Palasin kesälomafiilisten nostalgisoimana seuraavan Blyton-klassikon pariin, ja luin kesämökin kirjahyllystä löytyneen Viisikko aarresaarella romaanin. Kertomuksessa serkukset löytävät pienelle saarelle kätketyn aarteen ja joutuvat kamppailemaan kulta-aarteesta myös muiden rikkauksia tavoittelevien kanssa. Ensimmäinen Viisikko-sarjan kirja muistuttaa tyylillisesti enemmän aikaisemmin mainitsemaani Seikkailusarjaa, sillä siinä varsinaisen "salapoliisiseikkaulun" korvaa sattumanvaraisempi ajautuminen seikkailun pyörteeseen.
Viisikko aarresaarella on seuraajiaan yksinkertaisempi, mutta siitä huolimatta Blytonille ominaiseen tyyliin raikas ja hilpeä lukukokemus. Keskeisessä osassa edelleen nautinnolliset eväsretket ja ulkona oleilu, sekä viihtyminen luonnossa. Suurta ihmetystä minussa on aina herättänyt se, miksi romaanisarjan uudempien painosten kansikuvissa Tim-koira, on kuvattu mustavalkoiseksi, collien näköiseksi koiraksi, kun romaanissa se kuvataan ruskeana ja sekarotuisena. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa neuvokkaat nuoret seikkailevat tässäkin ikäistään reippaamman ja iättömämmän oloisina pikkusankareina, jotka eivät lannistu rajuilmoista, eivätkä revolveria mukanaan kantavista roistoista.
Enid Blyton (jonka luulin jostain syystä lapsena olevan mies, eikä suinkaan nainen) on lukemani mukaan kirjoittanut elämänsä aikana yli 600 romaania, mikä tuntuu huikealta suoritukselta. Mieteinpä tässä, mahtaako nykypäivänä löytyä yhtä tuotteliasta kirjailijaa! Muutenkin: julkaistaanko/käännetäänkö enää Suomessa tällaisia varhaisnuorille tarkoitettuja seikkailukirjoja?
Suosittelen pienille ja suurille seikkailijoille.
1 kommenttia:
Viisikot on kyllä lukukokemus vailla vertaa. Itsekin juuri sukelsin, ties monettako kertaa Blytonin juonikuvioihin löytyy täältä:
http://sheferijm.vuodatus.net/blog/3266531/enid-blyton-viisikko-aarresaarella/
Lähetä kommentti