Recent Posts

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Maria Eränen: Heiluharjan tarina

Voi niitä aikoja lapsena, kun vietin päiväkausia lukien heppakirjoja kesämökin ullakolla sateen rapistessa peltikatolla. Nykyään katossa on huopa, eikä se rapise enää samalla tavalla... ja kirjatkin ovat hiukan toista genreä. Näin huhtikuisesta lastenkirjateemasta innostuneena kaivoin kuitenkin käsiini yhden lapsuuden lempikirjailijani tuotoksen, Maria Eräsen Heiluharjan tarinan.

Hevostyttökirjojen genre onkin mielenkiintoinen osa lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kirjoja voisi verrata rakkausromaaneihin sillä erotuksella, että rakkauden kohteena onkin hevonen tai poni, eikä suinkaan poika. Maria Eräsen romaanit tekevät genressä raikkaan poikkeuksen: Heiluharjan tarina, sekä kenties tunnetumpi Ratsumajatalo Kastanja -sarja ovat suunnattu selvästi hiukan vanhemmille lukijoille, ei ihan pikkuruisimmille heppatytöille. Kirjoissa puhutaan välillä rumia, harrastetaan jopa seksiä ja päähenkilötkin ovat ainakin suurimmaksi osaksi aikuisia tai nuoria.

Heiluharjan tarina kertoo Heiluharjan ratsastuskeskuksesta, jossa tapahtuu kummia. Joku tekee ilkivaltaa tallilla ja syyllinen on saatava selville ennen kuin jotain kamalaa tapahtuu. Samassa puidaan tallilaisten ihmissuhdeongelmia ja pähkäillään hankalien hevosten kanssa. Parisataasivuinen kirja on kirjoitettu elävällä ja mukavalla kielellä ja se on rattoisaa luettavaa, vaikka ei ihan aikuistenkirja kyllä olekaan.

Yritin löytää netistä tietoa romaanin kirjoittaneesta Maria Eräsestä, mutta ilmeisesti häneltä ei ole enää pitkään aikaan julkaistu teoksia. Muutenkin vaikuttaa siltä, että nuorten hevoskirjasaralla pitävät pintojaan Marvi ja Merja Jalo, joiden kertomuksia on varmasti jokainen heppatyttö joskus lukenut.

Suosittelen Maria Eräsen Heiluharjan tarinaa suunnilleen yläasteikäisille hevostytöille, jotka haluavat lukea sujuvan kertomuksen tallimaailmasta.

3 kommenttia:

Barocco kirjoitti...

Tästä Heiluharjasta en ole koskaan kuullutkaan. Silloin ala-asteikäisenä hevoskirjojen ollessa suuressa suosiossa luin vain Nummeloita, joskus Ponityttöjä (en pitänyt Nea Kivestä sen enempää kuin ilkeät tallitytötkään) ja Ruby Fergunsonin Lauroja. Viimeiseksi mainitut eroavat kovasti hevoskirjallisuuden kliseeosastosta. Tavallaan pidän niistä vieläkin.

m kirjoitti...

Ahmu,
jos huomaat tâmän kommentin, niin ole hyvä ja ota yhteyttä osoitteella mzw4you@gmail.com
Ketrron sitten tarkemmin miksi.
Kiitokset;
M.E.

Ahmu kirjoitti...

Hei m, Pistin sinulle mailia, toivottavasti tuli perille :)