1. Paras viime vuonna luettu kirja oli Carita Forsgrenin ihana Auringon kehrä. Muinaissuomalaisuus yhdistettynä waltarimaiseen egyptimytologiaan oli vaikuttava yhdistelmä. Myös Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltija jyräsi lastenkirjapuolella.
2. Kirja jonka olen lukenut useammin kuin kolme kertaa olkoon tässä kohtaa Ken Follettin Paikka nimeltä vapaus. Minulla on paha tapa lukea kirjoja aina uudelleen ja uudelleen, siis muitakin kuin tätä, mutta mainittakoon Follet tässä yhteydessä sillä se tuskin tulee muualla esille. Loistava kirja tämäkin jos romantiikka, Skotlanti, 1700-luku ja seikkailut ovat lähellä sydäntä.
3. Suosikkisarjani on ainakin tällä hetkellä Diana Gabaldonin Matkantekijä. Tosin pidän kovasti vain sarjan muutamasta ensimmäisestä osasta juonen latistuessa kohti loppua. Sanotaan Matkantekijän lisäksi, että L.M. Montogomeryn Runotyttö, joka on ihanista ihanin!
4. Suosikkikirja suosikkisarjasta on Gabaldonin osalta ehdottomasti Muukalainen. Runotyttö-sarjassa pidän kaikista kirjoista kovasti, sillä jokainen kertoo ihan omanlaisensa vaiheen herttaisen Emilian elämästä.
5. Kirja joka tekee minut onnelliseksi on L.M. Montogomeryn Sininen linna. Se luo minussa toivoa, sykähdyttää mieltä ja saa taistelemaan omien mielipiteiden, arvojen ja haaveiden puolesta!
6. Kirja joka tekee minut surulliseksi on Audrey Nieffeneggerin ihana Aikamatkustajan vaimo, joka on yksi suosikkikirjoistani, mutta joka saa minut itkemään.
7. Aliarvostetuin kirja on mielestäni... Tässä lainaan kanssabloggareitani ja yhdyn mielipiteeseen lastenkirjojen aliarvostetusta asemasta. Tästä asiasta en vaan millään voi olla muuta mieltä.
8. Yliarvostetuin kirja löytyy varmaankin rakkaan Paolo Coelhon tuotannosta. Ja minä ihan oikeasti jopa pidän paikoin Coelhosta, mutta olen silti sitä mieltä, että hän saattaa ratsastaa maineellaan hiukan kyseenalaisin keinoin ja vedota ihmisraasujen mystiikan- ja uskonkaipuuseen. Hänen tuotantonsa ei vaan oikeasti ole niin ihmeellistä kuin monesti olen nähnyt väitettävän.
9. Kirja josta en ajatellut pitää mutta pidin kuitenkin lienee Stephenie Meyerin Houkutus. Toisaalta voisi sanoa, että en kyllä koskaan tartu kirjaan, josta en usko pitäväni, mutta tässä tapauksessa olin hyvin ennakkoluuloinen ja suhtauduin romaaniin aika skeptisen huvittuneesti. Melkein nolona pitää tunnustaa, että se teinidraama näköjään voi vedota myös aikuiseen lukijaan... hyvät hyssykät...
10. Suosikkiklassikkoni taitaa olla Vladimir Nabokovin Lolita joka on ihan mielettömän hienosti kirjoitettu, mutta toisaalta ihan karmaiseva kirja. Tämä klassikko on myös melko aliarvostettu: moniko tietää, että lolita-käsite kun viitataan tietynlaisiin naisiin/tyttöihin on peräisin tästä romaanista? Toinen klassikkosuosikkini on Steinbeckin Eedenistä itään.
11. Kirja jota vihasin on hankala kysymys, koska yleensä jätän kesken ne kirjat, joista en pidä. Harvoin tulee luettua loppuun mitään sellaista, mitä koen vihaavani jo alkumetreillä. Tällä hetkellä sanoisin, että osa Coelhon tuotannosta tökkii, en myöskään innostunut Kunderan Olemisen sietämätön keveys -romaanista. Ehkä voisin sanoa, että tavallaan myös vihasin Pauline Reagen O:n tarinaa, joka oli järkyttävä, ahdistava ja häiritsevä kuvaus sadomasokismin maailmasta. Toisaalta vihattavat kirjat ovat myös olleet omalla tavallaan taitavia ja vaikuttavia.
12. Kirja jota rakastin mutta en rakasta enää taitaa olla peräisin Merja Jalon kynästä ja ajoilta, jolloin heppakirjat olivat ihaninta ja parasta mitä tiedän. Enää en tarttuisi tosissani Nummelan ponitalleihin tai Ponityttö-sarjaan, mutta silloin joskus ne olivat tosi kova juttu.
13. Suosikkiikirjailijoitani on monia. Jokainen vaikuttaa tiettyyn hetkeen ja tunnetilaan, mutta joitain mainitakseni mainitsen L.M Montgomeryn, Ken Follettin, Diana Gabaldonin ja tietysti William Shakespearen, jota ilman maailma ei olisi sellainen kuin se nyt on.
14. Suosikkiikirjat Suosikkikirjoittajilta ovat edellistä kysymystä seuraavassa järjestyksessä Sininen linna (Montgomery), Taivaan pilarit (Follett), Muukalainen (Gabaldon) sekä Kuinka äkäpussi kesytetään (Shakespeare).
15. Suosikkimiehiäni ovat Gabaldonin Matkantekijä-sarjan Jamie, Shakespearen äkäpussin Petruchio, Montgomeryn Sinisen linnan Barney. Myös Follettin Taivaan pilarien kuvanveistäjä Jack on aika ihana. (Voisiko tästä päätellä kysymykseen 14 verrattaessa, että määrittelen suosikkiromaanini niiden mieshahmojen kautta?)
16. Suosikkinaisiani ovat, ja niistä ykkösenä Montgomeryn Sinisen linnan Valancy, Blytonin Viisikon poikatyttö Paula, Tuulen viemää -romaanin Scarlet, sekä Montgomeryn Runotyttö -Emilia. Taidan pitää itsensä voittavista, omapäisistä, sitkeistä ja tavoitteellisista naisista!
17. Suosikkikirjani suosikkifraasi kuuluu: "Pelko on alkuperäinen synti. Kaikki paha on saanut alkunsa siitä, että joku pelkää jotakin - - ". Näin kirjoitti Valancyn lempikirjailija romaanissa Sininen linna. Tämä lienee siis ote romaanista romaanin sisällä. No, myönnetään, että minut vakuutti myös Shakespearen äkäpussi-Katariinan paatos huonoista vaimoista: "Tyly vaimo on kuin harmaa lähde, samea, synkkä, suloton. Ei kukaan vaik janost' kuihtuis maistais siitä tilkkaakaan - - "
18. Kirja johon petyin on ainakin tällä hetkellä Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -sarjan viimeinen osa Maalattujen luolien maa, jota en ole edes päässyt vielä loppuun! Olen lukenut ehkä sata sivua ja kirja on mielestäni jo nyt uuvuttavan tylsä, minkä lisäksi se ei tiettävästi edes vastaa niihin kysymyksiin joihin olen odottanut vastausta monta romaania.
19. Kirja josta tuli hyvä elokuva on ihastuttava Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru, joka on muuten ihan mahtava kirja, ja josta tehty elokuva on sekin kaunis. Ja kyllä, myös Tuulen viemää kääntyy elokuvaksi oikein vakuuttavasti.
20. Suosikkini niistä romanttisista on... No, enhän minä edes juuri muuta lue kuin jotakin, missä on joku, joka sitten kaiken muun ohella tykkää jostain toisesta. Kelpaako Diana Gabaldonin Muukalainen myös tähän? Tai Montgomeryn Sininen linna?
21. Rakkain lastenkirja on Enid Blytonin Seikkailujen laakso. Myös moni muu saturomaani ja seikkailukirjan on tehnyt pysyvän, ikuisen ja lähtemättömän vaikutuksen!
22. Oman kirjahyllyni suosikki on kai joku niistä suosikkikirjoista, jotka olen maininnut aikaisemmin. Kaikki taitavat löytyä omasta hyllystä. Myönnetään kuitenkin, että olen aika ylpeä Shakespeare -kokoelmastani, josta löytyy ihania, nahkakantisia, vanhoja kirjoja...
23. Kirja jonka olen halunnut pitkään lukea, mutta en ole lukenut on luultavasti Geofrey Chaucerin Canteburyn tarinoita. Meinasin kerran ostaa tämän kirjamessuilta, mutta en sitten raaskinutkaan: ja nyt harmittaa.
24. Kirja jonka useampikin olisi voinut lukea on Raamattu. Eikä tämä ole mitään uskonnollista propagandaa vaan teosta voi lähestyä myös yleissivistyksenä ja kokoelmana mielenkiintoisia tarinoita. Kaikkihan varmasti tietävät mistä on kyse, mutta en usko, että kovin moni on lukenut kokonaan läpi.
25. Hahmo johon samaistun taitaa olla yhdistelmä Sinisen linnan Valancya ja runotyttöjen Emiliaa.
26. Kirja joka muutti mielipidettäni on hyvin vaikeasti määritellä. Eipäs: Annemarie Selinkon Desiree sai minut tajuamaan, ettei Ruotsin historia olekaan yhtään tylsää tai pitkäveteistä!
27. Yllättävimmästä lopusta tulee ensinnä mieleen Maria Haaviston Maijan ilmestyskirjan loppu, sekä melkein jokaisen Judy Picoultin kirjan loppuratkaisut, näistä mainittakoon Yhdeksäntoista minuuttia sekä Sisareni puolesta.
28. Paras kirjan nimi on hankala keksiä. Ehkä se on ihanan mystiseltä kuulostava, Pat Conroyn Vuorovetten prinssi.
29. Kirja josta tykkäsin mutta kukaan muu ei tykännyt on ainakin tätä haastetta seuraamani perusteella Paolo Coelhon Veronica päättää kuolla. Minä jopa ymmärrän miksi kukaan ei pidä tästä kirjasta, mutta siitä huolimatta pidän siitä itse. Hassua.
30. Kaikkien aikojen suosikkikirjani on Montgomeryn Sininen linna, ellei se jo aikaisempien vastausten perusteella käynyt ilmi.
5 kommenttia:
Mukava oli lukea tämä näinkin, kaikki päivät yhteensummattuna. Hyviä ja kiinnostavia kirjoja ja kirjailijoita.
Oon muuten tuosta kohdasta 24 ihan samaa mieltä. Raamattu on hyvää kirjallisuutta ja se on vaikuttanut niin vahvasti länsimaiseen ajatteluun, kulttuuriin ja kaikkeen, että se pitäisi tuntea paremmin. En ole kyllä itsekään koskaan sitä läpi lukenut. Myös Koraani pitäisi lukea ihan yleissivistyksen vuoksi.
Mie luin Raamatun eräälle kurssille, jossa sitä käsiteltiin nimenomaan länsimaisen kirjallisuuden ja kulttuurin suurena koodina. Avaimena, länsimaisen kirjallisuuden teksteihin. Koin sen kuitenkin lopulta melko puuduttavaksi, vaikkakin hedelmälliseksi urakaksi.
Anna Elina: Totta, tuo Koraani olisi myös hyvä lisä yleissivistykseen!
Hanna: Vähän samat kokemukset, varsinkin se Vanhan testamentin alku on ihan armottoman puuduttavaa settiä!
Olipas hauska tapa vastata haasteeseen! Hieno ajatus ja valinta Raamattu kirjaksi, joka olisi hyvä lukea.
Kiitos linkityksestä!:)
Miten en ole löytänyt sinun blogiasi aiemmin?? Nimittäin meillä vaikuttais olevan samantyyppinen kirjamaku, ainakin osittain: minäkin rakastan Montgomeryn kirjoja, ihan hirveästi! Ja minäkin tykkäsin Coelhon Veronika päättää kuolla -kirjasta, mielestäni se oli hurjan koskettava. Ja vielä tämä: ihanaa kun jonkun muunkin lempilastenkirja on Blytonin Seikkailujen laakso! Kelasin sen muksuna läpi ihan käsittämättömän monta kertaa. Siinä oleva tunnelma on ihan omaa luokkaansa!
Lähetä kommentti