George R.R. Martin: Miekkamyrsky

Luin aikamoisella urakalla läpi Tulen ja jään laulu -sarjan kolmannen osan, joka jakautui kahteen niteeseen. Minulla on edelleenkin vaikeuksia mieltää näitä kirjasarjan osia erillisiksi kirjoiksi, koska tapahtumat seuraavat toisiaan osittain päällekkäisinä, eikä näitä kirjoja vaan voi lukea erikseen ilman, että tutustuisi koko sarjaan. Ne taisivat olla Taikakirjainten Raija sekä Insinöörin kirjahyllyn Teresita, jotka aikoinaan tätä kirjasarjaa suosittelivat, ja olen kyllä siitä ikuisesti kiitollinen. Kunnon fantasiamättöä ilman mitään hokkuspokkusta.

Miekkamyrskyssä keskeiset hahmot jatkavat elämäänsä valtaistuinpelin tuoksinnassa ja ilokseni Miekkamyrsky nostaa inhimillisyyttä esiin myös sellaisista hahmoista, joita olen aikaisemmin pitänyt ihan yhdentekevinä tai sitten "pahoina" sillä tavalla, etteivät heidän motiivinsa ja ajatuksensa ole herättäneet kiinnostusta. On kuitenkin mielenkiintoista huomata, että näennäisesti pahakin hahmo toimii pohjimmiltaan tavalla, johon voi samaistua. Se tässä kirjasarjassa onkin niin hienoa: ei ole itsestään selvää kuka on hyvis ja pahis. Näin ollen minulla ei ole minkäänlaista uskottavaa arvausta siitä, kuka lopulta tulee voittamaan rauravaltaistuimen itselleen.

Martinin onnistuneissa henkilöhahmoissa on yksi mutta: huomaan, että alan kiintyä hirmuisesti tiettyihin hahmoihin ja pelkään, että Martin päättää potkaista heidät jossain vaiheessa alas pelilaudalta. Toisaalta hän on samalla onnistunut nostamaan suosikkieni joukkoon sellaisia hahmoja, joista en alussa innostunut ollenkaan. Täytyy vain ihailla tapaa, jolla Martin on rakentanut näinkin massiivisen kirjasarjan tasapainoiselta tuntuvaksi kokonaisuudeksi. Minulla on lukematta enää yksi suomentamaton osa ja toivon tosiaan, että muut osat ilmestyvät, ja mahdollisimman pian myös suomeksi.

Minä olen tällä hetkellä salaa ja narsistisesti iloinen siitä, että voin sanoa kuuluvani siihen joukkoon, joka on tykästynyt Tulen ja jään laulu -sarjaan ennen kuin tv-sarja tuli tunnetuksi. Tiedän, että tämä on ihan typerää, mutta olen aina hiukan katsonut kieroon ihmisiä, jotka hehkuttavat esimerkiksi Taru sormusten herrasta -kirjaa, mutta tunnustavat sitten, että ovat oikeastaan nähneet vain elokuvan! Tv-sarja tai elokuva toimii hyvänä lisänä tarinalle, mutta kyllä se on se kirja, joka täytyy lukea, jos haluaa sanoa tietävänsä asiasta jotakin. Eli siis hop hop kaikki tv-sarjaa fanittavat lukemaan myös kirjat, koska kaikista tv-sarjan ansioista huolimatta kirjoissa on paljon sellaista, mikä tv-ruudulta puuttuu.

Suosittelen hyvän fantasian ystäville.