Recent Posts

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kesken jääneitä kirjoja

Kesken jääneiden kirjojen ajatteleminenkin on jotenkin masentavaa. Tuntuu luovuttamiselta ja kirjailijaa kohtaan epäreilulta antaa periksi ja jättää kirja kesken. Minulla on kuitenkin tunnustus: jätän todella usein kirjan kesken, jos se ei ensimmäisen kymmenen sivun aikana kiinnitä huomiotani. Taidan olla aika vaikea lukija, koska olen niin kriittinen tai ehkä mukavuudenhaluinen. Jos kirja nimittäin asettuu mukavuusalueeni ulkopuolelle, tai tylsistyttää minua, en näe syytä lukea sitä. Tai näen, montakin syytä, mutta en vain viitsi. Maailmassa on kuitenkin niin paljon myös sellaisia kirjoja, jotka haluan ehdottomasti lukea ja joiden lukemiseen ei nytkään riitä aika. Miksi siis laittaa aikaansa sellaisiin kirjohin, jotka syystä tai toisesta eivät iske?

Ajattelin kuitenkin aurinkoisen aamun ratoksi listata ylös niitä kirjoja, jotka olen kantanut kirjastosta kotiin lähiaikoina, tai jotka löytyvät omasta to-read-hyllystäni, mutta jotka ovat jääneet kesken. Se, että kirja jää kesken ei tee siitä huonoa, joten ehkä listasta osuu jollekin silmään sellainen kirja, jonka ehdottomasti haluaisi lukea.

Miina Supinen: Säde
Hehkutin aikaisemmin Liha tottelee kuria -kirjan yhteydessä, että olin metsästänyt Sädettä kirjastosta ja saanut sen viimein käsiini. Harmittavasti Säde oli jotenkin todella sekava, enkä ymmärtänyt yhtään mistä siinä oli kyse. Aihe kuulosti kiinnostavalta ja olisin todella halunnut pitää kirjasta, ehkä yritän joskus myöhemmin uudelleen. Nyt vain ei pysty eikä kykene.

Dmitri Gluhovski: Metro 2033
Kirja kuulosti todella mielenkiintoiselta, kun joku suositteli sitä blogissani. Pääosin kaikki kirjasta lukemat arvioni kuulostivat ylistäviltä, mutta itse aloin nukahdella ensimmäisten sivujen jälkeen. Kirjan tyyli tuntui todella jaarittelevalta, enkä saanut tarinasta otetta. Haluaisin antaa kirjalle vielä toisen mahdollisuuden, mutta minulla on sellainen tunne, että olen saanut yliannostuksen dystopiaa.

Andrei Pajanne: Autuaiden saari
Sain kirjasta aikanaan arvostelukappaleen, mutta en ole päässyt kirjan kanssa muutamaa ensimmäistä sivua pidemmälle. Romaanin teema vain menee niin yli ymmärrykseni, ja kirjan pituuden huomioon ottaen tuntuu aika mahdottomalta edes yrittää lukea sitä. Teemoiltaan tämä tuntuisi lähentyvän Paulo Coelhon kirjojen tyyppistä settiä, mutta satasivuisen Coelhon pystyy kahlaamaan läpi vaikka ihan periaatteen vuoksi, tämä ei mene, ei sitten millään.

Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Tämä oli pinnalla muutama vuosi sitten Finlandia -ehdokkuuden johdosta ja olen lukenut kirjaa siitä saakka. Toisin sanoen se on makuuhuoneemme kirjahyllyssä (jossa on pääasiassa keskeneräisiä tai työn alla olevia kirjoja ja selailukirjoja), näen sen aina säännöllisin väliajoin ja ajattelen, että voi ei tuokin on kesken.

Mika Waltari: Mikael Karvajalka
En tiedä mikä minua vaivaa! Luin teininä Sinuhen läpi innoissani, mutta nyt en pääse eteenpäin Mikael Karvajalka, joka kuitenkin kiinnostaa minua suunnattomasti. En ole missään tapauksessa luovuttanut, ehkä tämä kirja odottaa kesälomaa ja pitkiä lukurupeamia?

Näiden lisäksi minulla on omassa hyllyssä ihan järjetön määrä sellaisia kirjoja, jotka olen ajatellut joskus lukea, joihin olen ehkä tarttunut ja selannut muutaman sivun ja todennut, että nyt ei ole sellainen tunne mutta ehkä jossain vaiheessa. Olen patologinen kirjojenkeskenjättäjä, mistä tunnen syyllisyyttä ja epäilen, että nykyajan teknologinen ja erilaisia aistiärsykkeitä täynnä oleva maailma on sulattanut pääni sisällön niin, että minun on vaikea keskittyä mihinkään. 

Kesää odotellessa (kyllä, kesää voi jo alkaa odottaa!) on kuitenkin mukava ruveta laatimaan kirjalistoja ja pohtimaan mitä lukisi sitten kun on loma ja aikaa rauhoittua. En periaatteessa pidä sitten kun -ajattelusta, mutta ehkä se joskus on sallittua...

Jääkö teiltä kirjoja kesken? Miksi jätätte kirjan kesken ja tunnetteko siitä huonoa omaatuntoa?

17 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Itse luen jostain syystä yleensä vähemmän kiinnostavatkin kirjat loppuun, vaikka ihan väkipakolla. Pitäisi ehkä lopettaa ei-kiinnostavat kirjat heti alkuunsa, sillä oma aikani ei vaan millään riitä huonoille kirjoille. Kesken jääneitä kirjoja muista vain kaksi: Lorna Byrnen "Enkeleitä hiuksissani" sekä - apua - "Sadan vuoden yksinäisyys". Alexandra Salmelaan kannattaa kyllä tarttua vielä uudestaan, 27 oli oikeasti aika mahtavan erilainen kirja!

Annami kirjoitti...

Minuunkaan ei Autuaiden saaren alku kolahtanut. Jos kyseessä ei olisi ollut a-kappale, olisin todennäköisesti luovuttanut ja palauttanut kirjan kirjastoon. Kirjan edetessä kyllä tykästyin siihen, vaikka alku ei saanutkaan vakuuttuneeksi.

Sota ja rauha on jäänyt minulta kesken, mutta aion sen kyllä vielä lukea. Aika harvoin hylkään kirjoja lopullisesti, sillä yleensä haluan palata niihin kuitenkin parempana aikana. Jätän joskus kirjoja kesken sen vuoksi, että kirja ei juuri sillä hetkellä tunnu lukufiiliikseni sopivalta ja tämä ei tarkoita, ettei kirja voisi kiinnostaa minua jonakin muuna hetkenä paljonkin. Esim. Marissa Meyerin Cinderin kanssa kävin näin. Luin eilen loppuun kirjan, jonka olisin ehkä jättänyt kesken, jollei se olisi ollut vain 277-sivuinen (Miss S.:n Extra Confessions of a Working Girl). Nappasin kirjan kirjaston Bookcrossing-hyllystä ja olen ehdottomasti lukenut aiemmin paremman samantyyppisen kirjan. Tuo oli aluksi ihan ok, mutta siinä 150 sivun jälkeen alkoi kyllästyttää. Kirjoittajan tyyli ei vain oikein iskenyt.

Niina T. kirjoitti...

Oo, keskenjääneiden listallasi jopa kaksi lukemaani. Säde ei lumonnut minuaaan, vaikka luin loppuun. Podin sitten pari viikkoa lukujumia ko. teoksen takia. Metroon ihastuin. Toki alku oli vähän hidas ja ihmettelin ystävieni suosituksia, mutta pidemmälle edettäessä olin myyty. Toivottavasti otat sen joskus uudelleen luettavaksi. Dystopia on lempigenreni, mutta ymmärrän, että siihenkin voi tulla ähky.

Maija kirjoitti...

Säde oli tosiaan melkoinen soppa. Minä kyllä luin sen, aika sutjakasti vielä, mutta en edelleenkään tiedä, mikä kirjan pääpointti oli.

Minä olen huono jättämään kirjoja kesken. Melkein väkisin luen, vaikka ei nappaisikaan. Ja hyllyssä kököttää jopa vuosia kesken olleita, jotka aidosti kuvittelen lukevani joskus loppuun.

Elegia kirjoitti...

Minulla on todella suuri keskeyttämiskynnys, joten aika harvoin jää kirjoja kesken. Pitäisi oikeasti opetella "luovuttamaan" aiemmin, koska kirjoja on tosiaan paljon ja makuja yhtä monta. En tosin vielä kymmenen sivun kohdalla jätä kesken, ellen ole havainnut että nyt on väärä aika tuolle kirjalle (jolloin vain siirrän kirjan lukemista). Minun kyllä pitäisi opetella näkemään asia noin kuin kirjoitit: sellaisia ehdottomasti "pakko lukea" kirjoja on niin paljon, että miksi haaskata aikaa muihin.

Listallasi on monta tuttua kirjaa, mutta en ole yhtäkään niistä lukenut. Mikään noista ei edes toistaiseksi ole lukulistallani. Metro 2033:a on minullekin suositeltu, mutta en ole ainakaan vielä innostunut. Olen aika uusi dystopioissa ja nyt odottelee jo Siilo lukuvuoroaan, joten katson maltilla sen ensin. :)

Olen tänä vuonna jättänyt kaksi kirjaa kesken (toisen nimeä en edes enää muista, apua!). Toisen kohdalla mietin pitkään keskeyttämisen jälkeen, että olisiko sittenkin pitänyt. Onneksi kirja piti palauttaa kirjastoon, joten saattoi lakata miettimästä :D

B. N. kirjoitti...

Taidan olla nykyisin krooninen keskenjättäjä. Jätän kirjoja suht usein kesken, ainakin jos en ehdi lukea niitä ennen palautuspäivää, harvemmin etsin niitä sitten uudestaan käsiini, elleivät ne ole vetäneet mukaansa...

Haalin kyllä kirjoja kirppiksiltä ja haaveilen lukevani ne joku päivä, ne ovat omassa hyllyssäni odottamassa. Yksi Austenin kirja oli minulla kesken neljä vuotta, ennen kuin sain aikaiseksi lukea sen loppuun. Jostain syystä vain kyllästyin siihen kesken kaiken, mutta kun lopulta luin sen, pidin siitä. Kleopatra on myös ollut kesken muutaman vuoden, mutta suunnittelen siihen palaamista... Täysin kesken on jäänyt ainakin Riikka Pulkkisen Totta. Game of Thrones ja Silmarillion ovat jääneet kesken.

Olen myös hukannut muutaman kirjan, jolloin ne ovat jääneet kesken. Kamalaa. Ne minun tekisi mieli lukea loppuun, mutta en vain tiedä missä ne ovat, ja odotan että ne ilmestyisivät joku päivä takaisin... Mihinkään noista mainitsemistasi en ole tutustunut.

Maria Kinnunen kirjoitti...

Itse jätin H.P. Lovecraftin novellikokoelman kesken. Meni hermot, kun ne kaksi ensimmäistä novellia olivat keskenään ihan samanlaiset.

vaarna kirjoitti...

Olen lukenut Stephen Kingin "Musta Torni"-sarjan neljättä kirjaa jo useamman vuoden. Saan aina korkeintaan sata sivua alas, ennen kuin se alkaa tympiä minua. Iso harmi, koska pidin sarjasta muuten kovasti ja tämä on oikeastaan vain iso takauma koko kirja.

Sitten kesällä jäi kesken Stig Larssenin "Miehet jotka vihaavat naisia". Luin kyllä uskollisesti 150 sivua.

Tarvitsisin aina pari päivää, jolloin luen kirjan yhdeltä istumalta. Muuten en pääse enää mukaan touhuun. Harvoin jätän kirjoja kokonaan kesken.

Ahmu kirjoitti...

Voi apua, onpa täällä tunnollisia lukijoita! Tunnen itseni ihan laiskimukseksi, kun jätän niin paljon kirjoja kesken. Osaan noista postauksen listan kirjoista tulen varmasti vielä tarttumaan, antamaan uuden tilaisuuden, mutta usein jätän kirjoja surullisen usein kesken, enkä palaa niihin enää uudelleen.

Ja tosi jännää, miten toisilla yksi kirja kolahtaa ja toisilla ei. Esim. tuon Vaarnan mainitseman "Miehet jotka vihaavat naisia" ahmin muutamassa päivässä ja trilogian jatko-osat päälle. Ja sitten taas on niitä kirjoja jotka eivät iske ollenkaan. Tosin tähän saattaa vaikuttaa myös ajankohta: yritin lukea teininä "Tuulen viemää", mutta se oli minusta kamalan tylsä. Nyt se on yksi suosikeistani :)

Ahmu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sanna / Luettua kirjoitti...

Minä olen tosi huono jättämään kirjoja kesken. Jos aloitan, taistelen ne kyllä useimmiten loppuun asti. Viimeksi kesken on tainnut jäädä Rawi Hagen Torakka, josta en ymmärtänyt mitään. Ja siitäkin taitaa olla puolitoista vuotta :D. Yleensä osaan valita kirjat joista pidän, mutta kyllä pitäisi minunkin osata jättää niitä kirjoja useammin kesken. Kavereille paasaan usein, että elämä on liian lyhyt siihen, että lukee huonoja kirjoja loppuun, mutta itse olen huono noudattamaan omaa ohjettani ;D.

Ahmu kirjoitti...

Huh, minua alkaa melkein nolottaa oma lepsuiluni kun kuulen, miten moni lukee sitkeästi aloittamansa kirjat loppuun. En tiedä sitten kumpi on parempi, mutta aion ainakin antaa kirjalle vähän pidemmän aikaa mahdollisuuden...

Katri kirjoitti...

Minä olen todella huono jättämään kirjoja kesken! Olen nimittäin jo aika valikoiva, mihin ylipäänsä tartun. Ja on paljon sellaisia kirjoja, jotka haluan lukea olivatpa ne hyviä tai huonoja. Esimerkiksi jotkut klassikot aion kahlata alusta loppuun (ja olen niin tehnytkin) olipa vastassa mitä tahansa. Niissä kiinnostaa kyllä silloin yleensä jokin muu kuin se, että ovatko ne välttämättä minulle kaikista mieluisimpia kirjoja.

Pitäisi opetella vähän herkemmin jättämään kirjoja kesken. Etenkin jos vielä puolessa välissä ei tunnu siltä, että kirja yhtään kiinnostaa :D

Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Lohduttavaa kuulla, että Salmelan 27 -kirjan lukeminen ei etene. Minä kyllä luin kirjan loppuun, mutta se tökki ja pahasti, en jaksanut innostua. En vain osaa jättää kirjoja kesken (teen niin äärettömän harvoin!), sitä taitoa pitäisi opetella.

Ahmu kirjoitti...

En tajua itseäni! Onkohan minussa jotakin vikaa kun jätän niin usein kirjoja kesken! Joku aikuisiällä alkanut keskittynishäiriö?

Vakavissaan, syytän ipadiani siitä, että en pysty keskittymään tylsähkön kirjan lukemiseen kuten ennen. Harvinaisen usein tulee googleteltua lukemisen ohessa kirjassa vilahtelevia paikkoja ja asioita. Tälle asialle pitää tehdä jotakin ennen kuin aivoni muuttuvat sohjoksi.

Jane / Kirjan jos toisenkin kirjoitti...

Minäkin harvoin jätän kirjaa kesken mutta kun sanoit tuon että ellei kirja 10 sivun jälkeen kiinnosta se jää sinulla helposti kesken, niin mulla on tapana selata kirjaa ja lukea sivun tai kaksi ennen kuin päätän onko tämä edes minun tyylinen kirja, sen lisäksi että olen jo aiemmin katsonut arvion tai pari. Eli nirsoilen niin että tutkin kirjaa jo enemmän ennen kuin edes aloitan sen tai päätän lainaanko ja tämähän toki johtuu siitä etten millään ehdi muutenkaan lukea kaikkea mitä haluan ;-)

Ahmu kirjoitti...

Hei tuo onkin hyvä taktiikka! Täytyy kokeilla!