Recent Posts

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia vittulajänkältä

Ehdin pitkästä aikaa lukea ja sain käsiini Mikael Niemen Populäärimusiikkia vittulajänkältä, johon olen halunnut jo pidemmän aikaa tarttua. Pohjoinen rajaseutu ja erityisesti Pajala pitävät sisällään minulle henkilökohtaisiakin merkityksiä, joten oli hauska lukea romaani, joka sijoittuu tuolle seudulle, joka näyttäytyy minulle mystisenä erämaana, ei-suomena ja ei-ruotsina.

Niemen romaani kulkee joustavan polveilevasti ja pitää otteessaan. Se on kasvukertomus, joka jättää sopivalla tavalla kertomatta asioita, joita ei tarvitse kertoa, ja kertoo taas juuri sen, joka saa lukijan edes välähdyksenomaisesti käsittämään millaista elämä on voinut olla Pajalan kylässä Suomen ja Ruotsin rajalla. Toisaalta se on omituinen, melkein sadunomainen tarina, jossa yliluonnollisetkin elementit sekoittuvat melkein absurdiin arkeen: on hiljainen poika, joka alkaa yllättäen puhua esperantoa, on mies joka palkkaa pojan pyydystämään rottia tuvastaan, on omituinen erakko pelottavine voimineen, lestadiolaisyhteisön ahdasmielisyys ja sitten taas pohjalainen luonne. Kaikki se nivoutuu yhteen ja muodostaa omintakeisen tarinan.

Turhaan ei ole Niemen romaani kehuttu. Se on kerrassaan omituinen, mutta paikoin hulvattoman hauska ja yllättävän rehellinen. Se on paljas kertomus ilman keinotteluja ja kikkailuja, kerronnaltaan herkullinen vaikka välillä myös melko suorasukainen. Kerrassaan mielenkiintoinen lukukokemus.

Suosittelen luettavaksi kasvutarinoista pitäville, kulttuurien rajamaita koluaville sekä niille, jotka haluavat lukea sellaisen romaanin, joka pistää väkisinkin naurattamaan.

1 kommenttia:

lumiomena kirjoitti...

Minulla on jo joitakin vuosia siitä, kun tämän kirjan luin. Mieleen jäi parhaiten se hulluuden ja realismin rajoilla liikkuva tunnelma. Muistan pitäneeni tästä kirjasta, se vaatisi melkeinpä uuden lukukerran.