Sain tänään päätökseen dekkariviikkoni viimeisen kirjan, Larssonin Millennium-trilogian päättävän Pilvilinna joka romahti. Tiiliskivimäinen järkäle piti otteessaan ja koko sarja toimi ihan hyvänä lukukokemuksena. Se oli erilainen, outo ja hämmentävä muutamista aukoistaan huolimatta. Oikeastaan näitä kirjoja ei voi käsitellä nide kerrallaan (vaikka niin olenkin yrittäny tehdä), vaan sarjaa on luontevampi tarkastella yhtenä kokonaisuutena...
Minun on jostain syystä hankala muodostaa kokonaiskäsitystä siitä pidinkö trilogiasta vai en. Luultavasti pidin, koska luin sen sujuvasti melkein kirja päivässä -tahdilla, ja henkilöhahmot olivat kliseisyydestään ja jonkinasteisesta ennalta-arvattavuudestaan huolimatta mielenkiintoisia. Tarkemmin ajatellen sarja ei oikeastaan edes ollut mikään tavallinen murhakertomus, vaan juoni punoutui yhteiskunnallisten salaisuuksien selvittämiseen.
Pilvilinna joka romahti oli tavallaan trilogian haastavin kirja, sillä se keskittyi lähinnä naispäähenkilö Lisbet Salanderin oikeudenkäyntiin ja niihin toimenpiteisiin, joita häntä tukevat tahot joutuivat tekemään todistaakseen naisen syyttömyyden niihin rikoksiin, joista häntä syytettiin. Toisaalta romaani valotti aika tavalla kahden ensimmäisen osan kiemuroita ja löi sinetin vahvistaakseen romaansarjan keskeisimmän teeman: miehet jotka vihaavat naisia toistuu jokaisen romaanin keskeisenä ajatuksena, ja kenties aavistuksen feministinenkin trilogia pohtii ja ruotii yhteiskuntaa ja sitä, miten korruptoituneet miehet johtavat valtiota naisista ja naisten oikeuksista piittaamatta. Näin kärjistetysti luonnehdittuna.
Stieg Larssonin trilogia on syystä tai toisesta noussut tietynlaiseen kulttimaineeseen, ja jollain tavalla pystyn ymmärtämään miksi. Jos jätetään huomiotta Larssonin mystifioitu kuolema ja spekulaatiot kirjailijan alter ego päähenkilövalinnasta, on kirjasarja kieltämättä omalla tavallaan poikkeuksellinen ja varsin luettava siihen nähden mitä se olisi voinut olla. Elokuvasovituksissa on omat ongelmansa ja jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan millaisen version amerikkalaiset ovat päättäneet kursia kasaan ryhtyessään toteuttamaan omaa versiotaan Larssonin romaaneista.
Suosittelen Pilvilinna joka romahti -romaania sarjan aikaisemmat osat lukeneille ja koko romaanisarjaa ylipäätään niille, jotka tahtovat tutustua kohtalaisen suurta huomiota herättäneeseen ilmiöön.
1 kommenttia:
Niin.. en ole osannut oikein päättää olisinko kiinnostunut lukemaan tämän sarjan vai en. Ja päättämättömyyden takia tietysti en ole ainakaan vielä aloittanut. Toisaalta olisi mukavaa lukea pitkästä aikaa joku sarja, josta on jo kaikki kirjat ilmestyneet (ei tarvitse odotella loppuratkaisua), toisaalta taas mietin juuri, että jaksanko lukea kolmen kirjan verran samasta aiheesta tehtyä tarinaa. Siispä inspiraatiota odotellessa..
Lähetä kommentti