Voisiko olla niin, ettei oikea kotimaa olekaan se maa tai paikka, jossa on syntynyt ja kasvanut? Voisiko kotimaa olla jossain ihan muualla toisessa ilmastossa ja toisessa kulttuurissa? Siellä missä ihmiset näyttävät erilaisilta ja luonto on vieras ja kummallinen -kuitenkin niin tuttu?
Kuki Gallmann kirjoittaa omaelämänkerrallisessa romaanissaan "Unelma Afrikasta" elämästään Keniassa. Afrikan huikaisevasta luonnosta ja aviomiehen sekä pojan menettämisestä. Ensinnä lukijan huulille nousee sama kysymys kuin "Valkoista masaita" lukiessa: Mikä saa länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneen ihmisen hylkäämään kaiken ja muuttamaan erämaahan, missä eivät päde samat lait kuin entisessä kotimaassa?
En ehtinyt käydä kirjastossa lainaamassa uusia kirjoja, joten nappasin mökin kirjahyllystä viikonloppureissulla tämän ja luin lävitse. Romaani oli kaunis kuvaus rakkaudesta Afrikkaan, mutta toisaalta se ei tuonut mitään uutta ja vavisuttavaa. Pidän kuitenkin omaelämänkerrallisista romaaneista, koska tietoisuus siitä, että asiat ovat tapahtuneet oikeasti, tekevät lukemisesta jollain tavalla jännittävää. Gallmann ei kuitenkaan mielestäni ole kirjalliselta ilmaisutavaltaan erityisen omaperäinen, joten siltäkään osin romaani ei tuonut suurta valaistusta, vaikka viihdykkeenä se ehdottomasti toimikin.
Suosittelen luettavaksi Afrikan luonnosta kiinnostuneille lukijoille, sekä niille, joita kiinnostavat elämänkerrallisiin aineksiin perustuvat kertomukset.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti