Meloy ja Ellis: Sysimetsä

Meloy ja Ellis: Sysimetsä, Tammi 2012, 518s.

Minulle tulee harvoin halu hihkaista, että voi kumpa minäkin, mutta Colin Meloy ja Carson Ellis -kokoonpanolla toteutettu, paksu, ihanasti kuvitettu ja kiehtova Sysimetsä on melkeinpä sellainen kirja, jonka olisin itse halunnut kirjoittaa. Satumainen, fantasiaperinnettä kunnioittava kirja on jännittävä seikkailu, joka on tehty huolella ja rakkaudella.

Pruen pikkuveli katoaa Tiettömään metsään varislauman nappaamana. Prue päättää lähteä pelastamaan veljeä, ja mukaan lyöttäytyy koulukaveri Curtis. Metsässä Prue ja Curtis joutuvat eroon toisistaan ja selviää, ettei metsä tosiaankaan ole ihan tavallinen metsä. Alkaa monisyinen seikkailu salaperäisen metsän uumenissa.

Jos olen ihan rehellinen ja aika kyyninen, niin herttainen Narnian ja Harry Potterien maailmankuvasta ammentava Sysimetsä on loppujen lopuksi aikamoisen taktikoitu veto. Tätä kirjoitettaessa on tietäen kirjoitettu tulevaa bestselleriä. Kirjan loppu mahdollistaa jatko-osat, päähenkilöinä toimiva reipas tyttö sekä vähän reppana, mutta itsestään urhean sankarin löytävä poika ovat helposti jokaisen nuoren lukijan idoleita. Kirjoittajapariskunta on oivallisesti ymmärtänyt ottaa tyttö -päähenkilön rinnalle myös pojan. Siksi tämä kirja sopineekin hyvin kummankin sukupuolen luettavaksi. Se faktahan tiedetään, että murrosikäiset pojat eivät tyttökirjoihin tartu.

Ehkä on ilkeää puhua taktikoinnista, kun kyseessä on kirja, josta toisessa lauseessa kehun pitäväni kovasti. Ehkä suhtautumiseni on juuri siksi ristiriitainen. Taktikointi on taito, joka ainakin tässä tapauksessa luultavasti takaa sen, että kirjalle riittää lukijoita. Sysimetsä on myös iätön; se on toteutettu niin, ettei aika pääse puraisemaan. Potentiaalista klassikkoainesta siis.

Colin Meloyn kirjoittamassa ja Carson Ellisin kuvittamassa kirjassa on taian tuntua. Puhuvat eläimet, tiedon puut ja mystikot, sysimetsän ryövärit, paha kuningatar kojoottiarmeijoineen, työmiehen haalariin pukeutuva kettu. Sysimetsä on omituinen sekoitus vanhaa satuperinnettä, perinteistä juonenkuljetusta sekä muutama uusi idea. Ei ihme, että kirjan elokuvaoikeudet on jo myyty...

Ihan perheen pienimmille en Sysimetsää lähtisi suosittelemaan jännittävien taistelujen ja verenvuodatuksen takia. Kirja on myös aikamoisen paksu ja monitahoinen ihan pienimpien lukijoiden kouraan. Sysimetsä on oiva romaani lukemista rakastaville koululaisille ja satumaailmoihin hurahtaneille aikuisille. Tätä ei ilmeisesti ole vielä muualla blogeissa juuri luettu, vai tunnustaako joku?