvin ;D Mutta ehkei niin hölmöä roskaa, kun tosiaan päähenkilöillä on ikää ja elämänkokemusta vähän enemmän kuin 15 vuotta. Tai no, on se vähän hölmökin paikotellen. Eniten minua ärsyttää se, että monia juttuja jätetään ihan täysin auki. Tällä hetkellä mieltäni kaihertaa se, että miksi siinä todetaan: "Mutta juuri silloin ilta alkoi mennä päin helvettiä." Minusta lainattu tarkoittaa että koko ilta menee ihan v***iksi, mutta oikeastaan juttu kääntyi loppujen lopuksi parempaan suuntaan ko. illan aikana. Erikoista :D

Jeps, ei tämä mitään Nobelin kirjallisuuspalkinnon luokkaa ole; täytyy pitää paino sanalla viihdyttävyys ;)



Minä kuuntelin satukasetilta kaikki paitsi tuon Seikkailujen joen. Meri ja Laiva oli usein kirjastossa, joten ne tuli kuunneltua monta kertaa, Vuori oli tosiaan yksi lemppareita. Hitsi, täytyy varmaan käydä hakemassa kaikki kirjastosta, ne on niin ihania! :)

Ahmu kirjoitti...

Minullakin on kamala nostalgiakaipuu kun täällä maalla istun mökkikirjahyllyn vieressä ja katselen vanhoja, nuhraantuneita kirjapinoja :)

Ja lue ne vampyyrihöttökirjatkin, niin päästään asiaan ;)