Recent Posts

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Matt Haig: Radleyn perhe

Matt Haig: Radleyn perhe (Atena)
Sain NaNoWriMo-tekstini maagiseen 50 000 sanaan muutama päivä sitten. Luin Matt Haigin Radleyn perheen jo marraskuun alussa, mutta minulla ei ole ollut tippaakaan ylimääräistä energiaa niin, että olisin saanut toimeksi kirjoittaa siitä edes muutaman sanasen. Nyt kirjan lukemisesta on kulunut sen verran aikaa, etten hirveän hyvin muista mitä siinä tapahtui. Osittain tästä voinee päätellä, että kirja ei muutenkaan jäänyt erityisesti mieleeni.

Radleyn perhe vaikuttaa ulospäin aivan tavalliselta perheeltä. He ovat kuitenkin vampyyreja. He yrittävät elää normaalia elämää, mutta kun ominaisuuksistaan tietämätön teinityttö erehtyy murhaamaan ihmisen, ovat hyvät neuvot tarpeen. Radleyn perheen vanhemmat joutuvat turvautumaan apuun, joka ei välttämättä ole hyvä idea. Veri houkuttelee niitäkin, jotka ovat sen kiusauksista päättäneet vapaaehtoisesti luopua.

Lukiessani tätä kirjaa, minulle tuli viimeistään selväksi se, että olen kurkkua myöten täynnä vampyyreja. Kaikki sen veren kanssa läträäminen vain inhottaa. Onpa kyseessä miten klassinen hahmo hyvänsä, voinen todeta, että olen vähäksi aikaa saanut todella tästä sakista yliannostuksen. Vampyyrit ovat kuitenkin pohjimmiltaan niin samanlaisia; okei, jotkut kimeltelevät, jotkut palavat auringossa, toiset nukkuvat arkussa ja jotkut roikkuvat pää alaspäin kuin lepakot. Samaa porukkaa kaikki tyynni. Miten kliseisestä muka saisi aikaiseksi mitään muuta kuin kliseistä?

En myöskään juurikaan pitänyt kirjan tyylistä. Haig kirjoittaa melko moniselittäistä tekstiä, mutta jostain syystä preesensin lukeminen uuvutti minut ja tuntui siltä, että tähän tarinaan se ei toiminut vaan latisti tunnelman. Jollain tavalla tarina oli myös kovin ennalta-arvattava, tai sitten vain tämä kaikki vampyyriys alkaa olla minulle liikaa ja lähtökohta on se, että en odota kirjalta kovin suurta lukuelämystä. Ehkä vain täytyy todeta, että tämä genre saa hetkeksi nyt jäädä.

Arvosteluita muualla: Luettuja maailmoja, Kirjamielellä, Yöpöydän kirjat.

Suosittelen aikuisemmille vampyyrien ja perherdaamojen ystäville.

2 kommenttia:

Aletheia kirjoitti...

minäkin hipelöin tätä kirjastossa ja tuumasinkin sitten miehelleni, että eiköhän tää vampyyrimania saa jo riittää. Jotenkin on jo niin loppuunkoluttu idea, varsinkin twilightien jälkeen, että lieneköö siitä enään paljon uutta saa revittyä irti! :o

Ahmu kirjoitti...

Näinpä, eiköhän kaikkeen tule jossain vaiheessa yliannostus ;)