Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka

Lisa Seen Lumikukka ja salainen viuhka on kaunis ja samalla karmaiseva tarina ystävyydestä 1800-luvun Kiinassa. Se kuvaa pelkistetyn armottomasti kiinalaisen naisen asemaa miehen ja anopin palvelijana, mutta nostaa toisaalta esille kulttuurin erikoisia ja hienovaraisia piirteitä: naisten välillä solmitut ystävyysvalat, jotka olivat jopa avioliittoa merkityksellisempiä, sekä kirjoitusmerkkikielen, joka oli vain naisten tuntema.

Kiinalaisia sukujuuria kantavan Seen kertomus on järkyttävä ja karu, mutta hän kuvaa taidokkaasti ystävyyttä ja sitä, miten uskollisuus voi horjua itsekkyyden, sokeuden ja ymmärtämättömyyden johdosta. Liljan ja Lumikukan välille sidotaan arvokas ystävyyssopimus ja vaatimattomammista oloista kotoisin oleva Lilja oppii Lumikukalta kauniita taitoja vieraillessaan ystävänsä luona. Asetelma kääntyy kuitenkin päinvastaiseksi kun selviää, että Lumikukan perhe on ahdinkoon jouduttuaan menettänyt asemansa. Olosuhteisiin nähden onnellisen elämän elänyt Lilja ei pysty ymmärtämään rakasta ystäväänsä, joka viettää aviomiehensä kanssa säädyttömiä hetkiä makuukamarissa, mutta ottaa vastaan miehensä lyönnit. Lilja kannustaa Lumikukkaa kasvamaan hyväksi vaimoksi, mutta ei näe ystävän hätää ennen kuin on liian myöhäistä.

Lisa Seen romaanissa keskeiseen osaan nousee arjen kuvaus kaikkine kauheuksineen. Jalkojen sitominen lootuksenkukkaa muistuttavaan muotoon, sekä naisten yleinen asema yhteiskunnassa nostavat niskakarvat pystyyn. Toisaalta kulttuurierot näyttäytyvät sellaisena elementtinä, jota tahtomattaankin haluaisi ymmärtää. Törmäsin ihan mielenkiintoiseen artikkeliin, joka antaa hiukan ajattelemista kaikkien kauheuksien ymmärtämiseen. Asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät.

Suosittelen niille, jotka tahtovat lukea kauniin, kamalan ja surullisen kirjan ystävyydestä. Niille, jotka tahtoisivat ymmärtää, mutta eivät ole koskaan keksineet miten. Tämä oli kerrassaan kiehtova kirja, ja menee tänä vuonna luettujen kärkijoukkoon...