Lasten linnoitus: Ritva Toivolan Tuomas Karhumieli

Pääsinpä viimeinkin aloittamaan Valkoisen kirahvin Lasten linnoitus -haasteen, jossa on tarkoituksena lukea lasten ja nuorten kirjoja aikavälillä 5.2.-12.5. Luen yleensä muutenkin aika paljon lapsille ja nuorille suunnattuja kirjoja, joten varsinaisesti haaste ei tuo uutta, paitsi että päätin lukea myös sellaisia kirjoja, joihin en välttämättä tavallisesti tarttuisi. Tuomas Karhumieli ei kuitenkaan kuulu edellä mainittuun joukkoon, koska suomalaisesta kansanperinteestä ammentava kerronta kiinnostaa aina.

Romaanissa Tuomas lähtee renkipojaksi kestikievariin. Hän oppii pian talon tavoille ja ystävystyy talon tyttären, Annin kanssa. Jopa kissan hahmossa liikkuva talonhaltija suostuu näyttäytymään Tuomakselle. Ongelmia ilmenee vasta sitten, kun taloon palkataan kyytimieheksi Juko, joka ei piittaa nuoresta renkipojasta, vaan tekee tämän elämän hankalaksi. Kun tilanne kärjistyy, vetäisee Tuomas sattumalta päälleen aitassa roikkuvan karhuturkin ja huomaa muuttuneensa karhuksi. Tästä alkaa jännittävä matka joka pitää sisällään niin oman itsensä tutkiskelua kuin metsässä samoiluakin.

Olin ensin hiukan skeptinen kirjaa kohtaan, koska se ei ensin tempaissut minua mukaansa. Ihastelin kuitenkin Toivolan häikäisevää tapata kuvata metsän tunnelmaa ja vangita kertomukseen jotakin perinjuurin suomalaista. Jonnekin 1800-luvun loppuun sijoittuva tarina lupailee myös jatkoa, sillä loppu jää kutkuttavasti hivenen auki.

Tätä on ihasteltu myös Alas taikavirtaa -blogissa.  Kirja muuten voitti LukuVarkaus -palkinnon vuonna 2010!

Suosittelen tätä kirjaa erityisesti varhaisnuorille, jotka tahtovat lukea kiehtovan ja jännittävän tarinan täynnä suomalaisia myyttejä ja kansanperinnettä. Ehdoton katsastettava myös aikuislukijoille, joita kiinnostaa tietää mitä lapsille kirjoitetaan nykyään.