Tartuin Larssonin toiseen tiiliskivipokkariin Tyttö joka leikki tulella heti edellisen lopeteltuani. Kuten arvelinkin, pureutuu trilogian toinen osa enemmän romaanisarjan naispäähenkilöön ja siihen poliittiseen soppaan, johon hän on tahtomattaan kietoutuneena.
Romaani etenee tyylilleen uskollisesti yksityiskohtia selvitellen, ja valaisee vähitellen päähenkilö Lisbetin merkillitä taustaa ja niitä tahoja, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisevalla tavalla hänen elämäänsä. Lisbet joutuu syytetyksi kahdesta murhasta, joiden selvittämiseen paneutuu poliisivoimien lisäksi myös Millennium-lehden toimittaja Mikael Blomqvist, jolla on omat syynsä todistaa omitusen Lisbetin syyttömyys. Aina hämmentävään loppuunsa saakka juoni etenee kuin pendolino vavisten välillä raiteillaan kovassa sivutuulessa.
Teksti pitää otteessaan ja laittaa keskittymään. Paikkapaikoin juoni on kuitenkin melkoisen epäuskottava ja absurdi, aikaisemmin kehumani henkilöhahmot muuttuvat karikatyyreiksi ja yli-ihmisiksi. Jostain syystä pidin silti jokseenkin paljon lukemastani, sillä tarina kuljetti mukanaan kummallisuudestaan huolimatta. Tietysti on tartuttava myös sarjan viimeiseen osaan, sillä elokuvan paljastamista loppuratkaisuista huolimatta haluan kokea myös kirjailijan version tapahtumista.
Suosittelen niille, jotka lukivat sarjan ensimmäisen osan ja pitivät siitä. Tätä romaania ei kannata missään tapauksessa lukea yksittäisenä kirjana, vaan nähdäkseni on luettava koko sarja, jos haluaa saada tästä jotakin irti...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti