 |
| Kuva: Weheartit |
Meillä lukijoilla on valittavanamme nykyään niin monen monta formaattia. Olin ennen 100% vannoutunut kovien kansien kuluttaja, mutta eräänä päivänä kirjakaupassa harhaillessani huomasin hakeutuvani pokkarihyllylle. Tajusin, että kirjat ovat minulle entistä enemmän kulutustavaraa, enkä ajattele kirjaa hankkiessani miltä se näyttää hyllyssä. Meidän olohuoneemme alkaa olla kirjojen valloittama, joten itse asiassa katson eduksi sen, että kirja menee mahdollisimman pieneen tilaan.
Toki kirjat ovat myös valloittavia sisustuselementtejä. Voiko mikään olla niin salaperäisen kaunista kuin vanha, nahkaisiin kansiin sidottu kirja? Nykyäänkin tehdään kirjoja, joiden kansikuvat ovat pieniä taideteoksia, ja joita voisi ihailla vaikka kuinka pitkään. Mieheni on huomauttanut minulle tavasta, joka toistuu lukiessani kirjoja: minä kuulemma tasaisin väliajoin suljen kirjan, kääntelen sitä käsissäni ja katselen kansia ennen kuin jatkan lukemista!
Olen viime aikoina kuunnellut paljon äänikirjoja, mutta sähkökirjojen maailma on vieläkin vähän pelottava. Odotan hetkeä, jona oivallan sähköisen kirjan ihanuuden. Näköjään on kuitenkin käymässä niin, että siirryn vähitellen kovakantisilla kirjoilla sisustajasta pokkareiden suurkuluttajaksi. Kun joku vielä keksisi pokkariakin pienemmän formaatin, joka kuitenkin olisi ihan oikea kirja. Sitä odotellessa...
Miten sinä haluat annoksesi? Pakattuna koviin kansiin, tiivistettynä pokkariformaattiin, sähköisen laitteen näytöltä vai ääneen luettuna?
17 kommenttia:
Olen ehkä vähän samoilla linjoilla kanssasi: kovakantisia kirjahyllyyn, pokkareita laukkuun ja muuten luettavaksi. Sähköinen alusta olisi ihan kätevä muutaman kuukauden (viikon!) päästä, kun vietän taas iltaisin ja öisin useita tunteja imettäen pimeässä...
Huomaan olevani enemmän pokkarien hankkija; ne menevät kätevästi laukkuun ja minä oikeastaan pidän siitä kuluneesta ulkonäöstä, mikä hyvin luetulle pokkarille tulee.
Toisaalta on myös ihanaa omistaa jotkut kauniit kirjat kovakantisina.. :)
Minä olen 'oldfashioned girl' enkä ikinä luovu kirjakirjasta ja haluan kirjani sidottuna eli kovakantisena en sen sisustuksellisuuden takia, vaan kestämisen. Harrastan myös vanhoja kirjoja ja niitä on nyt joitakin jo noin 100 vuotiaita, joten ne eivät olisi kestäneet ilman hyvää sidontaa. Osa on jopa nahkakansilla.
Olen pahoillani kun yksi sielukirjoistani eli Mrs. Dalloway on minulla vain pokkarina, en ola saanut sitä muuna ja olen lukenut sen puhki. Kohta sitä ei enää ole...
Minulla lukukokemus on pielessä, jos kuulen siellä jonkun Laura Malmivaaran tai Samuli Edelmannin lukevan vaikka Kätilöä. Olen äänistä ja niiden väreistä yhtä herkkä kuin tuoksuista ja mikään ei saa tulla minun ja tarinan väliin. M.O.T.
Kaikki kelpaa! Suosin ekirjaa, koska en halua nurkkiini lisää ylimääräistä kamaa, mutta ed. tulee ostettua sekä pokkareita että kovakantisia kirjoja joko hinnan tai saatavuuden vuoksi.
Pokkarissa on puolensa, esim. edullinen hinta. Niinpä englanninkielisistä kirjoista, joista usein on heti kättelyssä molemmat versiot, yleensä päädyn pokkariin. Kun kirjoja ostaa aika paljon, niin hinnalla on väliä. Jos jostain syystä hintaeroa ei juuri ole, niin kovakantinen tietty. Jos jommassa kummassa on paljon hienommat kannet, saatan kuitenkin valita sen (vaikka se olisi kalliimpi tai samanhintaisista pehmeäkantinen).
"Hienot" kirjat kuten keittokirjat haluan mieluiten kovakantisina. Tosin niissä ei yleensä voikaan tehdä valintaa eri versioiden välillä, enkä jätä kirjaa ostamatta pehmeäkantisuuden takia.
Ostan tosi paljon kirjoja käytettyinä, niistä tuntuu olevan suunnilleen puolet ja puolet pokkareita ja kovakantisia, vanhoista kirjoista tietysti enemmistö kovakantisia.
E-kirjoja olen lukenut reilusti 90-luvulta asti. Koen ne _helpommiksi_ lukea kuin paperiset, vaikka en omista lukulaitetta, vaan luen tietokoneelta - vielä muutamia vuosi sitten putkinäytöltä. (Osittain siksi, että tykkään laittaa fontin tosi isoksi.) Monen mielestä tämä on friikkiä.
Äänikirjoja en kuuntele lainkaan, ne vievät liikaa energiaa ja etenevät liian hitaasti. (En myöskään harrasta mitään, missä ne olisivat käteviä, kuten automatkailu, salilla käynti tai pitkät kävelyt yksin.)
Minun kirjoistani valtaosa on kovakantisia. En silti syrji pokkareita, niitäkin kertyy koko ajan lisää. Kuten Linnea, minäkin pidän luetun pokkarin tietynlaisesta nuhjuisuudesta. Se antaa kirjalle luonnetta :)
Joissakin pokkareissa on minulle aivan liian pieni tai tiheä fontti. Tykkään normikokoisesta tekstistä kohtuullisilla riviväleillä ja marginaaleilla.
Minäkin tykkään ihailla kirjojen kansia ja pokkareissa tympii monet "leffakannet". Poikkeuksena True Blood -sarjan kannet, koska Eric on niin slurps.
E-kirjoja en ole oikeastaan edes kokeillut (tietokoneelta en tykkää kirjoja lukea, sen verran olen testannut), mutta kunnollista lukulaitetta olisi kiva päästä kokeilemaan. Äänikirjat rajoittuvat lastenkirjoihin, joita tulee kuunneltua lasten kanssa automatkoilla tai kotona leikkien lomassa.
Olen kirjojen suhteen kaikkiruokainen. Pokkarit ovat monessa suhteessa käteviä, mutta jos kyseessä on minulle tärkeä teos, jonka haluan ikiajoiksi kirjahyllyyni, suosin mieluummin kovakantisia kirjoja.
Äänikirjojakin kuuntelen ja sähköisiä kirjoja luen älypuhelimen näytöltä. Mutta ihan paperista tehty kirja on kuitenkin ykkönen ja muut sitten hyviä lisävaihtoehtoja eri tilanteisiin.
Kun joku vielä keksisi pokkariakin pienemmän formaatin, joka kuitenkin olisi ihan oikea kirja. Sitä odotellessa...
Saksassa tällainen on jo keksitty! Heillä on sellainen oikea kovakantinen taskukokoinen (kirjaimellisesti) kirjamuoto, jossa on hyvin hyvin ohuet sivut ja pieni fontti. Kunpa tämä tulisi myös Suomeen!
Blogissani on kuva kirjasta: http://sanarakkautta.blogspot.com/2012/01/anna-gavalda-zusammen-ist-man-weniger.html Siinä ei ehkä näy perseptiiviä, mutta kyseinen kirja on noin tavallisen naisen käden kokoinen. Se on ihana!
Uutena ostan melkein pelkästään pokkareita. Se on vaan näppärämpi muoto. Käytettyinä sen sijaan kovakantiset ovat enemmän suosiossa...
ÄÄnikirjat eivät kiinnosta, kuuntelen sen verran paljon musiikkia että sellaista tilannetta jossa haluaisin kuunnella äänikirjaa ei oikeastaan koskaan muodostu. Sähköisistäkään en ole toistaiseksi kiinnostunut, ehkä se joskus muodostuu ajankohtaiseksi että lukisin _myös_ sähkökirjoja.
Minä(kin) luen nykyään paljon pokkareita ja tykkään tästä formaatista kovasti! Hinta huokea (varsinkin käytettynä... olen siis tosi pihi kirjanostaja) eikä tartte varoa. Usein minulla on luvussa kaksi kirjaa yhtä aikaa: kovakantinen yöpöydällä siististi luettavana iltalukemisena ja pokkari reissussa rähjääntyvänä laukkulukemisena.
Olen nähnyt kirjakaupoissa Ranskassa ja Belgiassa noita "kämmenkirjoja", jotka Leijaillen mainitsi. Hinnat ovat minusta aika kalliita paperin määrään nähden... Pihistelen taas! Olisi mielenkiintoista kokeilla, onko tuota formaattia mukava lukea.
E-kirjoihin tai äänikirjoihin en ole toistaiseksi ottanut kontaktia. Äänikirjojen suhteen vähän sama tilanne kuin nimimerkillä M.: arjen rutiineissani on loppujen lopuksi aika harvoja tilanteita, joissa voisin tai haluaisin niitä kuunnella.
Monen muun muassa minäkin luen ja ostan paljon pokkareita. Lisäksi omat romaanini ovat pehmeäkantisia. Tietysti kirja tuntuu aina jotenkin "enemmältä", kun se on kovissa kansissa, mutta hinnat ovat vain niin taivaissa, etten niitä juurikaan osta.
Kovakantiset kirjat ovat ehdottomasti suosikkejani. Pokkareitakin on kerynyt muutama, eikä niissäkään ole oikeastaan mitään vikaa. Tosin leffakannet vähän tympii ja joskus saattaa puuttua esim. lukujen alkujen kuvitus, joka kovakantisessa versiossa on.
Joulun alla tuli ostettua pari "paperback" kirjaa, jotka on ihan yhtä toimivia ja kivoja kuin kovakantiset. Englanninkieliset kirjat kun tuppaa oleen noita paperbackeja.
Mulle oli yhdessä vaiheessa tärkeää, että kaikki kirjasarjan kirjat on samanlaisia eli joko kovakantisia tai pokkareita. Ihan vain siitä syystä, että ne näyttää kivemmalta hyllyssä :) En ole ihan näin pikkutarkka enää. Kunhan kirjassa on hieno kansi, niin se riittää.
Minä olen kirjojen suhteen ehdottoman vanhanaikainen, kovakantinen sen olla pitää. Pokkari on tosin mukava kirjastosta lainattuna tai muuten matkoilla, mutta pääsääntöisesti minun hyllyyni muuttaa vain kovakantisia.
Sähkökirjoihin en ole tutustunut, mutta en ole niistä ainakaan näin ennakolta kovin innoissani. Tai no jos koko yliopistoajan (ja humanistisen puolen siis) tenttikirjallisuus olisi yhdellä lukulaitteella niin se olisi ehdoton vau-efekti.
Mieluiten kovakantinen mutta kyllä hyllyssäni on paljon pokkareitakin, myös sellaisia jotka haluan säilyttää.
Äänikirjat olen löytänyt omalla autolla kulkemieni työmatkojen viihdykkeeksi, mutta on paljon kirjoja joita en halua kyseisessä formaatissa kokea. Olen huomannut että tekstin täytyy olla vähintään kohtuullisen viihteellistä toimiakseen mulle siinä muodossa.
Vaikka olenkin päässyt yli pahimmasta alkujärkytyksen aiheuttamasta e-kirja-allergiastani, en ole itse kokeillut lukulaitteelta lukemista. En ole oikeastaan tuntenut mitään tarvetta siihen, mutta uskon kyllä että monelle muulle e-kirja on hyvä ja kätevä vaihtoehto!
Minä haluaisin hyllyäni koristamaan kovakantisia kirjoja, mutta valtaosan kuitenkin lukulaitteelle.
Olen huono luopumaan ostamistani kirjoista, mutta toisaalta liika tavaramäärä ahdistaa. Pokkareita tuntui uhkaavasti kertyvän vain lisää ja lisää nurkkiin pyörimään, joten ostin itselleni Kindlen. Nyt olisi siis tavoitteena ostaa pokkareiden sijaan sähköisiä kirjoja ja ainoastaan harvat ja valitut kovakantisina hyllyyn. Saa nähdä kuinka pitkään tämä suunnitelma tulee pitämään...
Kovakantiset ovat suosikkejani. Hankin niitä mieluiten hyllyyni, koska pyrin ostamaan vain sellaisia kirjoja, joita haluan joskus vielä uudelleen lukea. Pokkareita jos hankin, niin tarkoituksena on mitä luultavammin laittaa kirja kiertoon, kun olen saanut sen luetttua. Kovakantisia luen muutenkin mielummin, kun lainaan kirjoja kirjastosta. Isompi teksti, jämäkkä ulkoasu ja hyvin aukeavat sivut miellyttävät lukijaa:)
Kiitos kommenteista kaikille! Kiva kun aiheesta syntyi keskustelua :)
Lähetä kommentti